MuutosMallit – ideoita lähiötaloille

Suomalaisten lähiökerrostalojen asunnot ovat pohjaratkaisultaan kovin samankaltaisia. Miten yhdenmukaisuutta voitaisiin hyödyntää, jotta taloista saataisiin lapsiperheille houkuttelevampia ja ikäihmisille esteettömämpiä?

Siihen vastaa Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen MuutosMallit-hanke. Sen puitteissa syntyi käytännön ehdotuksia asuntojen kehittämiseen ja kunnostamiseen.
– Lähiökerrostalot ovat mainettaan paljon parempia ja niissä on runsaasti mahdollisuuksia. Lisäksi vanhojen rakennusten korjaaminen on ekologisempaa kuin uuden rakentaminen, hankkeen vetäjä, tutkija Satu Huuhka muistuttaa.
Hänen mukaansa lähiöiden nykytilannetta ei tarvitse ihmetellä, koska siemen sille on kylvetty jo kaavoitus- ja rakennusvaiheessa.
– Eri talotyypit, kerrostalot ja omakotitalot on kaavoitettu omille alueilleen. Kerrostaloihin on rakennettu lähinnä pieniä asuntoja, joten kerrostalolähiöissä asuu pääasiassa pieniä asuntokuntia, ikäihmisiä ja pienituloisia. Omakotitaloissa viihtyvät puolestaan lapsiperheet ja hyvätuloiset. MuutosMallit-hanketta käynnistettäessä mukana olleiden kaupunkien ykköstoiveeksi nousi tarve lisätä heidän määräänsä lähiöissä.
Sen pohjalta ARAn asuinalueiden kehittämisohjelmaan kuuluneen MuutosMallit-hankkeen painopisteeksi valikoitui sosiaalisen sekoittumisen tavoite, jolla pyritään estämään alueiden eriarvoistumista. Toiseksi kärjeksi nousi tarve tukea ikäihmisten asumista mahdollisimman pitkään kotona.

Lähiöasunnot hyvin samankaltaisia
Lähiökerrostalojen pohjaratkaisuihin perustuen luotiin korjausmallit, joilla asunnoista saadaan lapsiperheille sopivampia ja suurempia sekä ikäihmisille esteettömämpiä.
Lähiökerrostalojen asuntopohjat selvitettiin ARAn arkistossa olevista piirustuksista.
– Tutkimuksessa käytiin läpi lähes 9 000 asunnon pohjapiirustukset. Lopputulos yllätti: asunnot ovat kovin yhdenmukaisia ympäri Suomea. Kymmenen perustyyppiä kattaa 80 prosenttia suomalaisista lähiökerrostaloasunnoista. Yksiötyyppejä on kaksi. Kaksioita on kolmenlaisia, samoin kolmioita, ja neljän huoneen asunnoissa on kahta eri tyyppiä. Toki asunnoissa on jonkin verran sisäistä vaihtelua, Huuhka toteaa ja mainitsee esimerkkinä kylpyhuoneen paikan.
– Kaikista tavallisin huoneisto on L-mallinen kaksio, joka on kooltaan 50–60 neliötä. Niitä on Suomessa kymmeniä tuhansia.
Pohjaratkaisut ovat yhdenmukaisia siitä huolimatta, että ne eivät ole Suomessa olleet standardisoituja, kuten esimerkiksi Saksassa.
– Rakentamisen tehokkuuspyrkimykset ja tiukka moduulimitoitus on ajanut samankaltaisuuteen, Huuhka toteaa.
Pääosa lähiöasunnoista sijaitsee tutkimuksen mukaan lamellitaloissa, ja vähemmistö pistetaloissa.

Lapsiperheille yhdistettyjä asuntoja
Lapsiperheiden paluuta lähiöihin siivittäisi uudisrakentamista edullisempi kerrostaloasuntojen yhdistäminen suuremmiksi kodeiksi. MuutosMallit-hankkeen puitteissa arkkitehti Hanna Achrén suunnitteli kolme tapaa muokata asuntoja perheille.
– Kevyin ja nykyisin myös paljon käytetty ratkaisu on keittiön muuttaminen tupakeittiöksi olohuoneen yhteyteen. Näin entisestä keittiöstä vapautuu tilaa ja se voidaan kunnostaa makuuhuoneeksi, Satu Huuhka selvittää.
Järeämpiä toimia tarvitaan, kun yhdistetään vierekkäin tai päällekkäin olevat huoneistot.
– Vaakasuunnassa olevien asuntojen, kuten yksiön ja kaksion yhdistämisiä on jo tehty. Yksinkertaisimmillaan riittää oviaukon tekeminen huoneistosta toiseen. Päällekkäin sijaitsevien asuntojen muuttaminen kaksikerroksiseksi yhdeksi asunnoksi voi olla rakenteellisesti haastavampaa, mahdollisuudet välipohjan aukottamiseen on selvitettävä tapauskohtaisesti. Tärkeätä on löytää huoneiston sisälle rakennettavalle portaikolle luonteva paikka.
MuutosMallit-hankkeessa käytiin läpi myös porrashuonetyyppejä sillä silmällä, voitaisiinko kaikki kerroksen asunnot yhdistää yhdeksi huoneistoksi. Sitä ei kuitenkaan yleensä katsottu tilahierarkian hävitessä hyväksi ratkaisuksi. Näin ollen on luontevampaa yhdistää päällekkäiset asunnot useammassa kerroksessa, jos tarvitaan todella isoa asuntoa.
Asuntokokojen muuttamiseen ajaa myös asumisväljyyden kasvu. Siitä kertoo Helsingissä tehty tutkimus, jossa kartoitettiin kaupunkilaisten asumisväljyyttä vuosina 1950–2000.
– Kun lähiökerrostalot on aikoinaan rakennettu, ovat kolmiot olleet perheasuntoja, mutta nyt on toisin. Esimerkiksi vuonna 1970 kolmihenkisistä perheistä 70 prosenttia asui kolmiossa tai sitä pienemmässä asunnossa. Tänä päivänä 70 prosenttia asuu vähintään neljän huoneen asunnossa. Ja yksinasuvista enää 30 prosenttia asuu yksiössä, kun aikaisemmin vastaava luku oli suurimmillaan 80 prosenttia.

