Luontoa voi rikastuttaa taloyhtiönkin pihalla

Yhä useammalle kaupunkiluonto ja oman taloyhtiön piha on tärkeä kontakti luontoon. Maj ja Tor Nesslingin säätiö rahoittamassa Rikasta luontoa –hankkeessa tuotetaan materiaalia ja koulutetaan mahdollisuuksista lisätä luonnon monimuotoisuutta viheralueilla. Tässä artikkelissa annetaan kuusi vinkkiä luonnon rikastamiseksi myös taloyhtiöiden pihoissa ja puutarhoissa.

Luonto ei ole kaupungin ja ihmisasutuksen vastakohta, vaan kaupunkien ja taajamien luonto on yhä tärkeämpää myös luonnon eliöille. Maaseudun ja metsäluonnon käyttö tehostuu yhä ja luonnonympäristöt pirstaloituvat. Tässä tilanteessa taajamien ja kaupunkien viheralueiden merkitys luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa kasvaa.
Kaupunkien ja taajamien luonto on usein rikasta jo luonnostaan – niiden on havaittu olevan lajistoltaan hyvin monimuotoisia erityisesti sellaisilla alueilla, joilla on pitkä maankäytön historia tai jotka ovat kaupungin ja maaseudun rajavyöhykkeellä.
Esimerkiksi Tampereen rikkain kasvillisuus löytyy Pispalanharjulta ja toisaalta kaupungin reunavyöhykkeiltä esimerkiksi Hervannasta ja Atalasta.
Huomattavaa on, että näillä alueilla on tavallista runsaammin myös alkuperäisiä kasvilajeja ja perinteisen maatalouden seuralaisia.
Alueiden monimuotoisuus ei siis perustu pelkästään pihojen, puutarhojen ja viheralueiden istutettuun lajistoon, vaan on maankäytön historian tulosta.

Hallittu hoitamattomuus
Monipuolinen ja lajistoltaan runsas kasvillisuus on luonnon monimuotoisuuden perusta, mutta luontorikkaan viheralueen suunnittelussa otetaan huomioon myös muiden eliölajien mahdollisuudet menestyä alueella. Siksi luontorikkaan viheralueen suunnittelu ei ole vain lajiston, vaan myös eri eliölajien välisten vuorovaikutusten suunnittelua.
Luontorikkaassa puistossa on mm. suojapaikkoja, ravintokasveja ja lahopuita.
Luontorikkaassa pihassa viihtyy myös ihminen, kun nähtävänä ja koettavana on eri aikoihin kukkivia ja erilaisia eläimiä houkuttelevia kasveja ja linnunpönttöjen ja lammikoiden elämää. Pihassa viihtyminen ja sen hoitaminen tuo myös yhteen taloyhtiön asukkaita. Viihtyisä ja luontorikas piha ei kuitenkaan välttämättä vaadi paljon rahaa tai hoitotoimenpiteitä.
Yksi luontorikkaan viheralueen suunnittelun ja hoitamisen perusperiaate on jo 1980-luvulla esitetty ajatus hallitusta hoitamattomuudesta. Viheralue suunnitellaan niin, että luonnon oma kehitys ja lajivalinnat vähentävät hoitotarvetta.

Vinkkejä luonnon rikastamiseen
Suosi kotimaisia hyönteispölytteisiä lajeja. Pölytys on yksi tärkeimmistä ekosysteemipalveluista. Pölyttäjiä houkuttelevat lajit on helppo tunnistaa omasta pihasta, lähiseudun luonnosta tai puutarhamyymälän ulkotarhasta seuraamalla missä kukissa pörrää eniten ötököitä.
Pölyttäjille on tärkeää myös se, että lähiympäristöstä löytyy kukkivia kasveja koko kasvukauden ajan, eli valitse pihaan eri aikoihin kukkivia kasveja.
Hyviä, suomalaisia lajeja ovat mm. raita, kallionauhus, mäkitervakko, ahdekaunokki, puna-ailakki, lehtoakileija, lehtotaponlehti, keltamaksaruoho, isokäenrieska, verikurjenpolvi, kangasajuruoho, ukontulikukka, ruusuruoho, pystykiurunkannus, syyssyrikkä ja pihasyreeni (huom. ei jalosyreeni).
Myös ns. hyötykasvit, eli esimerkiksi, herukat, mäkimeirami ja minttu ovat erinomaisia pölyttäjäkasveja.

