Korjausrakentamisen energiamääräykset – soveltaminen alkaa syyskuussa

Korjausrakentamisen energiamääräyksiä ruvetaan soveltamaan luvanvaraisiin korjaushankkeisiin syyskuun alusta alkaen. Niinpä taloyhtiö, joka hakee syyskuussa tai sen jälkeen lupaa esimerkiksi julkisivuremontin toteuttamiseksi, sen täytyy selvittää suunnittelun yhteydessä myös energiatehokkuuden parantamisen mahdollisuudet ja keinot.

Yli-insinööri Jyrki Kauppinen ympäristöministeriöstä korosti Kiinteistöpostin 20-vuotisjuhlaseminaarissa, että energiatehokkuuden parantamisen velvoite ei tarkoita sitä, että taloyhtiön olisi pakko korjata rakennuksensa energiatehokkaiksi tai että julkisivuremontin yhteydessä olisi pakko tehdä paljon muutakin, vaihtaa ikkunatkin tai uusia katto.

– Korjausrakentamisen energiamääräysten valmistelussa energiatehokkuuden parantaminen on pyritty kytkemään siihen, että se on luonteva osa suunnitelmallista kiinteistönpitoa, Kauppinen korosti.

Käytännössä tarkoitetaan sitä, että sitten kun rakennusta korjataan, niin siinä vaiheessa puntaroidaan myös, miten energiatehokkuutta voidaan parantaa ja minkälaiseen energiatehokkuuden vaatimustasoon pyritään ja millä keinoin.

– Kaikissa rakennuksissa korjaustarvetta varmasti tulee jossakin rakennuksen elinkaaren vaiheessa. Rakennusosiahan vaihdetaan normaalistikin eri aikaan. Korjausrakentamisen energiamääräykset velvoittavat korjauksessa silloin, jos korjaus on sen tyyppinen, että sen yhteydessä voidaan energiatehokkuutta parantaa, Kauppinen selventää peruslähtökohtaa.

– Ja mikäli korjaus on luvanvarainen. Luvanvaraisuus taas määritellään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Sieltä löytyy pykälä, jossa määritellään, mikä korjaaminen on luvanvaraista ja päätöksen siitä tekee lopulta paikallinen rakennusvalvonta, Kauppinen kertaa rakentamisen ja korjaamisen perussääntöjä, joissa ei sinällään ole mitään muutoksia tapahtunut.

Kolme vaihtoehtoa tavoitteiden asettamiseen

Korjausrakentamisen energiamääräykset antavat rakennushankkeeseen ryhtyvälle suunnitteluvaiheeseen kolme erilaista vaihtoehtoa tarkastella energiatehokkuuden parantamista ja sille asetettavia tavoitteita ja vaatimuksia.

– Ensimmäinen vaihtoehto on yksinkertainen – noudatetaan rakennuskohtaisia energiatehokkuusvaatimuksia. Niitä on määritelty muun muassa ulkoseinille, yläpohjalle, ikkunoille ja oville jne. Silloin riittää, että korjaus tehdään niiden vaatimusten mukaan. Ei tarvitse tehdä sen enempää. Tämä on yksinkertaisin tapa ja varmastikin aika monessa tapauksessa myös toimii hyvin, Kauppinen aloittaa.

Jos siis tehdään esimerkiksi julkisivuremontti, suunnittelussa pitää huomioida, miten korjaamisessa saavutetaan ulkoseinille asetetut energiatehokkuusvaatimukset ja esittää toimet niiden saavuttamiseksi lupakäsittelyn yhteydessä rakennusvalvontaviranomaiselle.

