LVI-remontit työllistävät tavarantarkastajaa

Putkiremonttien määrän kasvu näkyy myös tavarantarkastajan työssä. Tavarantarkastaja pyydetään paikalle selvittämään, onko työsuoritus tai asennettu laitteisto rakentamismääräysten, hyvän rakennustavan, normien ja tilaussopimuksen mukainen.

Tavarantarkastajayhdistys HTT ry:n puheenjohtaja, diplomi-insinööri Arto Krootila toimii LVI-alan töiden, tarvikkeiden ja laitteiden tavarantarkastajana; hänen osaamisaluettaan ovat putkiremontit sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmät.
Tavarantarkastuksen voi pyytää paikalle paitsi rakennuksen omistaja myös urakoitsija. Taloyhtiön remonttia koskevassa erimielisyydessä ovat tavallisesti osapuolina asunto-osakeyhtiö ja pääurakoitsija, mutta myös suunnittelijan työ saattaa vaatia selvittämistä.

Mahdollisuus osallistua tarkastukseen
Kun tilaaja tai urakoitsija kutsuu tavarantarkastajan paikalle, tarkastaja pyytää tämä kohteesta asiakirjat kuten suunnitelmat, piirustukset ja työselosteet tutustuakseen näihin etukäteen.
Tavarantarkastaja lähettää vähintään viikkoa ennen tarkastusta siitä tiedon kaikille osapuolille. Heille tarjotaan mahdollisuus osallistua tarkastukseen.
Tilaisuuden aluksi tavarantarkastaja esittää tavarantarkastajakortin, josta osapuolet näkevät hänen olevan auktorisoitu tarkastaja.
Arto Krootila kertoo valottavansa myös omaa taustaansa ja osaamistaan siltä osin kuin se koskee suoritettavaa tarkastusta. Sen jälkeen varmistetaan, että kukaan ei pidä tavarantarkastajaa esteellisenä. Osapuolilla on mahdollisuus tuoda esille ne kohdat, joihin toivovat kiinnitettävän huomiota.
Aloituskokouksessa tavarantarkastaja käy läpi tarkastuksen kulun ja menetelmät. Tavarantarkastus perustuu hänen omien havaintojensa lisäksi usein erilaisiin mittauksiin. Apuna käytetään paljon myös nykyaikaista kameratekniikka, etenkin putkistosaneerauksissa.

Havaintoja ja mittauksia
Tarkastuksen aikana tavarantarkastaja tekee havainnoistaan muistiinpanot ja taltioi mittausten tulokset. Hän ei suullisesti puutu mahdollisiin epäkohtiin, jollei tämä ole tarpeen vian laajenemisen estämiseksi tai vaaran välttämiseksi.
Tavarantarkastajan tarkistettua kohteen tai mahdollisesti ainoastaan tietyn kohdan hän laatii teknisen tavarantarkastuskertomuksen.
– Se on kirjallinen yhteenveto, jossa havaintoja ja tuloksia verrataan määräyksiin, normeihin ja osapuolten väliseen sopimukseen, Krootila kertoo.
– Tavarantarkastuskertomus ei ole korjaustarveselvitys. Siinä otetaan kuitenkin kantaa mahdollisesti tarvittavien korjausten tarpeellisuuteen ja kiireellisyyteen tai mahdolliseen lisävaurioitumisen riskiin.
Kaikista tarkastuskohteista ei suinkaan löydy puutteita; työsuoritus voi olla tehty asiaankuuluvasti ja laitteisto asennettu oikein.
Tarkastuskohteet vaihtelevat omakotitalosta isoon liikekeskukseen. Kohteiden koko on Arto Krootilan mukaan kaiken kaikkiaan kasvanut. Mikäli kyse on laajasta kokonaisuudesta, voidaan tavarantarkastus tehdä kahden tarkastajan voimin kummankin keskittyessä oman erityisalansa rakenteisiin ja laitteisiin.
Kohteesta riippuen tavarantarkastuskertomus voi käsittää alle kymmenen tai yli sata sivua.

