Maalämpöjärjestelmä toteutettiin – taloyhtiö lupasotkun maksumieheksi?

Jos vihtiläinen taloyhtiö saa jälkikäteen vesilain mukaisen vesitalousluvan, silloin Etelä-Suomen aluehallintoviraston on luovuttava vaatimuksestaan, jonka mukaan taloyhtiön pitäisi purkaa ja poistaa maalämpöjärjestelmä ja sen rakenteet sekä täyttää jo tehdyt lämpökaivot.

Taloyhtiön osakkaat ja asukkaat joutuivat epätietoisuuden valtaan vuoden 2011 lokakuussa, kun rakennustarkastaja vaati maalämpöjärjestelmään liittyvien kaivojen poraamisen keskeyttämistä. Sen jälkeen uhkaksi on noussut, että vesilain mukaisen luvan puuttuminen johtaa ääriratkaisuun – olemassa oleva maalämpöjärjestelmä täytyy purkaa.

Järjestelmän purkamista on vaatinut Etelä-Suomen aluehallintovirasto, joka eväsi haetun vesilain mukaisen vesitalousluvan 15.10.2012 antamassaan päätöksessä.

Taloyhtiö on laatinut Vaasan hallinto-oikeudelle valituksen, jossa se hakee muutosta tähän Etelä-Suomen aluehallintoviraston tekemään päätökseen. Taloyhtiötä isännöivä Vesa Ryyppö M. Ryyppö Ky:stä ei ole kovin toiveikas asioiden etenemisen ja käsittelyaikojen suhteen. Hän arvelee, että taas menee kuukausia ennen kuin asia viranomainen on käsitellyt muutoshakemuksen ja tiedetään, miten asiassa edetään.

Toimittu ohjeiden mukaan ja lupa saatu

”Taloyhtiö on rakennushankkeen toteuttamisessa toiminut vilpittömässä mielessä noudattaen viranomaisten sille antamia ohjeita”, Vaasan hovioikeudelle tehdyssä valituksessa todetaan.

Taloyhtiön ryhtyessä vuonna 2010 suunnittelemaan maalämpöjärjestelmän rakentamista se pyysi Vihdin kunnalta mahdollisia ohjeita rakentamisen toteuttamiseen.

Vihdin kunnan ympäristötarkastajan toimittamissa ohjeissa todettiin yksiselitteisesti, että kyseisen järjestelmän rakentaminen ei vaadi rakennusvalvontaviranomaisen lupaa. Ohjeessa kuitenkin todettiin, että rakentajan on syytä ottaa yhteyttä viranomaiseen ennen rakentamista, koska ”joillakin alueilla on rajoituksia rakentamisessa, esimerkiksi vedenottamoiden suoja-alueilla”.

Vaikka taloyhtiö sijaitsee Nummelassa Luontola-nimisen vedenottamon läheisyydessä,  se ei sijaitse suoja-alueella, jonka Länsi-Suomen vesioikeus määritteli vuonna 1993.

Ei estettä – lupa tulee

Taloyhtiö toimi hankkeessa ohjeiden mukaan. Rakennustarkastajalle toimitettiin vastaavan työnjohtajan tiedot, kohdetiedot, alustavat suunnitelmat ja lopulliset lupahakemuspaperit.

Toimenpide- ja aloituslupa maalämpökaivojen poraamisten aloittamiselle ja siten järjestelmän rakentamiselle Vihdin kunnan rakennustarkastajalta saatiin 5.10.2011.

Noin viikko toimenpide- ja aloitusluvan myöntämisestä ja töiden jo ollessa käynnissä toinen Vihdin kunnan rakennustarkastaja lähetti isännöitsijälle sähköpostitse määräyksen töiden keskeyttämisestä. Siinä ei mainittu keskeytyksen syytä, eikä annettu valitusosoitetta. Siinä vaiheessa suunnitelluista 14 maalämpökaivosta oli porattu jo 12.

Tämän jälkeen taloyhtiötä kehotettiin tekemään uusi hakemus Etelä-Suomen aluehallintoviranomaiselle, jossa se hakisi vesilain mukaista vesitalouslupaa järjestelmän rakentamiseksi.