Kompensaatiolaskelmat mahdollisia

– Toinen vaihtoehto on kompensaatiolaskelmat. Eli jos haluaa tehdä jonkin rakennusosan korjauksen alle määräyksissä asetetun vaatimustason ja jonkin toisen rakennusosan paremmaksi kuin vaatimukset edellyttävät, niin silloin täytyy laskelmin osoittaa, että kokonaisuus kuitenkin täyttää rakennukselle asetettavat energiatehokkuusvaatimukset. Silloin puhutaan rakennuksen absoluuttisesta energiankulutuksesta. Laskennan lähtökohtana on osoittaa, millä absoluuttiseen energiankulutukseen päästään ja sitä kautta täytetään energiatehokkuusvaatimukset, Kauppinen jatkaa.

eE-luku kolmas vaihtoehto

– Kolmas vaihtoehto on eE-luku. Siitä on tärkeä muistaa, että korjausrakentamisen eE-lukuvaatimuksella ei ole mitään tekemistä uudisrakentamista koskevien eE-lukuarvojen kanssa.

– Laskenta kyllä tehdään samoilla periaatteilla ja kaavoilla, mutta korjausrakentamisen eE-luvussa ensin lasketaan rakennukselle ominainen energiankulutus. Se luku saadaan arvioimalla sitä, millä ratkaisuilla rakennus on aikanaan toteutettu ja mikä sen perusteella on sen ominaisenergiankulutus. Sitten taulukosta katsotaan, paljonko minkin tyyppisissä rakennuksissa täytyy tätä lukua pienentää ja siitä saadaan määriteltyä korjaamiselle asetettava energiatehokkuuden parantamisen vaatimustaso, Kauppinen vielä selventää.

E-luvun laskemisvaihtoehto energiatehokkuuden parantamisen tavoitetasoksi haluttiin Kauppisen mukaan siksi, että sillä mahdollistetaan korjaamisessa uusiutuvan energian hyödyntämismahdollisuudet.

– Vaihtoehdot toimivat kuitenkin niin, että rakennushankkeeseen ryhtyvä, kiinteistönomistaja itse, suunnittelijan tai suunnittelijatiimin avustuksella valitsee vaihtoehdon, eikä niin, että rakennusvalvonta sen valitsisi. Valinta on myös tehtävä riittävän ajoissa – hankesuunnittelu on tässä se oikea aika, Kauppinen vielä opastaa.

Esitetään keinot tai haetaan poikkeusta

Sitten hanke etenee suunnittelussa esitetyn vaihtoehdon mukaan asetetun tavoitteen tai vaatimustason saavuttamiseksi.

– Esitetään keinot, millä vaatimustaso saavutetaan tai sitten haetaan rakennusvalvonnalta poikkeuslupa. Rakennusvalvonta voi edelleen perustellusti myöntää poikkeuksia perustuen hankekohtaiseen harkintaan ja suunnittelijan esittämiin perusteluihin, Kauppinen painottaa.

Tällä tarkoitetaan käytännössä sitä, että jos hankkeessa voidaan todeta, että korjaaminen asetettuihin vaatimustasoihin nähden ei ole teknisesti, taloudellisesti tai toiminnallisesti perusteltua, silloin siihen voidaan hakea poikkeusta. Muista säädöksistä saattaa tulla myös esteitä.

Tällainen esimerkiksi taloudellisiin syihin perustuva tarve saada poikkeus voi tulla kysymykseen esimerkiksi huoneistokohtaisten vesimittareiden asentamisessa linjasaneerauksen yhteydessä.

 Esimerkkejä vaatimustasoista

Jyrki Kauppinen esitteli tarkemmin muutamille rakennusosille asetettuja energiatehokkuusvaatimustasoja. Esimerkiksi ulkoseinissä vaatimusten tavoitteena on alkuperäisen u-arvon puolittaminen.

– Ikkunoissa päädyttiin siihen, että kun talon ikkunat uusitaan, uusien ikkunoiden täytyy täyttää uudisrakentamisen vaatimukset.

Tämä ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita sitä, että olisi pakko vaihtaa uudet ikkunat, vaan niitä voi korjata samaan tapaan kuin ennenkin.

