Maalämpöön vai ei?

Kaksi länsihelsinkiläistä taloyhtiötä on viime aikoina pohtinut kaukolämmön vaihtamista maalämpöön. Toinen on edennyt jo urakkavaiheeseen, toisessa on hankesuunnitelma valmiina ja hallitus puoltanee hankkeeseen ryhtymistä. Yhtiökokouksen hyväksynnästä menee pari vuotta ennen kuin päästään itse rakentamiseen. 

Länsi-Helsingissä Kanneltiellä on taloyhtiö, jonka kolme 4-kerroksista rakennusta on valmistunut vuonna 1961. Talot ovat betonirakenteisia ja peltikattoisia. Tontti on vuokrattu kaupungilta. Rakennuksissa on kuutioita 23 401 ja asuntopinta-alaa 5144 neliötä. 

Asuntoja on kaikkiaan 86, porraskäytäviä yhdeksän. Autotalleja on kymmenen ja auto­paikkoja 39. Taloyhtiön yhteisiä tiloja ovat sauna, kerhohuone, väestönsuojat, ulkoiluväline­varastot ja kellarikomerot.

Rakennukset on liitetty kaukolämpöön. Ilmanvaihto on painovoimainen. Vuonna 2019 taloyhtiössä kului lämmitysenergiaa 38 kilowatti­tuntia ja sähköä 2,04 kilowattituntia kuutiota kohden vuodessa.

Vuosien myötä on tehty paljon remontteja, viimeisimpinä uusittiin parvekkeet ja julkisivun maalaus vuonna 2019 ja piha 2017. Ikkunat vaihdettiin vuonna 2014 ja putkiremontti tehtiin vuonna 2008. Lämmitysjärjestelmää kunnostettiin ja säädettiin 2015.  

Nyt taloyhtiössä mietitään kaukolämmön muuttamista maalämmöksi tai muunlaista energiaremonttia. Isännöitsijä, insinööri AMK Mika Balk Oiva Isännöinti Helsinki Oy:stä kertoo, että taloyhtiö lähti hakemaan vaihtoehtoa kallistuneelle kaukolämmölle. Balkin mukaan hankeselvityksessä käytiin läpi maalämmön lisäksi ilmanvaihdon muuttamista koneelliseksi ja siihen liittyvää lämmöntalteenottoa poistoilmalämpöpumpulla. 

– Vielä ei tiedetä onko maalämpö paras vaihto­ehto. Hankesuunnittelun tarkoituksena on selvitellä mikä on mahdollista; tässä vaiheessa ei ole tietoa urakkahinnasta ja kokonais­kuluista, Balk sanoo. Rahoitus hoidettaisiin todennäköisesti pankkilainalla.

Vuokratontti ei liene enää maalämmön kannalta ongelma ainakaan Helsingissä, kun kaupunki on antanut periaatteellisen luvan viedä lämpökaivoja kaupunginkin maille, jos oma tontti ei riitä. Kanneltien taloyhtiön tontti on suuri, joten se riittää hyvin energiakaivojen poraukseen. 

Kaivojen määrä selviää myöhemmin tehtävän järjestelmän mitoituksen myötä, jos taloyhtiö päättää edistää maalämpöhanketta. Jos hanke etenee, selvitetään myös mahdollisuus käyttää energiakaivoja asuntojen viilennykseen. 

Jos hallitus esittää yhtiökokoukselle maalämpöhankkeen käynnistämistä ja yhtiökokous hyväksyy ehdotuksen, loppuvuosi menisi suunnitteluun.

– Tarjouskilpailutus menee vuoden 2023 puolelle, joten varmaankin sitten 2023–2024 voisi olla aloitus, Balk toteaa.

Oma sähköntuotantokin kiinnostaa

Balkin mukaan yhtiön hallitus on selvittänyt myös latauspisteiden rakentamista sähköautoille. 