Remonttitavalla ei vaikutusta virheisiin

Putkiremontteihin kohdistuvat tarkastukset liittyvät Arto Krootilan mukaan pääosin perustekniikkaan. Virheitä voi esiintyä yhtä lailla perinteisessä putkiremontissa kuin esimerkiksi sukituksessakin.
Käyttövesijohdoista tarkastetaan useimmiten niiden tiiveys ja liitosten laatu. Lämmityksen ja ilmastoinnin osalta moni tarkastustehtävä koskee automatisoitua talotekniikkaa: onko sähköinen ohjaustekniikka anturoitu, johdotettu, kytketty ja säädetty oikein.
Uusimpia tavarantarkastuskohteita ovat Krootilan mukaan lämpöpumput ja maalämpökaivot: tutkitaan, onko niiden toiminta ja mitoitus oikea ja riittävä.

Tavarantarkastuskertomus auttaa sopuun
Tavarantarkastajan työ päättyy tavarantarkastuskertomukseen, joka yleensä auttaa osapuolia saavuttamaan yksimielisyyden. Jos sopuun ei päästä ja asia etenee tuomioistuimeen, kutsutaan tavarantarkastaja usein todistajaksi.
Tavarantarkastuksesta voi olla apua myös taloyhtiön sisäisiin riitatilanteisiin remontin jälkipuinnissa. Esimerkiksi jos osa asukkaista katsoo hallituksen laiminlyöneen taloyhtiön etua, hallitus voi pyytää paikalle tavarantarkastajan antamaan riippumattoman lausunnon työsuorituksen laadusta.
Tarkastuksen jälkeen tavarantarkastaja voi myös toimia niin sanottujen jälkitöiden asiantuntijana. Arto Krootila muistuttaa, että tämä ei automaattisesti käy päinsä, vaan siihen pitää olla osapuolten kirjallinen suostumus.

Puolueeton ja riippumaton
Tavarantarkastajana kuudetta vuotta toimiva Arto Krootila on Tavarantarkastajayhdistys HTT ry:n puheenjohtaja. Yhdistys järjestää muun muassa eri ammattialoja edustaville tavarantarkastajille koulutusta.
– Tavarantarkastuksessa on ensiarvoisen tärkeätä puolueettomuuden ylläpito. Tavarantarkastaja ei saa ryhtyä ajamaan kenenkään etua, onhan kyseessä usein osapuolten suuret taloudelliset intressit.
Tavarantarkastajia on Krootilan mukaan kohtuullisen hyvin saatavilla myös rakennuskohteisiin, vaikka peruskorjausbuumi on nyt päällä. Hän kuitenkin toteaa, että esimerkiksi koruihin ja jalometalleihin pätevöityneitä tavarantarkastajia ei ole joka puolella Suomea.
Tavarantarkastajaksi hakeutuvalta henkilöltä vaaditaan alansa riittävä koulutus ja laaja-alainen, vähintään 10 vuoden työkokemus. Tämän arvioituaan tavarantarkastajalautakunta kutsuu henkilön kokeeseen, jonka läpäistyään hänelle myönnetään tavarantarkastaja HTT-pätevyys. Sen myöntää Keskuskauppakamarin tavarantarkastajalautakunta, joka valvoo tarkastustoimintaa.

HTT-tavarantarkastajat ovat puolueettomia ja ammattitaitoisia asiantuntijoita, jotka suorittavat palveluiden ja tavaroiden teknisiä tarkastuksia eri asiantuntemusalueilla. Suomessa toimii noin 200 tarkastajaa, jotka tekevät vuosittain noin 800 tavarantarkastusta ympäri Suomea.
HTT-nimikkeen edellytyksenä on alan koulutus ja pitkä työkokemus sekä HTT-kokeen hyväksytty suorittaminen.
HTT-kokeen järjestää ja toimintaa valvoo Keskuskauppakamarin tavarantarkastajalautakunta.

Teksti Irene Murtomäki
Epäonnistunut viemäripinnoitus. Kuva Arto Krootila
Artikkeli on julkaistu toukokuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 4/2017.