Taloyhtiön edustajaa tilanne ihmetytti, koska järjestelmä oli niin valmis, että se voitaisiin ottaa käyttöön ja toisaalta alkuperäinen lupa, jonka mukaan työt oli tehty, oli lainvoimainen.

Yllättikö vesilaki?

Nyt voimassa olevan vesilain mukaan maalämpöjärjestelmään liittyvien kaivojen rakentamiseen ei voida myöntää lupaa, jos ”hanke olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä”.

Siinä vaiheessa, kun kunnan rakennusviranomaiset käsittelivät taloyhtiön lämpökaivojen rakentamista koskevat suunnitelmat ja antoivat luvat, taloyhtiön hankkeen ei ole katsottu vaarantavan pohjavesivarantojen laatua tai muutenkaan aiheuttavan haittaa tai uhkaa normaalille vedenkäytölle.

Uudenmaan ELY-keskus ei ole puoltanut taloyhtiön hanketta, koska sen mielestä suunnittelussa maalämpökaivojen porauksessa suurena riskinä on likaantuneen pohjaveden virtaaminen hallitsemattomasti kohti lämpökaivoja tai johonkin ennalta-arvaamattomaan suuntaan. Sen seurauksena puhtaana säilynyt pohjavesi voisi likaantua.

Pohjavesi ei ole pilaantunut

Vaasan hallinto-oikeudelle nyt tehdyssä valituksessa todetaan, että kaivojen porauksista ja 12:sta olemassa olevasta lämpökaivosta ei ole tähän mennessä syntynyt mitään vahinkoa pohjavedelle tai ympäristölle. Tätä tukevat vesinäytteiden analyysin tulokset ja muut tiedot.

Lisäksi suunnittelija esitti jo aikaisemmissa suunnitelmissa, miten pohjavesien pilaantumisriskiä on pienennetty, esimerkiksi porarei´ät betonoidaan maakerrosten välisten vesien sekoittumisen estämiseksi.

Maalämpöreikiin on asennettu suojaputket, joiden tehtävänä on estää vesien ja irtoaineksen pääsy maalämpökaivoon. Järjestelmä on myös varustettu vuodonilmaisimella, joka antaa hälytyksen, mikäli järjestelmään syntyisi vuoto.

Entäpä toimet purkamisen jälkeen?

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on vaatinut järjestelmän purkamista ja maalämpökaivojen täyttämistä. Taloyhtiön valituksessa todetaan hankkeen suunnittelijan näkemykseen tukeutuen, ettei järjestelmän purkaminen tässä vaiheessa ole sekään riskitöntä.

Jos maalämpökaivoista joudutaan poistamaan lämmönkeruuputkistot, ne voivat vaurioitua. Lisäksi maaporausten putkien poisto voisi johtaa siihen, että  maakerrokset sekoittuisivat koko putkitetulta osuudelta ja syntyisi otollinen reitti maa-aineskerroksen ja kallioperän välisten vesikerrostumien sekoittumiselle.

Porareikien betonoinnilla voidaan suunnittelijan mukaan parhaiten varmistua siitä, että eri kerrosten väliset vedet eivät sekoitu ja sitä kautta pilaa pohjavettä.

Kuka korvaa, jos käy huonosti?

Valituksessa tuodaan luonnollisesti esiin myös se, minkälaisia kustannuksia mahdollisesta järjestelmän purkamisesta taloyhtiölle koituisi. Purkamisen seurauksena taloyhtiön olisi ratkaistava uudelleen myös lämmitysmuoto – paluu sähkölämmitykseenkö?

Osakkaiden mieltä on koko ajan kalvanut se, joutuvatko he syyttöminä maksamaan viranomaisten toiminnan seuraukset. Tähän mennessä sähkölämmitysjärjestelmästä maalämpöön siirtyminen on maksanut taloyhtiölle noin 320 000 euroa. Järjestelmän purkaminen ja siirtyminen johonkin toiseen lämmitysjärjestelmään maksaisi arviolta 150 000 euroa lisää.

Artikkeli on julkaistu marraskuussa 2012 ilmestyneessä Kiinteistöpostin numerossa 9/2012.