– Alustavien laskelmien mukaan 10 sähköautopaikkaa maksaisi noin 60 000 euroa, mihin sisältyy maarakennus ja sähköt. Tarkastelun alle tulee kiinteistön pääsulakkeen koon riittävyys ja koko kiinteistön sähkökapasiteetti. Se vaatii varmasti päivityksen, jos lähdetään maalämpö­hankkeeseen ja latauspisteitä rakentamaan, Mika Balk toteaa.

Kanneltiellä on keskusteltu myös aurinko­paneelien hankinnasta leikkaamaan maalämpöpumpun sähkönkulutusta. 

– Kesäkaudella sähköä voisi hyvinkin riittää myytäväksi sähköverkkoon. Kiinteistöllä on runsaasti kattopinta-alaa, ja nykyaikaiset aurinko­paneelit toimivat hyvin myös pilvisellä säällä. Hyvin karkea arvio tuotetusta aurinko­energian määrästä vuodessa voisi olla noin 15 000 kilowattituntia, Balk sanoo. Se olisi vajaa kolmannes kiinteistön nykyisestä vuotuisesta sähköntarpeesta.

Työt jo käynnissä

Länsi-Helsingissä Ida Aalbergintiellä on taloyhtiö, jonka kaksi nelikerroksista rakennusta on valmistunut vuonna 1957. Talot ovat tiili-, Siporex- ja betonirakenteisia ja peltikattoisia. Tontti on taloyhtiön oma. Rakennuksissa on kuutioita 19 639 ja asuntopinta-alaa 4313 neliötä. 

Asuntoja on kaikkiaan 85, porraskäytäviä kahdeksan. Autotalleja on 19 ja autopaikkoja 36. Taloyhtiön yhteisiä tiloja ovat sauna, kerho­huone, pesutupa ja mankeli, ulkoiluvälinevarasto, kellarikomerot ja ullakko.

Rakennukset on liitetty kaukolämpöön. Ilmanvaihto on koneellinen. Vuonna 2020 taloyhtiössä kului lämmitysenergiaa 50 kilowattituntia ja sähköä 3,83 kilowattituntia kuutiota kohden vuodessa.

Vuosien aikana on tehty paljon remontteja, viimeisimpänä kunnostettiin piha-aluetta ja uusittiin ullakoiden palovaroitinjärjestelmä vuonna 2019. Lukitus uusittiin vuonna 2018, ilmanvaihdon huippuimurit 2017 sekä ikkunat ja parvekeovet 2015. Linjasaneeraus tehtiin ja saunaosastot uusittiin vuonna 2009. 

Kuntokartoitus, joka sisälsi korjaustarveselvityksen vuosille 2019–2028, valmistui pari vuotta sitten. Varsinaisessa yhtiökokouksessa marraskuussa 2020 taloyhtiö päätti myöntää hallitukselle valtuudet edistää lämmöntalteenotto- ja maalämpöhanketta. 

Myös Ida Aalbergintiellä maalämpöjärjestelmän ja poistoilmalämpöpumpun rakentamiseen lähdettiin kaukolämmön hinnan vuoksi. 

Maalämpöjärjestelmää rakennetaan parhaillaan, ja valmista pitäisi olla tämän vuoden elokuussa. Lämpökaivoja tulee yhdeksän, ja niitä käytetään vain lämmitykseen, ei jäähdytykseen. 

– Lämmöntalteenottojärjestelmä vähentää huomattavasti kaivojen määrää, isännöitsijä Mika Balk toteaa. Remontin odotetaan vähentävän taloyhtiön hiilidioksidipäästöjä 78 prosenttia.

ARA-avustusta luvassa

Mika Balkin mukaan Ida Aalbergintien järjestelmän kokonaiskulut ovat noin 600 000 euroa, josta maalämpöjärjestelmän osuus on noin 550 000 euroa. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää energia-avustuksia asuinrakennusten energiatehokkuutta parantaviin korjaushankkeisiin. Avustuksen suuruus on enintään 50 % energiatehokkuutta parantavista, avustettavaksi hyväksytyistä, rakennuskohtaisista kustannuksista. Avustusta saa kuitenkin enintään 4000 tai 6000 euroa asuntoa kohden. 6000 euroa asuntoa kohden on mahdollista, jos energiaremontilla tavoitellaan lähes nollaenergiatasoa. 

