Laadukas pelastussuunnitelma – mistä tunnistaa?

Laadukas taloyhtiön pelastussuunnitelma on kohteen riskit huomioiva, ajan tasalla pysyvä, tiivis, helppolukuinen paketti, ja käytössä. Pelastuslaki määrittelee kiinteistöjen omistajien ja toiminnanharjoittajien omatoimisen varautumisen vastuun. Helsingin kaupungin pelastuslaitokselta kerrotaan, että viranomainen tukee tämän vastuun kantamista.

Rakennukset ja niiden asukkaat ovat yksilöitä. Kun toiminta-alueena on noin 600 000 asukkaan ja yhteensä noin 300 000:n kodin Helsinki,  kohteen riskit huomioivia, yksilöllisiä pelastussuunnitelmia luulisi palotarkastuksilla tulevan vastaan enemmänkin.

Pelastuslaitoksen havaintojen mukaan taloyhtiöt kuitenkin ulkoistavat helposti koko pelastussuunnitelman laadinnan ja tuloksena on usein vain kopion kopio. Ikävintä on, jos suunnitelmia kauppaava yritys laskuttaa jopa paikan päällä tehdyn riskien arvioinnin, mutta lopullinen tuote on silti sama palotarkastajalle aiemmista kohteista tuttu puutteellinen vakioprintti – ilman kiinteistön omien riskien huomiointia.

Helsingin pelastuslaitokselta kehotetaankin kiinteistöjen omistajia ja toiminnanharjoittajia selvittämään itselleen, mistä on vastuussa, koska vastuuta on hankala ulkoistaa.

  – Havaintojemme mukaan taloyhtiöiden kannattaa tarkastaa, täyttääkö voimassa oleva pelastussuunnitelma edes lakiminimiä. Havaintojen mukaan suurin osa ei täytä, suunnittelija Lauri Salomäki Helsingin pelastuslaitokselta toteaa.

Kaupallisen tarjonnan lisäksi pelastussuunnitelmaosaamista löytyy alueellisilta pelastusliitoilta, sekä -viranomaisilta. Esimerkiksi päivystävä palotarkastaja on käytettävissä, jos jokin asia jää mietityttämään. Toisaalta, lyhyenkin, esimerkiksi paikallisen pelastusliiton (Helsingissä HELPE ry) kurssin jälkeen vastuussa oleva osaa niin tilata kuin valmistaa oman kiinteistön riskeihin räätälöidyn pelastussuunnitelman.

Pelkkään ulkoistamiseen nojaavat taloyhtiöt hukkaavatkin usein asukkaissa ja erityisesti isännöintipuolella olevan osaamisen. Isännöitsijät tuntevat kohteensa. Lisäksi heille on mm. tuttua se huoltohenkilöstö, joka käy kohteella lähes joka päivä, Salomäki tähdentää.

Pelastussuunnitelman tyypilliset kompastuskivet

– Tarkastuksilla olen huomannut, että muuten hyväkin pelastussuunnitelma kattaa usein vain oman tontin sisällä olevat riskit. Kun näytät kohteen ikkunasta naapurirakennusta ja kysyt, mikä on toimintamalli, jos tuolla prosessi häiriintyy ja taivaalle tömpsähtää kahdeksan tonnia ammoniakkia, niin siinä jää moni suu auki. Naapurin riskit eivät ole tulleet edes mieleen,  Salomäki kuvaa.

Arkisempaa kuitenkin on, että niin hyvät kuin huonotkin pelastussuunnitelmat lojuvat usein jonkun laatikossa tai tietokoneen muistissa.  – Tieto tulee jakaa ja varmistaa, että se myös omaksutaan.

Jakamattomuuden lisäksi kompastuskivenä voi olla myös se, että aineisto on paisutettu lukukelvottomaksi. Pelastuslaitokselta kehotetaankin pyrkimään napakkuuteen ja hyvään luettavuuteen. Oleellisilla asioilla pärjää. Pelastussuunnitelma on kiinteistön omaa toimintaa, sitä ei tehdä viranomaisia varten.

Riskien selvittäminen voi tuntua aluksi hankalalta. Se on kuitenkin opittavissa. Onko tontin vieressä suuri tie, rautatie, satama tai teollisuutta? Mitä siellä on mahdollista tapahtua? On hyvä painottaa myös arjen haasteita. Esimerkiksi liukas piha vahingoittaa vuositasolla reilusti enemmän ihmisiä kuin tulipalot. Salomäen mukaan riskejä on hyvä pohtia myös kausiluonteisesti. Piha-alueiden huollosta vastaavan onkin syytä katsoa peiliin, jos jokavuotinen talvi on kerta toisensa jälkeen aina yhtä suuri yllätys.

Jotkut riskit toteutuvat niin harvoin, että niiden uhka pääsee välillä unohtumaan – esimerkkinä tulvat. Tiedätkö onko kiinteistösi tulva-alueella? Sen tiedon voi tarkistaa julkaisusta ”Helsingin kaupungin tulvaohje, Asukkaiden ja omaisuuden suojaaminen tulvavaara-alueilla Helsingissä”. Ohje löytyy myös netistä: http://www.hel.fi/static/helsinki/julkaisut/Tulvaohje_suo_17062013.pdf

– Riskienarvioinnin jälkeisten toimenpiteiden toteutusta on hyvä miettiä kunnolla. Ne ovat tehokkaammat, kun ymmärretään kokonaiskuva. Jos esimerkiksi portaikossa säilytetään lastenvaunuja, ratkaisu on kestävämpi, kun isännöitsijä pelkän siirtokehotuksen lisäksi myös varmistaa, että asukkaiden käytössä on helposti saavutettava paikka, jossa vaunuja voi säilyttää turvallisesti, Salomäki painottaa.

Teksti: Hanna Rissanen

Suunnittelija Lauri Salomäen haastattelu on julkaistu elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 6/2013.