Isännöitsijän ei pitäisi arkirutiiniensa ja kiireittensä keskellä unohtaa, että hän on oman työkykynsä paras asiantuntija. Siksi aika ajoin on hyvä pysähtyä kysymään itseltä, millainen minä olen; millainen minun ihmiskuvani on ja miten kohtelen itseäni ja muita; miten toimin työkavereiden kanssa ja mistä tai keneltä saan tukea.
Tällaisia äärettömän tärkeitä, nykypäivän työelämässä kaikkia koskettavia, ajankohtaisia asioita nosti esiin tiimipäällikkö Maija Vattulainen Työterveyslaitokselta puhuessaan työkyvystä ja elämänhallinnasta Kiinteistöalan Päättäjänaiset -seminaarissa lokakuussa.
Kuutisenkymmentä naisisännöitsijää ja yhteistyökumppania saivat kotiläksykseen miettiä omalla kohdallaan juuri sitä, minkälainen minäkuva itsellä on ja miten toimin työkavereideni tai asiakkaideni kanssa.
Lisäksi hän kehotti miettimään yhtenä työkyvyn ylläpitämisen osa-alueena sitä, jääkö riittävästi aikaa tai miten onnistuu arjen kiireissä uuden opiskeleminen ja ammattitaidon ylläpitäminen. Nekin ovat tärkeä osa työkyvyn ylläpitämisessä.
Talon kivijalka kunnossa
Työkyvyn ylläpitämistä voi lähestyä Juhani Ilmarisen esittämän työkykytalometaforan kautta. Talon kolme alinta kerrosta muodostavat työkyvyn kivijalan. Siellä ovat terveys ja toimintakyky, ammatillinen osaaminen, arvot, asenteet ja motivaatio.
Maija Vattulainen kertoi, että motivaatio-sanalle haettiin aikanaan suomenkielistä nimeä ja tarjottiin sanaksi – ryhtymäinnostus.
– Nimi on itse asiassa todella hyvä. Olen ollut kouluttautumassa psykoterapeutiksi ja siellä kohtasin nuoren yliopisto-opiskelijan, joka kertoi, ettei oikein saa lähdettyä luennoille. Jos hän on myöhästynyt ensimmäiseltä luennolta, hän ei saa lähdettyä sille toiselle ja niin häneltä menee 4 tunnin luentosetti ohitse. Hän ihmetteli itsekin, miksi jää paikoilleen. Mietimme yhdessä tätä ryhmäinnostuksen käsitettä ja hän ymmärsi, että se häneltä puuttuu. Työ hänen kanssaan jatkuu ja olemme miettineet asioiden eteenpäin viemistä hänen kohdallaan juuri ryhmäinnostuksen kautta, Maija Vattulainen kertoi käytännön kokemuksestaan.
Talon ylimmät kerrokset taas muodostuvat työstä, jonka osina ovat työolot, työn sisältö ja vaatimukset, työyhteisö ja organisaatio, esimiestyö ja johtaminen.
– Työkykytalossa tapahtuu koko elämän ajan muutoksia. Tavoitteena olisi, että ihmisen ja työn yhteensopivuus pysyisi riittävällä tasolla. Jokainen meistä on vastuussa joistakin asioista, mutta työnantaja ja esimies ovat päävastuussa näistä ylimmistä kerroksista – työstä ja työoloista.
Ehjä pyörivä pallo vai puuttuuko palanen?
Seija Hiisijärvi Työterveyslaitokselta on esittänyt työkyvyn osa-alueet pallon muodossa, josta voi ajatella, että mikäli jokin palanen puuttuu, pallo ei pyöri kunnolla, eikä kokonaisuus toimi. Pallon lohkoja ovat kunto, kantti, jolla tarkoitetaan psyykkistä työkykyä, yhdessä junailu, jolla taas tarkoitetaan sosiaalista työkykyä, työelämässä pärjääminen eli yleiset valmiudet sekä rautainen ammattitaito eli tehtäväkohtaiset erityistaidot.
