Missä ovat korjausrakentamisen veturiyritykset, kuten Wärtsilä, Nokia tai metsäteollisuudet suuret toimijat ovat olleet omilla toimialoillaan? Mistä löytyvät korjausrakentamisen ”kasvot” tai uuden ajan patruunat ja yritysjohtajat, jotka voisivat vaikuttaa johtamisellaan koko yhteiskuntaan?
– Rakennusalalla ei ole, eikä varsinkaan korjausrakentamisessa, yrityksiä tai henkilöitä, jotka toimisivat korjausrakentamisen vetureina tai antaisivat korjausrakentamiselle kasvot ja veisivät näin korjausrakentamista eteenpäin.
– Korjausrakentamisella ei ole vielä oikein ollut kunnollista roolia nykyisessä järjestökentässäkään, esimerkiksi Isännöintiliitossa tai Kiinteistöliitossa. Tekes on tarjonnut rahoitusta ja luonut niille painetta, että ne ottaisivat kopin asunto-osakeyhtiöiden korjausrakentamisesta.
– Meillä pitäisi olla 3-5 vuoden aikajänne, jona aikana pistäisimme asunto-osakeyhtiökentän korjausrakentamisen kuntoon. Siinä olisi tilaa liittojen lisäksi myös ympäristöministeriölle, RAKLI ry:lle, Rakennusteollisuus RT ry:lle ja Suunnittelu- ja konsultointiyritykset SKOL ry:lle tehtävää.
– Korjausrakentaminen on tosi kompleksinen juttu. Emme me kuitenkaan missään rotkon reunalla olla, päinvastoin. Näkisin – ja miksi olen niin kovin kriittinen korjausrakentamisen ja siihen liittyvien toimijoiden suhteen, on se – että meillä on niin valtavasti potentiaalia parantaa korjausrakentamisen tilaa, mutta me jätämme sitä käyttämättä joka päivä ja joka ikisessä hankkeessa.
Näin korjausrakentamisen toimijoita sanallisesti ravistelee Jani Saarinen Vison Alliance Partners Oy:stä, joka toimii vielä vuoden 2014 loppuun Tekesin Rakennettu ympäristö -ohjelman korjausrakentamisen aktivaattorina.
Korjausrakentamisen tulevaisuus
Tekesin Rakennettu ympäristö -ohjelma käynnistyi vuonna 2009 ja korjausrakentamiseen liittyvä teemarahoitus päättyy tämän vuoden lopussa.
– Olen hieman huolissani siitä, että Tekesissä loppuu nyt kokonaan rakennetun ympäristön eli kiinteistö- ja rakentamisalan suora rahoitus. Mitä sitten tapahtuu? Ohjelman aikainen toiminta on ollut osittain väkisin narulla työntämistä. Tekesissä on ollut resursseja ja rahaa tarjolla, mutta yritykset ovat sitä ihan liian vähän hakeneet ja käyttäneet, Saarinen harmittelee varsinkin korjausrakentamisen edistämisen kannalta.
Ohjelman aikaansaannoksia esitellään yhteenvetoseminaarissa, joka on tarkoitus pitää 3. lokakuuta FinnBuild-messujen yhteydessä.
Visonin vetämänä korjausrakentamisen teema kuitenkin jatkuu kolmen erilaisen kokonaisuuden puitteissa.
– Yksi on 10 tilaajan muodostama ryhmähanke, josta järjestämme vielä yhden seminaarin. Siinä on tarkoitus päivittää hankkeiden tilanne ja selvittää saadut opit, Saarinen kertoo.
Osa hankkeista on lähtenyt käyntiin ja etenevät omalla tahdillaan. Osa hankkeista ei ole vielä päässyt liikkeellekään.
– Me seuraamme ja kuulostelemme, mitä tapahtuu.
Toinen kokonaisuus käsittää julkiset teematyöpajat, joita järjestämme vielä syksyn aikana ainakin yhden. Sen aiheena tullee olemaan kiinteistötiedon hallinta – rakennuttamisprosessista käyttöön ja ylläpitoon.
– Kolmas kokonaisuus muodostuu siitä, että olemme yrittäneet saada yrityksiä innostumaan jollakin tavoin korjausrakentamisen kehittämisestä. Tätä työtä jatkamme edelleen.
