Pääkaupunkiseudun kaupungit, Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat julkaisseet rakennusvalvontojen yhteisillä pksrava.fi-sivuilla energiaselvityslomakkeen ja ohjekortteja, joita taloyhtiöt voivat käyttää korjaushankkeiden energiasuunnittelussa. – Ne on tarkoitettu muistilistaksi ja suunnittelun avuksi. Niistä voi katsoa, mitä energia-asioita on otettava huomioon ja mitä mietittävä, kun korjaushankkeeseen ryhdytään, Pirjo Pekkarinen-Kanerva Helsingin rakennusvalvontavirastosta korostaa.
– Korjaus- ja muutostyön energiaselvityslomakkeessa on useita sivuja ja paljon kohtia, mutta sitä ei pidä säikähtää. Joissakin hankkeissa saatetaan jo ensimmäistä sivua täytettäessä todeta, että energiamääräykset eivät koskekaan meidän hankettamme, energianeuvontaan paneutunut arkkitehti SAFA Pirjo Pekkarinen-Kanerva toteaa.
Netissä olevissa uusissa energia-aiheisissa ohjekorteissa avataan tarkemmin vuoden 2013 alussa muuttunutta maankäyttö- ja rakennuslain 117-pykälää, joka koskee rakentamiselle ja korjaamiselle asetettavia teknisiä vaatimuksia. Lisäksi hän kehottaa tutustumaan pksrava.fi-sivuston muihinkin ohjekortteihin, joihin on kirjattu lupa-asioihin liittyviä yhtenäisiä tulkintoja.
Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten rakennusjärjestykset ja lupamenettelyt ovat varsin yhdenmukaisia, mutta joitakin erilaisiakin käytäntöjä on.
– Helsingin rakennusvalvonta hoitaa muista kaupungeista poiketen pienempien rakennus- ja taloteknisten toimenpiteiden luvanvaraisuusharkinnan kevyemmän lausuntomenettelyn avulla. Tällaisia korjaustöitä ovat esimerkiksi oviaukon tekeminen kantavaan seinään, pientalon taloteknisten järjestelmien korjaaminen tai asuinhuoneiston painovoimaisen ilmanvaihdon muuttaminen koneelliseksi. Näiden Z-lausuntojen lisäksi myös vähäisten kaupunkikuvallisten korjaustoimenpiteiden, kuten julkisivu- tai ikkunamuutosten luvanvaraisuudesta voidaan antaa lausunto.
Harjoittelemalla aloitetaan
Pirjo Pekkarinen-Kanerva tunnustaa, että kun ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaushankkeissa tulee 1. syyskuuta voimaan, kaikki – suunnittelijat, taloyhtiöt ja rakennusvalvonnat – varmasti joutuvat harjoittelemaan määräysten soveltamista käytäntöön.
Ympäristöministeriössä korjausrakentamisen energiamääräysten valmisteluun osallistunut yli-insinööri Jyrki Kauppinen on korostanut, että uusien määräysten perusteella taloyhtiöiden ei ole pakko ryhtyä korjaustoimiin, mutta sitten kun päätetään korjata, otetaan energiatehokkuus yhdeksi lisätarkastelun kohdaksi.
Määräykset eivät pakota laajentamaan esimerkiksi ikkunaremonttia koko rakennuksen saneeraukseksi, vaan korjata voi edelleenkin rakenneosa kerrallaan.
– Toimenpiteet tulee kuitenkin osata tehdä kokonaisuuden kannalta oikeassa järjestyksessä ja on ymmärrettävä esimerkiksi ikkunoiden merkitys koko talon ulkovaipan energiatehokkuuden parantamisessa.
– Korjausrakentamisen energiamääräykset ovat herättäneet taloyhtiöissä paljon pelkoa. Jyrki Kauppisen viesti on todellakin tärkeä siinä mielessä, että uusien määräysten astuminen voimaan ei ole paniikin paikka, vaan tilaisuus, jossa taloyhtiössä otetaan järki käteen ja suunnitellaan mitä ja milloin korjataan ja miten myös energiatehokkuutta voidaan siinä yhteydessä parantaa.
Fiksusti toimineissa taloyhtiöissä energiatehokkuutta on tarkasteltu jo ennen lakipykäliäkin, joten niille muutos ei ole kovin suuri. Ja energiaa säästämällä säästetään myös rahaa.
”Vesimittaripakko” puhuttanut
– Joidenkin korjaushankkeiden kulkuun uudet energiamääräykset toki vaikuttavat, Pirjo Pekkarinen-Kanerva toteaa.
Asuntokohtaiset vesimittarit voivat vähentää taloyhtiössä vedenkulutusta kymmeniä prosentteja. Uudisrakennuksissa huoneistokohtaiset vesimittarit ovat olleet pakollisia vuoden 2011 alusta lähtien. Nyt myös laajojen putkiremonttien yhteydessä on selvitettävä mahdollisuus huoneistokohtaisen vedenkulutuksen mittaamiseen.