Jos talossa uusitaan teknisiä järjestelmiä, silloin sovelletaan myös korjausrakentamisen energiamääräykseen sisältyviä vaatimuksia. Siellä on esimerkiksi lämmöntalteenotolle, ilmanvaihdolle ja linjasaneerauksillekin omat vaatimuksensa.

Uudisrakentamisessahan huoneistokohtaisten vesimittareiden asentaminen kylmään ja lämpimään veteen on ollut pakollista jo vuodesta 2011 lähtien.

– Kun teknisille järjestelmille suunnittelun lähtötasoksi määriteltiin se, että vaatimukset ovat samat kuin uudisrakentamisessa, korjaamisessa se tarkoittaa sitä, että linjasaneerauksen yhteydessä tulee asentaa huoneistokohtaiset vesimittarit, ellei sitten löydy perusteita, joiden perusteella voi poiketa. Ja kuten sanoin – poikkeuksia voi edelleen saada.

– Meillä on sellaisia rakennuksia, joissa olevissa huoneistoissa on useita nousuja, jolloin pitäisi asentaa paljon vesimittareita. Jos kustannukset nousevat kohtuuttomiksi suhteessa arvioituun energiansäästöön, niin eihän silloin korjausrakentamisen energiamääräyksille asetettu tavoite kustannustehokkuudesta välttämättä toteudu. Lähtökohtaisesti taloyhtiöt eivät voi päättää, että ne eivät asenna vesimittareita linjasaneerausten yhteydessä, mutta määräysten astuttua voimaan tästä velvoitteesta on kuitenkin mahdollista perustellen poiketa, Kauppinen vielä totesi.

Suunnittelun merkitys korostuu

Korjausrakentamisen energiamääräys asettaa suunnittelulle selkeän velvoitteen energiatehokkuuden parantamisen huomioimisesta, mutta paljon myös muita seikkoja, jotka on suunnittelussa otettava huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmanvaihdon, kosteusteknisen, ääniteknisen, paloteknisen ja lämpöteknisen toimivuuden varmistaminen. Myös työnaikaisen sää- ja olosuhdesuojauksen suunnittelun ja toteutuksen merkitys kasvaa.

Asetuksessa on velvoite varmistaa teknisten järjestelmien oikea toiminta ja tasapainotus.

– Dokumentit tästä on esitettävä rakennusvalvontaviranomaisille lopputarkastuksen yhteydessä. Tällä pyritään siihen, että toiminnan varmistamiseen liittyvät toimet oikeasti tehdään. Jos ilmanvaihtoa tai lämmitysjärjestelmää ei tasapainoteta ikkunoiden vaihtamisen  tai julkisivukorjaamisen jälkeen, niin silloin herkästi tuuletetaan lämpö harakoille tai syntyy muita ongelmia, Kauppinen vielä muistuttaa.

Kaikessa suunnittelussa on Kauppisen mielestä tärkeä korostaa hyvän suunnittelun merkitystä, mutta myös sitä, että suunnitelmia pitää noudattaa ja toteuttaa ne mahdollisimman hyvin.

– Sillä ei ole merkitystä, lisätäänkö lämmöneristettä vai ei, jos rakenteet kastellaan rakentamisen aikana jo perusteellisesti, Kauppinen mainitsee yhtenä esimerkkinä.

– Lisäksi on huomioitava, että korjausrakentamisen energiamääräys on vain yksi asetus, jonka lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaissa on paljon muuta, joka on korjaushankkeissakin otettava huomioon.

Lisäksi hän korosti sitä, että  parantamisen toimia  olisi hyvä arvioida kaikissa tapauksissa elinkaarikustannuksina eli arvioida päätöksiä tehtäessä, mitä minkinlaisen ratkaisun valinnasta seuraa esimerkiksi seuraavan 30 vuoden tai tarkasteltavan vaihtoehdon elinkaaren aikana.

– Tulokset voivat yllättää, hän vielä painotti.

Artikkeli on julkaistu huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Professionalissa 4/2013.