Kiwa Inspecta muistuttaa asbestitöiden vaativuudesta

Asbestia on käytetty mm. kattomateriaaleissa.

Asbestia voi olla kiinteistössä melkein missä vain. 1960 – 1970 -luvuilla asbestia lisättiin lähes kaikkiin mahdollisiin rakennusmateriaaleihin. Kun menneiden vuosien synneistä halutaan nyt päästä eroon, on purkutöissä oltava hyvin varovainen, asbestitutkimuksia tekevä Kiwa Inspecta toteaa.

1960- ja 1970-luvuilla asbestia oli hyvin monissa rakennusmateriaaleissa.
– Puhutaan usein asbestin ”kultaisista vuosikymmenistä”, joilla tarkoitetaan juuri 1960- ja 1970- lukuja. Silloin asbestia käytettiin rakentamisessa todella paljon. 1970-luvun loppupuolella asbestin vaarat tulivat jo yleisesti tietoon, ja 1980-luvun lopulla asbestin purkutöiden tekeminen rajoitettiin enää vain päteville tekijöille, kertoo asbesti- ja haitta-aineasiantuntija Aino Taitto Kiwa Inspectasta.

1960- ja 1970-luvuilla rakennettujen kiinteistöjen lisäksi myös niinä vuosina saneeratut ja remontoidut kiinteistöt sisältävät hyvin todennäköisesti asbestia.

– Remontin laajuudesta riippuen asbestia voi olla näissä kohteissa pintamateriaalien lisäksi myös syvemmällä kiinteistön rakenteissa. On siis huomioitava, että uusittujen pintojen alle on voitu jättää vanhoja asbestipitoisia materiaaleja, jatkaa Taitto.

Asbestipitoiset rakennusmateriaalit eivät ole kiinteistön käyttäjille kovin vaarallisia, kunhan niihin ei kosketa tai materiaalit ovat hyväkuntoisia. Purku- ja saneeraustöissä asbestipitoinen pöly leviää hengitysilmaan ja tältä pölyltä on suojauduttava huolellisesti, Kiwa Inspecta muistuttaa.

Asbesti on kallioperästä löytyvä mineraali, jolla on kiistatta myös monia hyviä ominaisuuksia muun muassa paloturvallisuuden, kosteus- ja äänieristyksen sekä aineen kemiallisen kestävyyden kannalta. Valitettavasti asbestikuidut tarttuvat ja kulkeutuvat myös hanakasti ihmisen hengityselimistöön ja aiheuttavat asbestoosia sekä monia syöpäsairauksia.
– Asbestia löytyy hyvin yleisesti muun muassa kiinteistöjen eristeistä, laasteista, saumausaineista, maaleista ja liimoista. Lisäksi sitä voi löytyä muun muassa muovimatoista, laatoista ja julkisivumateriaaleista. Joka vuosi tuntuu rakennuksista paljastuvan vähintään yksi yllättävä sijainti, jonne on asennettu asbestipitoisia materiaaleja. Näitä kartoituskokemuksia jaamme kollegoiden kesken, luettelee Taitto.

Tietoa ja suosituksia purkutyön tekijöille

Aino Taitto on koulutukseltaan rakennus- ja ympäristöalan insinööri. Hän on asbestikartoittaja, joka etsii ja paikantaa asbestia kiinteistöissä. Taitto ottaa tarvittavat materiaalinäytteet kiinteistön rakenteista, jotka analysoidaan laboratoriossa. Tutkimustulosten perusteella Taitto luovuttaa tilaajalle tutkimusraportin, josta löytyy aina vastaus peruskysymykseen: onko kiinteistössä asbestia vai ei, ja kuinka paljon sitä on?

– En itse osallistu asbestin purkamiseen kiinteistöissä. Annan purkutyön tekijöille kuitenkin myös suosituksia siitä, kuinka työ kannattaisi tehdä. Purku-urakoitsija, jolla on oltava aluehallintoviranomaisen lupa asbestipurkutöiden suorittamiseen, päättää aina itse lopullisesti, kuinka hän purkutyön tekee käytännössä, toteaa Taitto.

Asbestia on olemassa montaa erilaista laatua. Suurimmat terveysriskit on sinisellä asbestilla (krokidoliitti), jonka käyttö kiellettiin Suomessa jo vuonna 1976. Muita laatuja ovat muun muassa valkoinen asbesti (krysotiili) sekä ruskeat asbestit (aktinoliitti, antofylliitti ja amosiitti).

– Sinistä asbestia paljastuu onneksi tutkimuksissa muita vähemmän. Syynä tähän on ainakin se, että sen terveyshaitoista tiedettiin jo muita asbesteja aikaisemmin, joten sen käyttöä myös rajoitettiin ennen muita. Eniten sinistä asbestia löytyy erilaisisista ruiskutusmassoista ja sitä kautta katoista ja ilmanvaihtokanavista. Jo silmämääräisesti voi usein nähdä, että materiaali on sinertävää, jolloin se saattaa sisältää krokidoliittia, kertoo Taitto.

Useimmiten tutkimuksissa löytyvä asbesti on Taiton havaintojen perusteella antofylliittia.

– Molemmat ovat terveydelle vaarallisia aineita, mutta sininen asbesti vaatii purkajalta vielä parempaa valmistautumista projektiin.

Asbestitutkimus on usein kiinteistön omistajalle arka paikka. Asbestiin liittyy paljon pelkoja, epäilyjä ja jopa kauhukertomuksia, jotka eivät ole ollenkaan todellisia.

– Minun tehtäväni on kertoa tutkimustuloksista rehellisesti ja kerrottava myös asbestin terveysriskeistä asiaa kaunistelematta. Olennaista tilaajan kannalta on löytää itselleen kumppani, jolla on oikeasti osaaminen ja pätevyys asbesti- ja haitta-ainetutkimuksien tekemiseen. Lain mukaan riittää, että tutkimuksen tekijällä on ”riittävät tiedot asbesti- ja haitta-aineista”. Itse en ostaisi tutkimusta sellaiselta yritykseltä, jolla ei ole sekä kokemusta ja teknistä ymmärrystä rakennuksista että materiaaliosaamista laboratoriotutkimuksista, sanoo Taitto.

Teksti: Kai Tarkka