– Toisaalta meidän kannattaa ottaa huomioon se, että erilaisissa töissä tarvitaan erilaisia lohkoja. Kaikissa töissä ei tarvita lihaskuntoa ja hapenottokykyä yhtä paljon kuin jossakin toisessa työssä. Teidän työssänne taas vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot ovat tärkeitä. Voi olla, että ne muodostavat työkykynne kokonaisuudessa paljon isomman osan kuin muut asiat.
– Itsetutkiskelun välineeksi ehdotan, että miettikää tekin oman työnne muodostamaa kokonaisuutta. Millä osa-alueilla koette, että teillä on vahvuuksia ja mille osa-alueille haluaisitte jotakin uutta, tsemppaavaa.
Positiivinen työn imu vai työuupumus?
Jari Hakanen Työterveyslaitokselta on tarkastellut työkykyä tutkimuksellisten käsitteiden, positiivinen työn imu ja työuupumus, kautta.
– Positiivinen työn imu – sellainen on todella olemassa. Edellisessä kalvossa se mainittiin hinku-nimellä. Oikea kestävällä tavalla koostuva työn imu lähtee energisyydestä, sitoutumisesta ja omistautumisesta ja siitä, että tulee niitä hetkiä, että työ vie. Se on niin mielekästä, että tulee positiivinen uppoutuminen. Toki emme ole aina tässä tilassa, mutta aina silloin tällöin kuitenkin. Toisella puolella on sitten vakava työuupumus – vähittäinen energioiden rapautuminen ja loppuunkuluminen.
Työuupumuksen tunnusmerkkejä ovat uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.
– Uupumisasteinen väsymys ei ole pientä väsymystä, vaan kertyvää väsymystä. Se voi olla vuosien, jopa kymmenen vuoden aikana kertynyttä väsymystä. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan uupumistarinat voivat olla jopa vuosikymmenten mittaisia, Maija Vattulainen totesi.
– Sitten on kyynistyminen. Koetaan, että asiakkaat häiritsevät, valittavat, marisevat. Tavarantoimittajat ovat epäluotettavia. Puuttuu pilke silmäkulmasta ja kaikki alkaa näyttää aika mustalta.
– Jos kehitys jatkuu pidempään, niin myös ammatillisen itsetunnon heikentymistä on tavattu. Se on ensin vain oma mielikuva, mutta jos uupumustila jatkuu ja etenee, voi käydä niin, että kokee, ettei pärjää kuten ennen tai kuten muut.
– Tässä asetelmassa tarmokkuus – väsymys muodostavat janan, samoin omistautuminen ja kyynistyminen. Voitte miettiä, missä päässä janaa te olette, tai missä päässä työtoverinne tai kollega-alaisenne, josta pidätte huolta, on. Mitä aikaisemmin pysäytämme ja pysähdymme ollessamme lähellä tätä huolestuttavaa päätä työuupumusta, sitä paremmat mahdollisuudet on toipua. Ihmiset kyllä kuntoutuvat, mutta valitettavasti kaikki eivät kuntoudu enää aiempaan työhönsä.
– Eli kannattaa miettiä, että jos töissä menee niin sanotusti lujaa, onko se kestävällä pohjalla. Saa mennä lujaa; kyllä työstä saa pitää, mutta myöskin liiallisesta työhön sitoutumisesta voidaan lipsahtaa uupumispuolelle, Vattulainen vielä varoitteli.
Tukitoimia tarvittaisiin heti alussa
Eräs isännöitsijä pohti sitä, miten uupunut ja vapaaehtoisesti ja työnantajan myötävaikutuksella voisi lyhentää työaikaansa, koska se heikentäisi merkittävästi taloudellista tilannetta. Pienemmällä palkalla ei pärjäisi.
– Meillä ei ole nyt aikaa siihen, minkälaisia järjestelyitä yksityisellä puolella olisi käytettävissä. Sellaisen neuvon kuitenkin antaisin, että kannattaisi selvittää työterveyshuollon, Kelan ja eläkevakuutusyhtiöiden kautta, mitä mahdollisuuksia olisi taloudelliseen tukeen, kuntoutustukiin ynnä muihin, Maija Vattulainen opasti.
