Kiinteistö Oy Auroranlinnan 38 pienkerrostalon moniongelmaiset vesikatot remontoitiin tuulettuviksi, paremmin eristetyiksi ja rakenteita paremmin suojaaviksi. Kattomateriaali vaihtui varttikatteesta konesaumattuun peltiin.
Kiinteistö Oy Auroranlinna on teettänyt 2010-luvun loppupuolella kattoremontit Oulunkylässä, Pakilassa ja Savelassa sijaitseviin 38 pienkerrostaloon. Kiinteistö Oy Auroranlinna on Helsingin kaupungin täysin omistama kiinteistöyhtiö, joka omistaa yli 2300 vapaarahoitteista vuokra-asuntoa.
Remontoidut talot on rakennettu vuosina 1987–1989, ja kattoratkaisu oli aikakaudelle tyypillinen. Vesikatteena on ollut vartti- eli mineriittilevyjä.
– Taloissa on paikan päällä yläpohjan ontelolaattojen päälle tehdyt kattoristikot, jotka on ankkuroitu kiinni onteloihin. Ristikot ja niiden mitoitus ja rimoitus on tehty mineriittilevyille sopivaksi. Aluskatteena oli käytetty pinkopahvia.
Katoissa oli pienet räystäät lappeiden kohdalla, mutta ei talojen päädyissä, Auroranlinnan kiinteistöpäällikkö Christian Tannerkoski kertoo.
– Katoissa oli useita ongelmia. Ensiksi oli vuotoja kylmille ullakoille levyjen ja pinkopahvin läpi etenkin läpivientien kohdilla. Toiseksi aluskate ei ulottunut reunoilla seiniin asti, jolloin katteella mahdollisesti valuva vesi tippui seinille. Kolmanneksi aluskate oli kastuttuaan vettynyt ja romahtanut monin paikoin, jolloin kate ei toiminut suunnitellusti.
Myös räystäiden puute päädyissä oli ongelma, kun suoratkin sateet valuivat esteettä seinille, mikä näkyi seinien kunnossa. Viides ja tärkein syy aloittaa korjaussuunnittelu oli katelevyjen ikä ja haurastuminen. Pahimmassa kunnossa olevalla katolla rakennesuunnittelijan jalka meni levyn läpi hänen tutkiessaan kattoa, Tannerkoski sanoo.
Suunnittelun rajat rakennusvalvonnasta
Rakennusinsinööri (YAMK) Joni Sundström Insinööritoimisto Konstru Oy:stä on toiminut pääsuunnittelijana ja vastaavana rakennesuunnittelijana Auroranlinnan kattoremonttikohteissa Kylänvanhimmantiellä, Urakkatiellä ja Mikkolankujalla sekä rakennesuunnittelijana Ratavallintiellä.
– Selvitin ensin rakennusvalvonnasta reunaehdot. Siellä hyväksyttiin, että rakennesuunnittelija voi olla tällaisessa työssä pääsuunnittelija.
Heille kelpasi, että varttikatot muutetaan konesaumatuiksi peltikatoiksi. Samaten hyväksyttiin, että päätyihin saa lisätä 20 sentin räystäät. Pitkien sivujen räystäitä sen sijaan ei saanut jatkaa.
Jos lupa olisi ollut, olisi räystäitä jatkettu pitkiltä sivuilta ja päätyihin tehty pitemmät räystäät. Se olisi ollut osaltaan myös lisävarautumista ilmastonmuutoksen ennustettuihin haasteisiin, Sundström toteaa.
– Kohteista kolmessa oli käytetty asbestipitoista varttikatetta. Tutkittaessa osoittautui, että asbestia sisältävät levyt olivat paremmassa kunnossa kuin asbestittoman katon levyt. Kun asbestipitoiset levyt saatettiin irrottaa kokonaisina lavalle toimitettavaksi ongelmajätelaitokseen, purun saattoi ainakin näissä töissä tehdä pelkästään hengityssuojainta käyttäen. Jos levyjä olisi pitänyt työstää tai rikkoa, työ olisi pitänyt tehdä asbestipurkutyönä, Sundström sanoo.
Katon puhallusvilla oli painunut sekä puhaltunut pois räystäiden vierestä. Räystäiden tuuletusaukoissa olleet muoviset hyttysverkot olivat rikki, kun linnut olivat nokkineet niihin tarttuneita hyönteisiä. Ullakolta löytyi siksi myös linnun- ja hiirenpesiä, jotka poistettiin puhallusvillan päällä olleiden roskien ohella työn yhteydessä. Katon tukirakenteisiin suunniteltiin vahvistukset niihin kohtiin, joista löytyi lahovaurioita.
