Syksy on taas selvästi ja kouriintuntuvasti täällä, sillä aamun pirteät ja kuulaat kelit voi suorastaan maistaa, kun aamuisin taas kömpii kohti työpaikan tuttuja kulmia.
Tulimme juuri Julkisivuyhdistyksen (lähes) jokavuotiselta jäsenmatkalta, joka suuntautui tällä kertaa Norjaan ja Osloon. Kyllä sitä sai ihmetellä öljyn ja muiden maasta saatavien rikkauksien merkitystä yhteiskunnassa liikkeellä olevien varojen määrään.
Melkeinpä tuli mieleen erään sketsiohjelman määritelmä ”ei parasta, mutta kalleinta”, kun kävelin Oslon suht uuden oopperatalon mereen suistuvalla, luonnonkivellä päällystetyllä kattopinnalla tai kun katselin liikkuvaa kuvaa paikallisen öljy-yhtiön pääkonttorin ulokemaisen rakennussiiven alapinnassa. Hiukan oli itsellä olo kuin kehitysmaasta tulleella…, mutta toki sitten taas molempien osalta ei voinut kuin haukkoa henkeään ko. rakennusten arkkitehtuurin ja estetiikan edessä. Niissä ei arkkitehtuuria ainakaan oltu säästetty kuoliaaksi.
Käynnistysavustuksiin rahaa
Samaan aikaan täällä meillä Suomessa poliitikot miettivät päänsä puhki, miten yhteiskunta saadaan pysymään tolpillaan ja edes kohtuullisen hyvinvoivana. Siinä sitä onkin tuumailtavaa! Iloksemme olemme kuulleet myös viestiä siitä, että hiipuva rakennuskantamme on tässä yhtälössä huomioitu: hallitus päätti elokuun budjettiriihessä, että se osoittaa yhteensä 115 miljoonaa euroa käynnistysavustuksiin asuinrakennusten korjausrakentamiseen vuosina 2013-2014. Avustuksen suuruus on tälläkin kertaa 10 % korjaustöiden hyväksyttävistä kustannuksista ja sitä voivat saada vuokratalot, asumisoikeustalot ja asunto-osakeyhtiöt. Avustuksen myöntää Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) ja ajatuksena näissä korjausavustuksissa on se, että ne kohdennetaan ensisijaisesti lähiöiden asuinrakennusten perusparantamiseen. Näissä taloissa on suurin korjausvelka, erityisesti asunto-osakeyhtiöissä – myös valtioneuvoston edustajien mielestä. Hyvä niin!
Mutta: tämän me olemme kuitenkin jo nähneet ja 2008-2009 suhdanneavustuksen aikoihin voitiin ainakin todeta, että avustusten kohdistamisessa olisi paikoin parantamisen varaa. Kun jotain arvostelee, niin pitää aina olla jotain parempaa ehdottaa tilalle. Ja Julkisivuyhdistyksellä on.
Neljälle asuntoministerille viestiä
Olemme jo (ainakin) neljän asuntoministerin aikana pyrkineet vaikuttamaan sekä näiden suhdanneavustusten että ylipäätään suunnitelmallisen korjaustoiminnan tukemisen ohjaukseen, kuitenkin valitettavan heikoilla tuloksilla. Useimmiten vastaan on noussut erityyppisiä ”poliittisia muureja”, joskin Kiurun kaudella pääsimme asiasta jopa asiallisesti keskustelemaan itse ministerin kanssa. Tästä viimeisimmästä tukipaketista kuultuamme otimme jälleen kerran yhteyttä, lähinnä sen takia, että haluaisimme esittää kehittäviä ehdotuksia asian suhteen.
Hallituksen tekemän linjauksen mukaisesti esim. lähiökorjaukset fokusoidaan tärkeäksi käynnistysavustusten kohteeksi. Lähiöissä on myös huomattava osa heikkokuntoisista kerrostalojen julkisivuista ja parvekkeista, mitkä tulisi pikaisesti korjata, jos halutaan välttyä betoniulkokuorien ja parvekkeiden mittavalta purkamiselta ja uusimiselta. Kyse on kansantaloudellisesti merkittävästä asiasta.
Kuntotutkimus lähtökohdaksi
Villakoiran ydin tavoittelemassamme ponnessa on se, että noin 10.000 euron arvoinen kuntotutkimus tuottaa tietoa, millä voidaan ajoittamalla ja mitoittamalla korjaus oikein, säästää monasti satoja tuhansia euroja / kohde. Siten, mikäli esim. kuntotutkimusten suorittamiseksi myönnettäisiin esim. 30 % käynnistysavustus (keskimäärin n. 3.000 euroa/kohde), voitaisiin n. 5 miljoonan euron määrärahalla saada n. 1.600 kuntotutkimusta suoritetuksi.
Mikäli se johtaisi esim. 800 julkisivukohteen korjaukseen, missä tarkan ajoituksen ja korjausohjelman tuottama säästö olisi keskimäärin 200.000 euroa / kohde, voisi sen ajatella säästävän noin 5 miljoonan euron panostuksella noin 160 miljoonaa euroa liian myöhäisestä tai tarpeettomasta ylikorjaamisesta johtuvat kustannukset. Myös, mikäli nuo 800 korjauskohdetta saataisiin kuntotutkimuksen tuottaman tiedon johdosta rakenteille, tarkoittaisi se keskimääräisellä 400.000 euron kohdekohtaisella korjausbudjetilla noin 300 miljoonan euron liikevaihdon lisäystä rakennusalan yrityksille, noin 1.500 henkilötyövuoden työllisyyspanosta rakentamiseen ja noin 80 miljoonan euron verotuloa – valtiolle.
Businestä Suomen valtion osakkaille
Eli sen lisäksi, että asia on insinöörimäisesti ja ideologisesti kohdallaan, olisi se myös melkoista bisnestä meille Suomen valtion osakkaille. Tietääkseni aika harvaan sijoitukseen on tarjolla 1.500 % tuottoa? Ennen kuin kukaan ehtii ajattelemaan, että tuo sataa lähinnä kuntotutkijoiden laariin, niin totean, että kyllä kunnon lähtötiedot ovat ihan itse kunkin toimijan etu – jo pelkästään sen takia, että tällä tavoin saadaan asioita eteenpäin ja liikkeelle.
Jos tuosta avustussummasta ohjattaisiin edes tuo esimerkin mukainen 5 miljoonaa euroa vain kuntotutkimuksiin, yli puolet kyseisestä avustussummasta tulisi takaisin ennen pitkää valtion kassaan. Tätä mieltä on julkisivualan johtavista asiantuntijoista koostuva Julkisivuyhdistys – kuunteleeko kukaan?
Mikko Tarri, DI, suunnittelupäällikkö, A-Insinöörit Suunnittelu Oy, Julkisivuyhdistyksen puheenjohtaja
Tämä kirjoitus julkaistaan Julkisivuyhdistyksen palstalla tällä viikolla ilmestyvässä Kiinteistöpostissa nro 7/2013.