Raaka totuus kuitenkin tässäkin on, että tukien hyödyntämiseen olisi mahdollisuus vain, jos on todettu vakava työuupumus. – Siis täytyy olla aika pitkällä työuupumuksessaan ennen kuin se on mahdollista. Alkuvaiheessa tukia ei ole käytettävissä, vaikka niitä juuri silloin kipeimmin tarvittaisiin. On totta, että tässä asiassa eletään karujen realiteettien vallassa.
Mitkä ovat meidän voimavara- ja vaatimustekijämme?
Maija Vattulainen kehotti jokaisella työpaikalla miettimään oman työn voimavaratekijöitä ja vaatimuksia yhdessä. Jari Hakasen tekemän selvityksen mukaan työn voimavaratekijät, joita ihmiset arvostavat, ovat esimerkiksi esimiehen tuki ja johtamisen käytännöt, vaikutusmahdollisuudet omassa työssä, palaute ja arvostus, innovatiivisuus ja työpaikan ilmapiiri.
Tyypillisiä työn vaatimuksiin liittyviä asioita ovat työn määrällinen kuormittavuus – aikapaine, tekemättömät työt, työn vaikeus ja vastuullisuus, asiakastyössä tunnekuormittavuus, fyysisen työympäristön rasitukset, työn fyysinen kuormittavuus ja työn epävarmuus.
– Voi olla, että jotkut näistä voimavara- ja vaativuustekijöistä ovat voimassa teidän työssänne, mutta sinne voi löytyä myös jotain aivan uutta ja yllättävää, kun niitä yhdessä mietitään. Eli tähän miettimiseen kannattaa suhtautua niin, että jokainen tilanne ja työpaikka ovat omansalaisia, niin myös jokainen ihminen. Lisäksi ei pidä unohtaa, että jokaisessa työssä on sekä voimavaratekijöitä että vaatimuksia, Maija Vattulainen selitti positiiviseen psykologiseen ajatteluun tulleesta uudenlaisesta voimavaratekijäajattelusta.
Niin pieni kirja, että jaksetaan lukea….
Antti Aron vuonna 2000 julkaiseman kirjan mukaan meillä on runsaasti työuupumukselta suojaavia tekijöitä. Kuten optimismi, jaksamisen rajojen tunnistaminen, elämä kokonaisuutena kunnossa ja hyvä sosiaalinen verkosto, muitakin tärkeitä asioita kuin työ, kuten elämykset ja harrastukset.
– Nämä on poimittu Antti Aron mainiosta työuupuneille tarkoitetusta pienestä kirjasta, jonka jaksavat uupuneetkin lukea. Ja se on niin pieni, että myös uupuneen esimies jaksaa sen lukea, Maija Vattulainen tuumasi.
Omien rajojen tunnistamisessa Maija Vattulaisen mielestä on tärkeä pitää mielessä, että jossakin vaiheessa on osattava sanoa, että tämä ei ole yhden ihmisen homma.: – Ei ruveta väärässä mielessä työn sankareiksi. Joskus toki urakoidaan ja tehdään paljon, mutta ei jatkuvasti, pidemmällä aikavälillä saa tehdä.
Työuupumukseen altistavissa tekijöissä mainitaan masennustaipumus, ”rykmentin murheiden” kantaminen, uhrautuminen, impulsiivisuus, tekosyiden luominen valmiiksi epäonnistumiselle tai uskoo, ettei onnistu, vaan epäonnistuu, eikä edes yritä.
– Kaikista toisista huolehtimisen tarve on aika tyypillinen piirre uupumustarinoissa. Se voi tietysti olla samalla myös vahvuus omassa työssä. On hyvä huolehtia, kantaa huolta ja varmistaa ja silloin se on hyvä, kun se pysyy joissakin rajoissa.
– Impulsiivisuus on ehkä harvinaisempi työuupumuksella altistava tekijä, mutta voi kohdata sellaisen henkilön, joka syttyy tuhansille projekteille ja hajottaa liikaa voimavarojaan.
Stressistä kiinnipitämisen keinot
– Ja sitten tulee ohjeita, miten pidät stressistä kaikkein varmimmin kiinni, Maija Vattulainen nauratti vakavan viestinsä johdannoksi.