Uudet katot tehtiin laittamalla kattotuolien päälle ensin homesuojattu alusvaneri ja katehuopa ja kiinnittämällä kattopellit sitten vaneriin.
– Tämä uusi rakenne oli kevyempi kuin vanha varttikate, joten rakenteita ei tarvinnut vahvistaa ja uusi katto voitiin tehdä vanhoilla lumikuormilla.
Päädyn räystäät tehtiin jatkamalla vaneria 20 senttiä pitemmälle kuin vanhassa katteessa, Sundström kertoo.
Katteiden kunnollisen kiinnityksen ja reilujen räystäiden ohella ilmastonmuutokseen varautumista ovat Sundströmin mukaan katon tuuletuksen toimivuus, kunnolliset myrskypellit ja muut veden ja lumen kulkua estävät räystäsrakenteet sekä läpivientien ja liittymien toteutuksen korkea laatu.
Katon vanhat tukirakenteet oli tehty 8 mm:n mineriittilevyille. Jos rakenteissa oli lahovikoja, ne vahvistettiin, mutta muuten ne riittivät hyvin kantamaan uuden katon homesuojatun vanerin, katehuovan ja kattopellit.
Osa uusista kattopelleistä oli valmiiksi pinnoitettuja, osa sinkittyjä, jotka maalattiin kaksi vuotta asennuksen jälkeen.
– Olemme suosineet keskustan ulkopuolella pinnoitettuja kattopeltejä, kun niillä saadaan kerralla valmista. Nykytuotteilla ja -takuilla pellin valinnalla ei ole mielestäni laadullista eroa. Myös pinnoitetut pellit voi huoltomaalata, Sundström sanoo.
Energiatalouteen parannusta
Kattojen lisäksi työhön kuului muun muassa ullakoiden palo-osastointi ja tuuletuksen parantaminen, yläpohjien lisälämmöneristys sekä kattoturvatuotteiden uusiminen puisista teräksisiksi. Räystäille asennettiin uudet metalliset eläinverkot ja katoille lumiesteet.
Kourut, rännit ja vedenohjaukset uusittiin myös, mutta rännikaivot ja sadevesiviemärit ovat entiset.
Tuuletus toimi ennen remonttia räystäiden kohdalla, mutta ei harjalla. Kun harjalle asennettiin alipainepuhaltimet, ongelma poistui.
Räystäiden reunalle asennettiin vinoon tuulensuojalevyt, joita vasten uusi kerros puhallusvillaa tuli. Nyt tuulenohjaimet ohjaavat ilman niin, ettei tuuli enää puhalla villaa reunoilta pois kuten aiemmin.
– Vanhan puhallusvillan painuminen oli heikentänyt yläpohjan eristystä. Lämmöneristystä parannettiin puhaltamalla uusi kerros villaa vanhan puhdistetun villan päälle. Jotta katon tuuletus toimisi, reunoilla kerros on vähän ohuempi kuin keskellä. Samalla loppui jääpuikkojen syntyminen räystäille, mitä lämmön karkaaminen yläpohjan läpi oli aiheuttanut. Samaten poistettiin viemäreiden tuuletusputkien jäätymisestä ja sulamisesta aiheutuneet kondenssiongelmat eristämällä eristämättömät putket, Joni Sundström kertoo.
Ontelolaatan, vanerin ja pellin läpiviennit on korjattu. Ontelolaatan läpiviennit olivat ennen kylmäsiltoja, nyt ne on tiivistetty. Katon läpiviennit on tiivistetty ensin kermin kohdalla. Lisäksi katepellin päällä on vielä pellitys.
Hyödyt näkyvät jo
Kattoremontin lisäksi töihin kuului julkisivujen korjaamista. Christian Tannerkosken mukaan tehdyt remontit ovat jo alkaneet maksaa itseään takaisin. Uusia vuototapauksia ei ole tullut ilmi yhdessäkään kohteessa, ja lisälämmöneristys on alkanut näkyä jo energialaskuissa. Lisäksi päätyseinät pysyvät nyt räystäiden ansiosta paremmassa kunnossa.
– Itse kattojen osalta näillä töillä pitäisi selvitä 50 vuotta ennen seuraavaa peruskorjausta. Huoltomaalauksia ja muuta ylläpitotyötä joudutaan toki tekemään matkan varrellakin, Tannerkoski toteaa.
Teksti Arto Rautio