Ida Aalbergintiellä ARA-avustuksen määrä on enintään 165 575 euroa. Avustusta haettaessa lasketaan kiinteistön rakentamisvuoden E-luku ja verrataan sitä energiaremontin jälkeiseen E-lukuun. 

– Haagassa oli joskus kauan sitten niin sanottu aluekeskuslämmitys, eli alueella oli oma voimalaitos, josta jaettiin lämpöä kiinteistöihin, Balk kertoo. Ida Aalbergintien hankkeessa maalämpöön siirtymistä verrattiin tuohon aluelämpö­järjestelmään, ja sen perusteella ARA-tuki on täysimääräinen.

Mika Balk toteaa, että hankkeeseen löytyi urakoitsija helposti, mutta pätevistä konsulteista on pulaa. Urakoitsijan kanssa tehdään myös järjestelmän huoltosopimus.

Aina maalämpö ei käy

Ida Aalbergintiellä ja ehkä myös Kanneltiellä siirrytään maalämpöön, mutta aina se ei ole sopiva ratkaisu. Syitä on useita.

– Tontin koko lienee yksi merkittävä syy. Toinen syy voi olla, että alueen kaavoituksessa on varattu maanalaisille rakennelmille tilaa tai lähellä on esimerkiksi metro tai muita tunneli­verkostoja. Syynä voi olla myös sekin, että maalämpöjärjestelmä ei mahdu kaukolämmölle varattuun tilaan. Kiinteistön sisätiloissa maalämpö vie hyvin paljon enemmän tilaa kuin kaukolämpö, Mika Balk toteaa.

Remonttiasiat ovat usein osakkaiden mielestä hankalia, energiaremonttiasiat varsinkin. 

Balkin mukaan energiaremonttiin liittyvä yhtiö­kokous kannattaa laatia huolellisesti. Yhtiökokoukseen voi kutsua konsultit ja urakoitsijat kertomaan hyvissä ajoin, mitä ollaan mahdollisesti ostamassa.

– Ostoprosessiin tulisi varata aikaa kahden tai kolmenkin yhtiökokouksen verran. Ensimmäinen kokous olisi lähinnä tiedotus- ja infotilaisuus, jossa keskustellaan, että tulisiko hankkeeseen ryhtyä, ja päätetään antaa hallitukselle valtuudet selvitellä. Toisessa kokouksessa annetaan hallitukselle valtuus jatkaa hanketta ja tehdä konsultti- ja suunnittelusopimus sekä kilpailuttaa urakka. Kolmas yhtiökokous on sitten urakan hyväksymistä varten. Ja jos yhtiökokous haluaa, selvittelytyöhön voidaan nimetä muitakin kuin vain hallituksen jäseniä, jos yhtiössä sattuu olemaan alan asiantuntijoita tai muuten motivoituneita henkilöitä, Balk toteaa.

Balkin mukaan isännöitsijän rooli on suuri silloin, kun valitaan energiaremontin konsulttia ja urakoitsijaa. Urakan aikana isännöitsijän rooli on osallistua työmaakokouksiin ja valvoa, että valvoja tekee työnsä ja projekti saadaan maaliin. 

– Korostan hankkeen osapuolien välisen yhteistyön ja luottamuksellisen ilmapiirin merkitystä. Haasteita tulee aina rakennushankkeissa, ja ne tulisi käsitellä rakentavassa ja yhteisen onnistumisen hengessä. Suomalainen työ­kulttuuri perustuu onnistumiseen ja hyvään tekemiseen, joten kukaan ei halua tahallisesti tehdä vahinkoa.

Teksti: Jaana Ahti-Virtanen