Vältä elämän iloja ja rentoutumista – ne laiskistavat. Kaikki kritiikki on henkilökohtaista ja hyökkäys on paras puolustus. Tee kaikki itse, muut eivät kuitenkaan osaa. Ahda allakka täyteen. Pidä tavoitteena aina VAIN täydellisyys. Vältä kanssakäymistä, säilytä yksityisyytesi. Kerää itsellesi mahdollisimman suuri määrä luottamustoimia. Älä erehdy lenkkeilemään tai kävelemään – autolla ajaminen on kivaa hupia. Syö, mitä nopeimmin saat käsiisi. Käytä runsaasti kahvia, sokeria, alkoholia ja nikotiinia. Unohda huumori, elämä on vakava asia.
– Näillä leveysasteilla on opittu siihen, että varaudu, varaudu lisää ja varaudu pahimpaan, tee kovasti töitä ja vahdi kaikkia uhkatekijöitä. Se on viisasta, mutta luoko se meille elämäniloa ja osaammeko hellittää silloin kun meillä on siihen varaa, se on toinen asia.
Elämää voi hallita tiettyyn rajaan asti
Antonovskyn esittämä ajatus elämän hallinnasta on Maija Vattulaisen mukaan klassikko.- Hän on miettinyt, mistä meille mielekäs, omanmakuinen, hallittavissa oleva elämä ja työelämä voisivat koostua, Maija Vattulainen totesi.
Tällaisia teesejä ovat ihmisen toiminnan mielekkyys, ymmärrettävyys ja hallittavuus.
– Toki ajatus elämän hallinnasta sisältää sen ymmärryksen, että eihän elämää voi oikeasti hallita. Elämä on yllätyksellinen, arvaamaton, joskus todella karua, mutta niin se vain on.
– On sellaisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa ohjaksissa ja hallitsevansa omaa elämäänsä, mutta he tietävät myös sen, ettei aina voi valita omaa tietään ja tehdä, mitä haluaa. Tärkeää kuitenkin on, että ihmisellä säilyy tunne siitä, että minä vien ja minulla on vaikutusmahdollisuuksia, Maija Vattulainen opasti pohdiskelemaan.
– Ymmärrettävyys on tärkeä asia. Teidän työssänne on paljon kokonaisuuksien hallintaa. Se, että kykenette näkemään, mikä on se kokonaisuus, jossa toimitte ja mihin teidän oma tekemisenne liittyy, on tärkeä tunne.
– Hallittavuudessa puhutaan osaamisesta ja oman tekemisen osaamisesta. Että homma on jotenkin hallussa, riittävän hyvin ainakin siinä mielessä, että vaikka ei itse tiedä, niin tietää, mistä lähteä hakemaan apua tai lisää tietoa. Kun en enää muista asioista, niin muistan ainakin, mistä löydän – eli muistamisen tapamme on selvästi muuttunut.
Laatikaa oma henkilöstöstrategianne
Henkilöstöstrategia on yksi keino hallita systemaattisesti työhyvinvointia. Pienissä isännöitsijätoimistoissa voi olla Maija Vattulaisen mukaan erityisen haasteellista luoda henkilöstöstrategiaa, jos yrityksessä on ”minä” ja ”minä”.
– Mutta vähän isommassa yrityksessä ainakin on hyvä miettiä henkilöstöstrategiaa. Tähän listaan on laitettu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta ei siksi, että se ahdistaisi ja saisi aikaan tunteen, että ”voi hitsi, tollainenkin pitäisi olla”, vaan siksi, että niistä voi koota omalle työpaikalle sopivan kompaktin paketin. Pistää ne asiat samoihin kansiin ja samojen ihmisten taakse ja ihan rauhassa unohtaa ne, jotka eivät meille sovi, eivätkä meillä toimi. Unohtamatta kuitenkaan, mitä säädökset ja viranomaiset sanovat.
Teksti ja kuva: Riina Takala
Artikkeli julkaistaan marraskuun lopussa ilmestyvässä Kiinteistöposti Professionalissa 9/2013. Maija Vattulainen esiintyi Kiinteistöpostin järjestämässä Kiinteistöalan päättäjänaiset -seminaarissa lokakuussa.