Muutostyöt uudisrakentamista edullisempaa
Tutkija Satu Huuhka toivoo, että etenkin vuokrataloyhtiöt tarttuisivat mahdollisuuteen yhdistää lähiötalojen asuntoja. Niillä se on huomattavasti helpompaa kuin asunto-osakeyhtiöissä, joissa kahden rinnakkaisen tai päällekkäisen yhdistämiseen soveltuvan huoneiston löytäminen on sattumasta kiinni.

– Helsingissä tehdyn tutkimuksen mukaan suurin syy ihmisten muuttoon pois omalta asuntoalueelta on, etteivät he löydä sieltä sopivaa asuntoa. Tätä muuttoliikettä kaupungit voisivat hillitä isommilla asunnoilla. Lisäksi varsinkin nuoremmissa sukupolvissa on paljon ihmisiä, joilla ei ole halua tai taitoa omakotitalon kunnossapitoon ja suuren pihan hoitoon. Tällaisille perheille väljempi asunto kerrostalossa sopisi mitä mainioimmin.

Lähiötalojen muuttaminen lapsiperheille sopiviksi olisi Huuhkan mukaan edullisempi tapa kuin rakentaa uusia taloja.
– Alueet ovat kaupunkirakenteen sisällä, joten infrastruktuuri on jo valmiina, joukkoliikenne pelaa ja palvelut ovat lähellä.
Lisäksi 1960–70-luvuilla rakennettujen lähiötalojen asuinhuoneet ovat Huuhkan mielestä avaria ja hyvänkokoisia.
– Nykyään samoihin neliöihin pitää saada mahtumaan paljon enemmän. Tänä päivänä 60 neliössä voi olla kolmio, kun se aikaisemmin oli kaksio.

Esteettömyys tukee kotona asumista
Ikäihmisten kotona asumista tukevat erilaiset asuntojen esteettömyyttä parantavat ratkaisut. MuutosMallit-hankkeessa arkkitehti Tapio Kaasalainen suunnitteli kuuteen yleisimpään lähiöasuntotyyppiin esteettömyyttä lisääviä malleja alkaen edullisista pikkuremonteista aina putkiremontin yhteydessä toteutettaviin isoihin muutostöihin.
Kaasalaisen työ on huomioitu muun muassa Casa Human –palkinnolla vuonna 2015.
Esteettömyys on nostettu vahvasti esille myös ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelmassa, jota koordinoi ympäristöministeriö. Arvion mukaan Suomeen tarvitaan pian miljoona esteetöntä kotia, kun niitä nyt on vain kolmannes siitä.

– Kaikkia ei voida uudisrakentaa, vaan osa vanhoista asunnoista pitää kunnostaa esteettömiksi. Lisäksi monet tutkimukset osoittavat, että ikäihmiset haluavat asua kodissaan mahdollisimman pitkään ja että tuttu ympäristö tukee heidän toimintakykynsä säilymistä.

Satu Huuhka uskoo MuutosMalli-hankkeessa esiteltyjen esteettömyysratkaisujen kiinnostavan myös heitä, jotka aikovat varautua omaan ikääntymiseensä ja sitä silmällä pitäen kunnostaa asuntoaan.
Ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua tiedon puute. Tutkija heittää pallon rakennusliikkeiden suuntaan.
– Ne voisivat lisätä tarjontaansa esteettömyyttä parantavia muutostöitä toteutettavaksi esimerkiksi putkiremontin yhteydessä. Kun nämä tehtäisiin samaan aikaan muun remontin kanssa, saataisiin kustannuksia todennäköisesti alhaisemmaksi.
– Rakennusten ja ihmisten yhtäaikainen ikääntyminen kannattaa nähdä mahdollisuutena.

Teksti ja kuva: Irene Murtomäki
Artikkeli on julkaistu elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtrassa 6/2016.