Määräykset eivät ole tässäkään kohdin ehdottomia, sillä taloyhtiö voi teknisten, toiminnallisten tai taloudellisten syiden perusteella saada vapautuksen vesimittareiden asentamisesta.
– Rakennusvalvonnoilla ei ole käytettävissään uutta kustannuslaskijajoukkoa. Kuten myös muusta korjaushankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta, vastaavat rakennusten omistajat ja suunnittelijat myös korjaustoimenpiteiden taloudellisesta arvioinnista.
– Korjauskustannusten ja esimerkiksi energiansäästöstä saatavan hyödyn tarkastelu pitäisi joka tapauksessa tehdä kaikissa hankkeissa ilman näitä määräyksiäkin. Näinhän hyvissä taloyhtiöissä tehdäänkin.
Kokonaisuus ratkaisee
– Energiakorjausten taloudellisuuden tarkasteluun pitäisi ottaa riittävän pitkä aikaväli. Lisäksi pitäisi ymmärtää, että osakorjausten, kuten lisälämmöneristyksen tai ikkunoiden vaihdon, sijaan tulisi tarkastella rakennusta kokonaisuutena. Suunnitelmallisesta kiinteistönpidosta ja pidemmän aikavälin tarkastelusta syntyy se ”oikea energiatehokkuusjuttu”.
– Korjausrakentamisen energiamääräyksissä painotetaan kokonaisuutta silläkin tavoin, että taloyhtiö voi hyödyntää energiatehokkuuden arvioimisessa ja hankesuunnittelussa jo aikaisemmin tekemiään remontteja sekä huomioida suunnitteilla ja tulossa olevat hankkeet, hän vielä myönteisenä asiana nostaa esiin.
– Asunto-osakeyhtiölaki velvoittaa taloyhtiöitä laatimaan selvityksen seuraavien viiden vuoden kunnossapitotarpeesta, mutta mielestäni talon ylläpidossa tarkastelujakson pitäisi aina olla selvästi tätä pidempi. Joskus tuntuu, että ihmiset ajattelevat asioita vain seuraavaan lomaan tai vaalikauden loppumiseen saakka, hän harmittelee ja korostaa, että 50 tai sadan vuoden perspektiivi voisi antaa paremman perustan energiatavoitteille ja elinkaarilaskelmille.
– Päätöksenteko pohjautuu usein kovin lyhyisiin tarkastelujaksoihin, vaikka hyvä rakennus kestää tai pitäisi kestää ainakin sata vuotta.
Tulevien vuosien energiansäästö houkuttimeksi
Valtion varoista vuosittain myönnettävillä korjausavustuksilla on Pirjo Pekkarinen-Kanervan mukaan ollut positiivinen vaikutus taloyhtiöiden korjaushankkeiden käynnistymisessä, mutta mitään suoranaista ruuhkaa rakennusvalvontaan ne eivät ole aiheuttaneet. Vain osa avustettavista toimenpiteistä on sellaisia, että ne edellyttävät rakennusvalvonnan lupaa tai lausuntoa.
– Korjaus- ja energia-avustuksia haetaan omasta kunnasta ja hakuaika on kevättalvella. Jos taloyhtiö ei ehdi ajallaan hakea avustusta, sitä on luultavasti tarjolla myös seuraavana vuonna. Korjaustoimia ei yleensä saa aloittaa ennen kuin avustuspäätös on saatu.
– Valtio päättää vuosittain korjaus- ja energia-avustusten kokonaissumman ja sen mihin toimenpiteisiin tukea voi hakea. Oli pettymys, että vaikka hallitusohjelmassa korostetaan hiilineutraalia yhteiskuntaa ja ympäristötietoisuutta, jätettiin uusiutuviin energiamuotoihin siirtymisen tukeminen pois avustettavien toimenpiteiden listalta tänä vuonna. Kahtena edellisenä vuotena suoralla sähköllä tai öljyllä lämmitettävien talojen energiaremonttiin sai avustusta, jos siirtyi käyttämään uusiutuvia energialähteitä. Tämä näkyi myös Helsingin rakennusvalvonnassa, sillä esimerkiksi maalämpökaivojen poraamiseen haettiin entistä innokkaammin toimenpidelupia.
– Yksittäistä avustusta suurempi ”porkkana” energiakorjausten tekemiseen pitäisi kuitenkin olla se energian ja rahan säästö, joka saadaan pidemmällä aikavälillä, Pirjo Pekkarinen-Kanerva vielä mainitsee.
Lisätietoja: www.pksrava.fi, www.korjaustieto.fi, www.eneuvonta.fi
Arkkitehti SAFA Pirjo Pekkarinen-Kanervan haastattelu Helsingin rakennusvalvontaviraston toimista korjausrakentamisen energiamääräyksistä julkaistiin elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 6/2013.