Nuijamies kutsuttiin erääseen asunto-osakeyhtiöön vetämään hallitustyöskentelyä. Evästykseksi hänelle kerrottiin, että hallitus tarvitsee ammattimaista ja suunnitelmallista johtamista. Nuijamies oli kovasti innoissaan tällaisesta tarjouksesta ja suostui riemusta kiljuen. Olipa mukavaa päästä ohjastamaan porukkaa, joilla oli halua oppia ja kehittyä.
Ensimmäisessä kokouksessa nuijamies joutui pikkuisen opastamaan paikalle vartin myöhässä saapunutta jäsentä. Keskustelua nuijamies varovaisen jämäkästi ei päästänyt käsittelemään henkilöiden yksityiselämää. Päätöksiä tuli ja asiat etenivät.
Toisen kokouksen alla isännöitsijä soitteli nuijamiehelle kummastellen hallituksen vaatimuksia. Nuijamieskin liittyi kummastelijoihin, kun ei ollut asiasta kuullutkaan. Kokouksessa nuijamies sai muulta hallitukselta tietää asioista puhutun jo pihoilla. Palkkapuheenjohtajana oli syytä tietää paikkansa.
Seuraavissa kokouksissa nuijamiehelle sanottiin, että kokoukset kestävät ja voivat venyä vaikka kuinka. Hänen ei sopinut häiritä ja keskeyttää puhujia ja jaaritteluja. Kursseja ehdottaessaan nuijamiehelle kerrottiin myös hallituksen jäsenten osaavan hommansa vuosien kokemuksella.
Yhtiökokouksessa nuijamies sai väistyä. Oli mennyt ressukka tekemään niin kuin kyselijät vuosi sitten pyysivät. Ja nuijamies ratsasti kohti auringon laskua…