Liito-orava palasi Helsingin vakinaiseen lajistoon 

Liito-orava on asuttanut useita elinpiirejä luoteisen Helsingin alueella. Liito-oravakannan leviäminen Helsinkiin on ollut odotettavissa Espoossa tapahtuneen huomattavan levinneisyysalueen laajentumisen pohjalta. Tämä käy ilmi Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen teettämästä selvityksestä.

Tutkittu alue kattoi 48 km2 eli noin neljänneksen Helsingin maapinta-alasta. Aluerajaus tehtiin ilmeisen läntisen leviämissuunnan perusteella. Ei ole mahdotonta, että idempänäkin kaupungissa olisi jo ollut liito-oravia. Jos kannan kasvu ja levittäytyminen jatkuu, vakinainen liito-orava-asutus voi saavuttaa lähivuosina myös Itä-Helsingin.
Jälkikäteen on tullut ilmi, että Keskuspuistossa on ollut liito-oravan elinpiiri jo vuodesta 2010. Silti voidaan päätellä, että vuonna 2013 on tapahtunut vilkasta liito-oravien levittäytymistä Helsinkiin ja että talvi 2013/14 on lämpimänä ollut niille ilmeisen suotuisa.

Lumeton talvi suosi myös liito-oravaselvityksen tekemistä. Inventointi ehdotetaankin toistettavaksi ja sen tutkimusaluetta laajennettavaksi viimeistään viiden vuoden kuluttua.

Papanahavainnot tietolähteenä
Liito-oravainventoinnit perustuvat pelkästään papanoihin, koska itse eläimiä on vaikea havainnoida tai edes nähdä. Keväällä puiden siitepölystä keltaiset papanat on helppo löytää, ja niiden määrästä pystyy päättelemään yksittäisten puiden merkitystä yksilölle.

Suurimmat papanamäärät löytyvät yleensä isojen kuusten ja kolohaapojen alta. Kuusi tarjoaa suojaa oksiensa alla sekä mahdollisen paikan vanhalle oravanpesälle, jonka liito-orava sisustaa käyttöönsä. Talvisin liito-oravat syövät myös havupuiden silmuja. Isossa haavassa taas on usein käpytikan kolo, joka on pesä- ja lepopaikkana parempi kuin risupesä. Haapa on myös tärkeä ravintokasvi.

Luonto hyvinvoivaa

Liito-oravat syövät keväällä ja kesällä pääasiassa lehtipuiden osia: hede- ja siemennorkkoja, silmuja ja lehtiä, syksyllä ja talvella havupuiden silmuja.

Liito-oravan leviäminen on merkki siitä, että kaupungin virkistysmetsiä hoidetaan hyvin luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Liito-orava vaatii ns. eri-ikäisrakenteista sekametsää, jossa on riittävästi nuorta lehtipuuta järeämmän pääpuuston alla. Isot kuuset ja haavat ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi tarvitaan ravintopuita. Liito-oravat voivat hakea ravintoa myös nuorista reunametsistä, jos metsäinen yhteys järeäpuustoisella ydinalueelle on olemassa.

Liito-orava pystyy liikkumaan maassa, mutta on siellä hidas ja altis jäämään petojen saaliiksi. Siksi se pyrkii ylittämään puiden välit liitämällä. Tämä ominaisuus tekee liito-oravan alttiiksi metsien pirstoutumiselle esimerkiksi metsätalouden tai maankäytön muutosten takia. Liito-oravan suojelussa onkin olennaista latvusyhteyden säilyminen. Jos tarjolla on korkealla sijaitsevia isoja puita, liito-orava pystyy ylittämään valtaväylän, kuten Espoossa Länsiväylän tai Kuopiossa valtatie 5:n moottoritieosuuden.