Vältä ulkomaisia lajeja
Ulkomaisia, helposti villiintyviä lajeja on syytä välttää. Esimerkiksi lupiinien leviämisen yksi haitallisimpia vaikutuksia on niiden valtaaman pinta-alan muuttuminen ravinnottomaksi autiomaaksi pölyttäjien näkökulmasta.
Lupiinien hävittäminen ja niiden kasvualueiden muuttaminen pölyttäjäystävällisiksi kedoiksi tai niityiksi tarjoaa yhden helpon mahdollisuuden luonnon rikastamiseen ja hyönteisten elinympäristöjen laajentamiseen.

Lintuja ja perhosia pihapiiriin
Suosi syötäviä siemeniä, marjoja ja hedelmiä tuottavia lajeja. Niistä hyötyvät monet linnut.
Esimerkiksi pihasyreeni on sekä erinomainen perhoskasvi että hyvä siemenpuu. Pihlaja on kaunis, pölyttäjille hyödyllinen ja marjoja tuottava puu.

Jätä lahopuita ja suojapaikkoja
Erityisesti lahot lehtipuut ovat tärkeitä elinympäristöjä monille sienille, sammalille ja hyönteisille.
Pihan käyttäjien turvallisuus ja tilanäkökohdat täytyy tietenkin ottaa huomioon.
Maassa makaavat puunrungot ovat usein paras tapa lisätä lahopuun määrää, ja niiden päällä voi vaikka tehdä tasapainoharjoituksia.
Vaarallisen lahon pystypuun voi myös katkaista 3-5 m korkeudesta, jolloin jäljelle jää pökkelö, joka ei kuitenkaan vaaranna pihalla liikkuvien turvallisuutta, mutta tarjoaa kasvualustan lahopuusta pitäville eliöille.
Monet eläimet tarvitsevat pesintä- ja näkösuojaa. Myös niityn korkea kasvillisuus tarjoaa suojapaikan monille lajeille.
Pihanurmikkoa leikatessa voi myös jättää luonnonkukat kukkimaan.
Korvaa nurmikko maanpeitekasveilla hankalissa paikoissa. Nurmikon pitäminen hyväkuntoisena on hankalaa erityisesti varjossa ja toisaalta erittäin paahteisilla ja kuivilla paikoilla.
Näissä kohteissa maanpeitekasvit helpottavat hoitoa ja tuovat kohteeseen lisää monimuotoisuutta. Paahteisilla kohteilla menestyy erinomaisesti esimerkiksi huopakeltano, varjossa vaikkapa pikkutalvio.

Rakenna sammakkolammikko
Myös sammakkoeläimet ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Niille on varsin helppoa rakentaa sopiva lammikko jossa ne voivat lisääntyä ja jopa talvehtiakin.
Lammikko voi liittyä tontin hulevesijärjestelmään, kunhan vesi on tarpeeksi puhdasta ja kirkasta. Hyvä sammakkolammikko on mahdollisimman suuri, vähintään metrin syvyinen ja siinä on hiekkapohja. Lammikossa saa olla kiviä, ja toisen rannan olisi hyvä olla loiva ja auringonpaahteeseen päin.

Teksti Nina V. Nygren, hankkeen koordinaattori HT, tutkija, hallituksen puheenjohtaja
Artikkeli on julkaistu huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 2/2016

Vinkkejä ja materiaaleja
Kevään kuluessa täydentyvä hankkeen nettisivu: http://rikastaluontoa.fi
FB-sivut: https://www.facebook.com/rikastaluontoa/
Twitter (hankkeen koordinaattori): https://twitter.com/NinaVNygren
Tutkimusosuuskunnan sivut: http://tutkimusosuuskunta.fi
Lisätietoja: nina.nygren@tutkimusosuuskunta.fi, puh. 040 563 64 72