Sukupuoli ja lihaksikkuus ratkaisevat – naiset palelevat miehiä herkemmin. Ihmisten kokemat lämpöaistimukset ovat keskeinen sisätilojen viihtyvyyteen vaikuttava tekijä, koska kehittyneissä maissa noin 90 prosenttia ajasta vietetään sisällä.
VTT on kehittänyt uuden menetelmän, jolla voidaan arvioida eri käyttäjäryhmien yksilöllisiä lämpöaistimuksia. Nämä tulisi huomioida nykyistä paremmin suunniteltaessa energiatehokkaita rakennuksia – kuten päiväkoteja, kouluja, toimistoja ja vanhainkoteja – eri käyttäjäryhmien todellisten tarpeiden mukaan.
Ihmisten asumisviihtyvyyden kannalta on tärkeää pystyä arvioimaan erilaisten käyttäjäryhmien lämpöaistimuksia riittävän luotettavasti niin, että oikeilla suunnittelu- ja rakennusten ylläpitoratkaisuilla voidaan varmistaa sekä rakennusten energiatehokkuus että tilojen loppukäyttäjien tyytyväisyys lämpöolosuhteisiin.
Lämpöaistimukset esiin mallintamalla
Ihmisen lämpöaistimusten arviointiin kehitetty uusi menetelmä (Human Thermal Model, HTM) perustuu yksilöllisen anatomian ja fysiologian mallintamiseen. Menetelmällä voidaan arvioida yksilöllisten ominaisuuksien – sukupuoli, ikä, painoindeksi ja lihaksikkuus – vaikutukset ihmisen eri kudostyyppien (luu, lihas, rasva ja iho) määriin.
Ihmisen yksilöllisen anatomian, vaatetuksen sekä ympäristön välisen lämmön- ja kosteudensiirron avulla voidaan määrittää kehon paikalliset kudosten lämpötilat. Näiden perusteella voidaan laskea kehon eri osien paikalliset lämpöaistimukset.
Eri kudostyyppien riittävän tarkka tunnistaminen on tärkeää siksi, että esimerkiksi levossa oleva lihaskudos tuottaa perusaineenvaihdunnalla 0,67 W/kg lämpöä, kun rasvakudoksen lämmöntuotto on 0,004 W/kg. Esimerkiksi kevyt toimistotyö tuottaa reilut 2 W lämpötehoa lihaskiloa kohti, siivous 5 W ja raskaassa urheilusuorituksessa lihaskilo saattaa tuottaa hetkellisesti jopa yli 20 W:n lämpötehon.
Naiset palelevat miehiä herkemmin
Kun verrattiin keskenään naisten ja miesten lämpöaistimuksia toisiaan vastaavilla muilla yksilöllisillä ominaisuuksilla (paino- ja lihaksikkuusindeksit), olivat miesten lämpöaistimusindeksit 20-vuotiailla keskimäärin 0,39 ja 50-vuotiailla 0,48 sekä 80-vuotiailla 0,39 yksikköä korkeammat kuin naisilla.
Miehillä on lukuisten aikaisempien tutkimusten perusteella tilastollisesti keskimäärin enemmän lihaskudosta kuin naisilla.
Lisäksi ihminen menettää ikääntyessään lihasmassaa. Selittävänä tekijänä tässä on se, että lihaskudoksen lämmöntuotto kilogrammaa kohti on useita kertaluokkia korkeampi kuin rasvakudoksen. Niinpä erityisesti sukupuolella ja yksilöllisellä lihaksikkuudella on hyvinkin suuri vaikutus aineenvaihduntaan, kudosten lämpötilatasoihin – ja lopulta lämpöaistimukseen.