Pölyn toksikologinen mittausta ei voida käyttää kosteusvaurioiden korjaustarpeiden kiireellisyyden tai terveyshaittojen arvioimisessa. Myöskään huonepölyn myrkyllisyyttä mittaamalla ei voida varmuudella tunnistaa tai luokitella kosteusvaurioituneita rakennuksia, joissa ihmiset oireilevat.
Tämä selvisi osana valtakunnallisia Kosteus- ja hometalkoita toteutetussa laajassa TOXTEST-tutkimushankkeessa, jossa kehitettiin sisäilman pölynäytteille soveltuvaa toksisuuden arviointimenetelmää.
Tutkimuksessa kerättiin pölynäytteitä taloista, joissa oli todettu vakavia kosteusvaurioita ja joissa ihmiset oireilivat sekä näiden vertailutaloista. Laskeutunutta huonepölyä kerättiin imuroimalla yläpinnoilta, pyyhkäisynäytteillä ja keräyslaatikoilla sekä laskeumamaljoilla, joihin kasvanut kasvusto kerättiin talteen. Kerätyt näytteet uutettiin ja uutosten toksisuus mitattiin sian siittiöiden, hiiren tai ihmisen immuunipuolustuksen solujen sekä bakteerien vasteisiin perustuvilla toksikologisilla menetelmillä. Tuloksia verrattiin tietoihin kohteen kosteusvauriotilanteesta sekä asukkaiden oireilusta.
Tutkimus osoitti, että pölystä tehdyt toksikologiset mittaukset eivät pysty selvästi erottelemaan oireilevia tapauskohteita lähes oireettomista vertailukohteista. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että toksikologista mittausta pölystä ei voida vielä käyttää kosteusvauriokohteiden korjaustarpeiden priorisoinnin perusteena, eikä terveyshaitan arvioinnissa. Tutkimuksessa käytetyt toksikologiset menetelmät kuitenkin toimivat ja korreloivat keskenään, kun kokonaistoksisuutta mitattiin toksiinia tuottavien homeiden puhdasviljelmistä.
Kolmevuotinen tutkimushanke toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön johdolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston, Turun yliopiston sekä Työterveyslaitoksen yhteistyönä.
