Yhtiökokous on asunto-osakkeenomistajalle vuoden merkittävin tilaisuus, jossa hän pääsee käyttämään tärkeintä vaikutusvaltaansa esimerkiksi hallituksen valitsemisessa. Ehkä tulevaisuudessa erityisesti ikääntyneiden osakkaiden tueksi tarvitaan asunto-osakeyhtiöasiamies tai asumisasiamies, jotka auttavat ja varmistavat, ettei ikääntyneiden osakkaiden oikeussuoja vaarannu taloyhtiön päätöksenteossa.
– Taloyhtiössä käsiteltävät asiat ei ole niin vaikeita, etteikö niistä keskimääräinen ihminen selviäisi ja kykenisi muodostamaan perustellun mielipiteensä, esimerkiksi tulevista korjaushankkeista. Mielipiteen muodostaminen ei kuitenkaan tapahdu välttämättä sillä hetkellä, kun asiaa käsitellään yhtiökokouksessa, vaan asiaan pitäisi perehtyä jo aikaisemmin. Siksi yhtiökokouksessa käsiteltäviin asioihin kannattaa tutustua mahdollisimman pian sen jälkeen kun saa aineiston käsiinsä, lainsäädäntöneuvos Jyrki Jauhiainen oikeusministeriöstä evästää.
Lisäksi hän kehottaa jokaista osakasta miettimään, minkälaisia tavoitteita asettaa taloyhtiössä asumiselleen:
– Jos tavoite on, että aion asua tässä taloyhtiössä elämäni loppuun asti tai ainakin monta vuotta eteenpäin, niin silloin kannattaa osallistua aktiivisesti taloyhtiön asioiden hoitamiseen, hän muistuttaa.
Asiamies tuomaan oikeussuojaa
Väestön ikääntymisen myötä tulee Jyrki Jauhiaisen mielestä väistämättä pohdittavaksi sellainenkin kysymys, miten ikäihmiset selviävät taloyhtiöissä päätöksenteon ja asunto-osakkeenomistajana toimimisen kannalta.
Erityisesti hänen mieleensä tulevat tässä sellaiset ”hopeanharmaahapsiset” ikäihmiset, jotka eivät kykene toimimaan enää niin kuin asunto-osakeyhtiölaki aloitteellisuuteen perustuvana lakina asunto-osakkeenomistajilta edellyttäisi.
– Mitä pitäisi tehdä, kun osakkeenomistajan kannalta yhtiöoikeudellinen oikeussuojajärjestelmä, joka perustuu osakkaan omien etujen aktiiviseen valvontaan, valitusten ja muiden kanteiden ajaminen mukaan lukien, ei käytännössä enää toimi riittävän hyvin. Laissahan lähdetään siitä, että osakkaat ovat toimintakykyisiä ja –haluisia ja heillä on tarvittavat resurssit toimia, Jauhiainen pohjustaa mietteitään.
Pitäisikö meillä olla osakkeenomistajien apuna ja tukena esimerkiksi asunto-osakeyhtiöasiamies tai asumisasiamies, joka voisi käyttää osakkeenomistajan oikeussuojan turvaamiseksi esimerkiksi ylimääräisten yhtiökokousten kutsumismenettelyä tai kanteennosto-oikeutta, hän pohtii henkilökohtaisella tasolla konkreettisena toimena.
– Tai sitten asunto-osakeyhtiöissä syntyvien riitojen ratkaisemiseksi olisi jokin lautakunta, joka voisi antaa suosituksia, Jauhiainen jatkaa.
Nämä ajatukset ovat nimenomaan minun henkilökohtaista pohdintaani, eikä näitä näkökulmia ja mahdollisia keinoja, asunto-osakeyhtiöasiamiehen ja ratkaisu- tai tulkintasuosituksia antavan lautakunnan tarvetta ole käsitelty ministeriössä, Jauhiainen vielä korostaa.
Ikääntyvän väestön synnyttämä haaste
Asunto-osakeyhtiöasiamiehen tarvetta Jauhiainen kertoo joutuneensa pohtimaan henkilökohtaisella tasolla muutamien sellaisten yhteydenottojen vuoksi, joissa iäkkäät osakkeenomistajat ovat tarvinneet apua nuorempien osakkaiden omavaltaisuutta ja vallankäyttöä vastaan.
Aluerakentamisen aikaan, 60- ja 70 –luvuilla syntyi paljon kerrostaloja, joissa enemmistönä tai suurin osa taloyhtiöissä asuvista on alkuperäisiä asunto-osakkeenomistajia.
– Meille on kerrottu tapauksista, joissa tällaiseen ikäihmisten omistamaan asunto-osakeyhtiöön on tullut uusia osakkaita, jotka ovat valituttaneet itsensä hallitukseen, koska muut eivät ole sinne halunneet. Tai sitten he ovat suorastaan pelotelleet vanhemmat osakkaat pois hallituksesta, Jauhiainen kertoo.
Eräässä tapauksessa Jauhiaisen mukaan uudet osakkaat käyttivät hallitukseen päästyään mielivaltaisesti hallituksen päätäntävaltaa hyväkseen, vaihdattivat kerrostalon yleisten tilojen lukot ja ottivat tilat näin omaan käyttöönsä.
– Kun sitten tällaisessa tilanteessa apua kysyvälle vastaat, että onhan teillä keinoja asunto-osakeyhtiölain puitteissa toimia tilanteessa, vastaus voi olla yksinkertaisesti se, että ”ei pysty, ei ole tietoa, ei taitoa, eikä voimavaroja”, Jauhiainen kertoo.
Eli tällöin joudutaan pohtimaan sitä, miten tällaiset tilanteet hoidetaan, kun poliisikaan ei auta niiden hoitamisessa. Tämä on tullut mieleeni kerrostalossa asumista ja ikääntymisen vaikutusta miettiessäni, Jauhiainen vielä henkilökohtaisena mietteinään miettii ja arvelee, että tulevaisuudessa tällainenkin näkökulma on otettava entistä vakavammin huomioon taloyhtiöiden päätöksenteossa ja toiminnassa. Siihen pakottaa inhimillinen toive siitäkin, että jokaisen ihmisen pitäisi voida elää turvallisesti kotonaan niin pitkään kuin se on mahdollista.