Lämpöpumppuihin perustuvia lämmitysjärjestelmiä suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon useita rakennukseen ja viranomaisohjaukseen liittyviä seikkoja, esimerkiksi kaava- tai rakentamismääräykset. Ihan ensimmäinen kuitenkin on se, mihin laitteet saadaan mahtumaan ja minkälaiset tekniset tilat niille on käytettävissä.
– Rivitaloyhtiöissä teknisten tilojen puute ei ole yleensä ongelma ja vanhoissa kerrostaloissa voidaan ottaa tilaa esimerkiksi pyörävarastosta vesivaraajan käyttöön suhteellisen helposti, Suomen Lämmitysenergia Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Arto Hannula toteaa.
Minkälaiset haalausreitit ovat? Hassulta kuulostava ilmaisu kuitenkin muistuttaa siitä, että sekin pitää miettiä etukäteen, miten erilaiset pumput ja muut järjestelmän osat saadaan haalattua vaikkapa vanhan kerrostalon keskellä sijaitsevaan pannuhuoneeseen, minne pääsee vain mutkittelevien portaikkojen kautta.
– Lämpöpumpuissa on valtavia kokoeroja. Siksi täytyy miettiä jo etukäteen, miten isoja ”mööpeleitä” ne ovat vai pitääkö tehdä jotakin rakenteellisia purkutöitä, että saadaan laitteet sisään.
Pohjavesialue vai ei?
Äärimmäisen tärkeä varmistus on se, että taloyhtiö varmistaa kunnasta, voiko tai saako taloyhtiö porata maalämpöjärjestelmän vaatimia maalämpökaivoja piha-alueelle. Onko se ylipäänsä mahdollista ja entäs jos kiinteistö sijaitsee pohjavesialueella?
Lisäksi täytyy huomioida, onko alueella sellaisia kaavamääräyksiä, jotka voivat vaikuttaa ilmavesilämpöpumppujen asentamismahdollisuuksiin, vaikkapa julkisivuihin.
– On sellaisiakin tapauksia ollut, että kaavamääräykset eivät salli aurinkokeräimien asentamista suojelullisista syistä tai muista syistä esimerkiksi katolle.
Tuulikuorma ja kattorakenteet
Rakennesuunnittelijaa tarvitaan hankkeessa Hannulan mukaan erityisesti silloin, kun suunnitellaan poistoilmalämmöntalteenottojärjestelmän koneistojen asentamista katolle.
– Hän tarkistaa, että kattorakenne kestää ja tarvitaanko mahdollisesti jotakin vahvistuksia. Lisäksi täytyy huomioida, että kun esimerkiksi hormin päälle asennetaan keruupatteri, miten se vaikuttaa hormiston rakenteeseen. On siis ajateltava painokuorman, mutta myös tuulikuorman vaikutus, Hannula jatkaa.
Sähköliittymä ja sähkön tarpeen arviointi
Sähköliittymästä tarvitaan tietysti tietoa, mikä on nykyinen koko ja mitä mahdollisesti tarvitaan.
– Lämpöpumpuissa on merkkikohtaisia eroja siinä, miten suurta starttivirtaa niiden kompressorit vaativat. Onko järjestelmään tulossa yksi iso kompressorilaite, joka lähtee käyntiin kovalla starttivirralla ja alkaa porskuttaa lämpöä vai onko kompressoreita useampia? Vai tuleeko sinne invertterikompressori, joka lähtee liikkeelle matalalla teholla ja nostaa tehoa vähitellen? Eli tarvitaan selvitys starttivirran ja käyttövirran tehotarpeista. Äärimmäisen tärkeitä asioita, koska ne määrittelevät, minkä kokoinen sähkökeskus ja liittymä taloyhtiöön tarvitaan, Hannula jatkaa.
Lisäksi täytyy tutkia, miten sähköliittymä toteutetaan: – Tuleeko järjestelmälle ja kompressoreille sähkö vanhan keskuksen kautta eli uudistetaanko vanha alajakokeskus vai antaako sähköyhtiö ottaa toisen liittymän niin, että lämmitysjärjestelmälle tulee ihan oma liittymänsä, Hannula jatkaa.
Yhteistyöhön tarvittaessa
Lisäksi Hannula kehottaa taloyhtiöitä tekemään alueellisesti yhteistyötä, jos se on mahdollista.
– Jos samalla alueella useampi kerrostalo on siirtymässä esimerkiksi maalämpöön ja sen vuoksi alueelle on tulossa paljon lämpöpumpputekniikkaa, niin silloin kokonaisvirrankulutus voi muuttua niin radikaalisti, että esimerkiksi alueen sähkökaapeloinnit, eivätkä muuntoasemat riitä. Silloin on syytä pohtia, edetäänkö sillä periaatteella, että ensimmäinen taloyhtiö saa järjestelmänsä ja muut eivät vai niin, että tehdään yhteistyötä ja sitä kautta voidaan vaikuttaa siihen, että alueen sähköjärjestelmän kapasiteetti kykenee vastaamaan tarpeisiin, Hannula vielä tuumii.
Artikkeli liittyy lämpöpumppujärjestelmien hankintaan liittyvään haastatteluun ”Älä hurmaannu sokkona energiansäästölupauksista”, joka julkaistiin huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 3/2015.