Korjausrakentaminen oma lajinsa
Korjausrakentamisen ongelmana kokonaisuudessaan Saarinen pitää sitä, että korjaamista yritetään tehdä uudisrakentamisen keinoin.
– Kaikki meidän rakentamisen prosessimme, hankintamallimme, projektiasiakirjamme on tehty uudisrakentamisen ehdoilla. Siinä toimintaperiaate on suunnittele, suunnittele, rakenna, rakenna, rakenna. Silloin suunnittelemisen ja toteuttamisen ei tarvitse välttämättä mennä limittäin. Mutta kun korjaamisessa pitää tehdä aina sitä, että puretaan, katsotaan, suunnitellaan, toteutetaan, niin esimerkiksi nykyiset urakkamallit tai sopimusmallit eivät tue sitä, että viedään suunnittelua ja rakentamista rinnakkain.
Uusinta – tosin jo 80-luvulla luotua projektinjohtourakkamallia – asunto-osakeyhtiöt ovat vasta opettelemassa korjaushankkeissaan.
– Nyt alalle ovat tulossa yhteistoimintamallit ja niistä pisimmälle viety allianssimalli. Sen idea on rankasti yksinkertaistaen, että sinä tilaajana et sovi mitään kiinteää kenenkään kanssa muuta kuin se, että tehdään hanke yhdessä ja kaikki joustavat, Saarinen kuvailee viitaten toimintatapaan, jossa tilaaja, suunnittelija ja rakentaja sitoutetaan työskentelemään yhdessä parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Silloin sovitaan urakan tavoitteista ja aikatauluista yhteistyössä ja mahdollinen säästö jaetaan kaikkien osapuolten kesken.
Kokonaiskuva hajallaan
Kaikki rakentaminen on Suomessa pilkkoontunut eri toimijoille ja tahoille.
Kun rakennusliikkeet toimivat tiukasti omilla sektoreillaan – asunto-, toimisto-, kauppakeskus-, infra- ja siltarakentamista, ei synny vuoropuhelua – ei sektoreiden välille, eikä myöskään samalla sektorilla toimivien yritysten kesken.
Koska rakentaminen on pitkälti paikallista toimintaa, eivätkä suomalaiset rakennusliikkeet joudu kilpailemaan ulkomaisilla markkinoilla, yrityksen toiminnan tehostamiseen, eikä kehittämiseen ole samanlaista tarvetta kuin olisi tiukassa kilpailutilanteessa vaikkapa muualla Euroopassa.
– Varsinkin korjausrakentamisessa meiltä puuttuu kansallista yhteisymmärrystä korjausrakentamisen merkityksestä. Me osaamme rakentaa ja meillä on hyvät puitteet, mutta resursseja haaskaamme hirveän paljon. Kun rahat ovat melkein loppu ja valtion budjetti taas entistä enemmän miinuksella, niin rakentaminen, varsinkin korjausrakentaminen, olisi keino, jolla talouden tilaa voitaisiin hoitaa.
Aina puoliksi tuetaan -miksi?
– Henkilökohtainen kantani on, että meidän pitäisi räjäyttää vuokra-asuntomarkkinoiden säätely ja vuokra-asuntojen rahoittaminen.
Lisäksi hänen mielestään valtion korjaus-, energia- ja muu avustusruljanssi on pienten asioiden kanssa näpertelyä.
– Se sitoo joka tasolla paljon virkamiehiä, tehdään pieniä rahoituspäätöksiä ja kaikesta tästä päätetään hallituksessa ja eduskunnassa. Lisäksi avustukset aiheuttavat aina suuria häiriöitä markkinakenttään. Kaikki on ikään kuin opetettu siihen, että ainakin kaikki korjausrakentaminen on puoliksi tuettua. Voisi miettiä, onko se oikein?
– Ensimmäistä kertaa, kun valtioneuvosto on kytkemättä pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan Pisa-metrorahoituskuvioon, niin se on sellaista politiikkaa, mitä pitäisikin tehdä. Että kunnille ei myönnettäisi valtion rahaa, elleivät ne rupea rakentamaan.
Jani Saarisen haastattelu julkaistu elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtrassa 6/2014. Artikkelin toisessa osassa käsiteltiin Rakennettu ympäristö -ohjelman alla toimineen korjausrakentamisteeman hankkeita. T
