Väärin mitoitetun maalämpöjärjestelmän korjaaminen jälkikäteen on kallista. Investointi maalämpöön aloitetaan asiantuntevan suunnittelijan hankkimisella.
Taloyhtiöt ovat kiinnostuneita lämpöpumpuista, mutta investoinnin onnistumisen avainasiat ovat jääneet liian vähälle huomiolle, sanoo maalämpöjärjestelmien korjaussuunnittelua tekevä Pasi Hirvijärvi Geon Oy:stä.
Maalämpöjärjestelmä hankitaan usein niin, että isännöitsijä pyytää urakoitsijoilta tarjouksia, ja lähtötietona on kiinteistön vuosittainen energiankulutus. Silloin voi saada tarjouksia, joita ei voi verrata keskenään ja joista hallitus esittää valittavaksi parhaana pitämänsä.
Oikea tapa on teettää suunnitelma ja pyytää sen mukaiset tarjoukset urakoitsijoilta. Suunnittelu vaatii Hirvijärven mukaan erityisosaamista: suunnittelija tutustuu rakennukseen ja selvittää lämpöverkon tilan, lämpötilatasot, käyttöveden kierrot, lämpöhäviöt ja monet muut energian käyttöön liittyvät seikat. Tietojen perusteella syntyy suunnitelma, joka vastaa rakennuksen ja lämpöpumppujärjestelmän tarpeita.
Suunnittelemattomuus maksaa
Taloyhtiöissä pidetään muutamia tuhansia euroja maksavaa suunnitelmaa usein liian kalliina.
– Suunnittelulla autetaan taloyhtiötä tekemään investointi, joka vastaa rakennuksen tarpeita, ja rakentamaan järjestelmä, joka toimii kunnolla ja tuottaa toivotut säästöt pitkän ajan kuluessa, Hirvijärvi sanoo.
Kun suunnittelusta tingitään, investoinnista voi tulla hyvin kallis. Puolen miljoonan investointi voi nousta vuosien myötä 800 000 euroon, kun ilman suunnitelmia toteutettu järjestelmä on alimittainen, toimii liian pienillä lämpötilaeroilla, käyttövettä joudutaan lämmittämään sähköllä ja lisäsähköä tarvitaan usein.
– Puhumattakaan siitä, miten nopeasti alitehoinen ja liian suurilla lämpötiloilla lämpöpumppuihin nähden toimiva järjestelmä vaatii korjaamista. Esimerkiksi lämpöpumppujen kompressorit kuluvat, ja ne joudutaan uusimaan ennenaikaisesti, Hirvijärvi kertoo.
– Yleensä maalämpöjärjestelmä saadaan toimivaksi pienillä muutoksilla, mutta jälkikäteen tehtynä ne ovat kalliita. Kustannussyistä joudutaan tekemään kompromisseja, jotta tärkein eli asumismukavuus paranee, Hirvijärvi toteaa.
Tarpeeksi kaivoja
Tyypillisimmin ongelmat johtuvat lämpöpumpuista, jotka eivät tuota käyttöveden vaatimaa lämpötilaa, tai lämpökaivoja on energiatarpeeseen nähden liian vähän, maaperä kylmenee ja laitoksen hyötysuhde laskee.
Korjaamisen keinot ovat silloin lisäsähkö tai uusien lämpökaivojen poraaminen, jotta järjestelmään saadaan riittävästi lämpöä ja laitteet toimimaan oikein.
Maalämpöjärjestelmän mitoittaminen voi mennä pieleen myös siksi, että energiatehokkuuslaskelma tehdään laitetoimittajan mitoitusohjelmalla, joka perustuu tiettyyn lämpöpumppumerkkiin.
– Mitoitusohjelma ei ota huomioon esimerkiksi lämpimän käyttöveden kiertoa eikä kiertovesipumppujen vaatimaa lisäsähkön tarvetta. Kun energiatehokkuuslaskelma tehdään suunnittelun kautta, silloin lasketaan laitoksen hyötysuhdekin.
– Lämpökaivojen tarve lasketaan usein niin, että montako kaivoa ja paljonko lämpöä maasta niillä saadaan. Sen sijaan lämpökenttä pitäisi mitoittaa rakennuksen ja tietyllä hyötysuhteella toimivan lämpöpumppujärjestelmän vaatiman energiamäärän mukaan, Pasi Hirvijärvi sanoo.
Lämpöpumppuhankintoihin liittyvät ongelmat tunnetaan Suomen LVI-liitto SuLVI ry:ssä.
– Osaavia tekijöitä ei ole riittävästi, eikä kiinteistön omistajilla ole riittävästi tietoa siitä, keneltä suunnitelma kannattaa tilata, SuLVI:n koulutuspäällikkö Antti Heinonen toteaa.
Lämmitysjärjestelmien suunnittelijoille ei ole pätevyysvaatimuksia tai henkilörekisteriä. SuLVI ja Suomen Lämpöpumppuyhdistys järjestävät lämpöpumppukoulutusta LVI-suunnittelijoille, seuraavan kerran ensi syksynä.
Teksti: Riina Takala-Karppanen
Kuva: Aimo Holtari
Artikkeli on julkaistu huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 3/2017