Nuoriso asumaan palvelutaloihin?

Nollaenergiarakentaminen, nuoret asumaan vanhusten palvelutaloihin ja tietomallinnus olivat aiheita ARA:n järjestämässä työpajassa kesäkuun alussa. ARA-pajassa oli tarkoitus pohtia kestävän asumisen sekä korjausrakentamisen ja esteettömyyden teemoja.
Hollantilainen idea nuorten asuttamisesta vanhusten palvelutaloihin on saanut hyvä alun myös Helsingissä, Miki Mielonen Helsingin nuorisoasiainkeskuksesta kertoi.
– Tyyne 93 vuotta ja Veera 18 vuotta touhuavat luontevasti keskenään. Vanhukset olivat innoissaan etenkin nuorten tuomasta energiasta ja seurasta. Nuorille asunto palvelutalossa lohkeaa edullisesti kun osa vuokrasta tehdään työnä. Toivottavasti asumiskokeilu saa jatkoa – ainakin nuoria hakijoita palvelutaloihin on ollut runsaasti.
Suvi Nenonen Tampereen teknillisestä yliopistosta on tutkinut, miten opiskelijat haluavat asua nyt ja tulevaisuudessa.
Kyselytutkimus tehtiin Jyväskylässä ja sen perusteella löytyi asumistoiveissa neljä päätyyppiä: “Kotiasuja”, jolle asunto on koti, nuoren ensimmäinen oma pesä ja tärkeä merkitys identiteetille; ”Jamie Oliver – asuja”, joka arvostaa oman kodin lisäksi yhteisiä tiloja, esimerkiksi laadukasta keittiötä; ”Nukkumapaikka-asuja”, jolle asunto on vain paikka tavaroille ja levähtämiselle. ”Piipahtajan” koti on muualla, mutta hän tarvitsee paikan muutamaksi päiväksi viikossa.
Kyselyn mukaan 59 prosenttia opiskelijoista olisi valmis asumaan miniasunnossa, jossa vuokrakin olisi hyvin edullinen. Kaikkein tärkeimpiä toiveita olivat, että asunto sijaitsisi opiskelupaikan lähellä, samoin monipuoliset liikuntamahdollisuudet.

Nollaenergiarakentaminen herättää keskustelua
Ympäristöministeriön rakennusneuvos Pekka Kalliomäki esitteli valmisteilla olevia uusia rakentamismääräyksiä, jotka ovat herättäneet paljon keskustelua. Keskusteluissa sekoittuvat usein uudis- ja korjausrakentaminen, joten Kalliomäki halusikin muistuttaa, että uudet määräykset koskevat vain uudisrakentamista.
– Kokonaisuuden hallinnalla päästään optimaalisiin ratkaisuihin, painotti VTT:n erikoistutkija Satu Paiho, joka on tutkinut väitöskirjassaan alueellisia energiaratkaisuja.
Hän sanoi, että osaoptimoinnilla – kuten yksittäisen rakennuksen energiamääräykset – ei päästä kovin pitkälle energiatehokkuudessa ja kestävässä kehityksessä. Sen sijaan alueelliset energiaratkaisut, tuotanto ja varastointi, avaavat aivan uusia mahdollisuuksia. Suomessa tällaista ei ole vielä toteutettu.
Arkkitehti Lars-Erik Mattilalla oli energiatehokkuudesta ja ekologisuudesta kriittisempi puheenvuoro: – Sata vuotta vanha rakennus pesee nykyrakennukset energiatehokkuudessa, hän totesi.
Hänen mukaansa energiatehokkuus rakentamisessa ei ole ekologisuutta, eikä hiilijalanjälki kerro rakentamisen ympäristövaikutuksista. Väitettään hän perusteli sillä, että rakennusmateriaaleihin käytetään paljon erilaisia kemikaaleja ja niiden valmistaminen kuluttaa paljon energiaa, samoin rakentaminen.
Lisäksi purettaessa ympäristöön vapautuu haitallisia päästöjä. Rakennuksia ei myöskään tehdä kestämään sukupolvelta toiselle.