Taloyhtiön ilmoitustaululla ilmoitetaan, että saa tulla hakemaan meiltä liian pieneksi käyneen lastensängyn. Taloyhtiön kerhohuoneesta voi kuka tahansa hakea tai tuoda kirjoja tai lehtiä luettavaksi. Muun muassa tällaista voisi olla pienen mittakaavan kiertotalous taloyhtiöissä.
Suuremmassa mittakaavassa kiertotalous voisi tarkoittaa sitä, että taloyhtiö myy naapuriyhtiölle ylimääräistä energiaa. Tai kaupunkiin perustetaan suuri kierrätyskeskus, mistä voi hakea tai minne voi tuoda tai haetuttaa kotoa käyttämättömäksi jääneitä tavaroita.
Kiertotalous voi kuitenkin tarkoittaa Sitran Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta –teeman johtajan Mari Pantsarin mukaan sitäkin, että omistettavien tavaroiden sijaan hankitaan palveluita, jotka tuotetaan kiertotalouden periaatteilla.
– Kiertotalous pyrkii siihen, ettei synny minkäänlaista materiaalista hukkaa, vaan kaikki, käyttöönotetut luonnonvarat ja muut materiaalit, säilyvät kierrossa ja niitä kyetään käyttämään uudestaan ja uudestaan.
Kiertotaloutta tarkastellaan Sitrassa erityisesti uusien liiketoimintamahdollisuuksien kannalta. Niitä on tutkittu mm. tekstiiliteollisuuden ja teknologiateollisuuden kanssa, mutta viimeaikoina selvitetty myös ravinteiden kiertotalouden mahdollisuuksia, Mari Pantsar sanoo.
Kiertotalous kaupungin tasolla?
– Kaupungistuminen on mielettömän suuri haaste, koska seuraavan 15 vuoden päästä yli miljardi ihmistä on muuttanut kaupunkeihin. Kaupungeissa kulkee suuria materiaalivirtoja ja siellä käytetään ja tuotetaan suurin osa energiasta.
Kaupungit pystyisivät muodostamaan helposti kiertotalousyksiköitä, Mari Pantsar pohtii esimerkkinä suuremman mittakaavan kiertotaloudesta.
– Tai sitten kaupunkien sisällä voi olla pienempiä alueita, joissa lähdetään liikkeelle kiertotalouden yksiköitä perustamalla. Materiaalit kiertävät ensin pienemmällä alueella ja kun toiminta on kehittynyt, sitä voidaan laajentaa, hän sanoo.
– Uskon, että kaupungit ja yhteisöt ovat kiertotalouden ajureita, koska niiden sisällä on suuria materiaalimassoja ja ihmisiä, jotka tarvitsevat erilaisia materiaaleja, tuotteita ja palveluita, hän uskoo.
Yksi esimerkki voisi olla koko kaupunkia tai tiettyä aluetta palveleva kierrätyskeskus, minne ihmiset voivat tuoda tarpeettomaksi jääneitä tavaroita.
– Ehkä vielä parempi olisi, jos turhat tavarat haettaisiin kotitaloudesta ja tuotaisiin kierrätyskeskukseen. Sieltä taas vastaavasti ihmiset voisivat hakea tavaroita, mitä tarvitsevat, hän jatkaa.
Digitalisaation kehittymisen ansiosta palvelu voisi pelata niinkin, että valitsen kierrätyskeskuksen tuotteista haluamani, tilaan ja saan kotiin kotiinkuljetettuna.
Rakennusten tai asuntojen kiertotalous?
Nykyään puhutaan siitä, että asuinkerrostalot pitäisi rakentaa muuntautumiskykyisiksi ja niin, että sama asunto voi palvella lapsiperhevaiheesta ikääntyneinä asumiseen saakka. Lisäksi talojen huoltamisen pitäisi olla mahdollisimman helppoa.
– Rakennukset pitäisi suunnitella jo niin, että että ne voidaan myöhemmin purkaa ja erilaiset materiaalit erotella, Pantsar sanoo.
– Rakennuksen rakenteissa voi olla piilossa paljon esimerkiksi terästä, mikä on arvokas ja luonnonvarojen näkökulmasta katsottuna hupeneva materiaali. Siksi rakennus pitäisi suunnitella niin, että kun se puretaan, teräskomponentit saadaan helposti erotettua muista materiaaleista ja voidaan kierrättää.
Kiertotalous on palvelua, ei pelkkä tuote
Kiertotalouden ymmärtäminen vaatii Mari Pantsarin mielestä ajattelutapojen ja asenteiden muuttamista.
– Kiertotaloudessa myyty tuote muuttuu ja myydään palveluna. Esimerkiksi Philips ei myy asiakkailleen enää lamppuja, vaan se myy valaistusta. Yritys takaa kiinteistössä tietyn valomäärän ja monitoroi jatkuvasti lamppujen toimintaa. Jos huomataan, että yksi lamppu himmenee, se vaihdetaan uuteen. Asiakas maksaa tietyn summan valaisemisesta ja lamppujen toimivuudesta huolehtiminen on Philipsin vastuulla, hän konkretisoi palvelutuoteideaa.
Taloyhtiöiden huoltopalveluissa, esimerkiksi katoissa, se voisi tarkoittaa sitä, että yritys korjaa katon ja myy sille samalla 10 vuoden huoltopalvelun. Mikäli kattoon tulee vika, yritys korjaa sen, mutta ei veloita siitä taloyhtiöltä mitään, koska taloyhtiö on maksanut 10 vuoden ylläpitopalvelun, millä saa toimivan katon.
Yhtälailla kiinteistönhuollon hankkiminen kimpassa tai korttelitalonmiespalvelut sopivat hyvin Mari Pantsarin mielestä kiertotalouden teemaan.
Jakamistaloutta kehittämään taloyhtiöihin
Kiertotalous kuluttajatasolla on hänen mielestään pitkälti jakamistaloutta, jossa itse ei tarvitse omistaa, mutta voi jakaa ja kierrättää.
– Olen käyttänyt esimerkkinä porakonetta, mikä minulla on kotona siksi, että haluan kiinnittää tauluja seinille. Kun minulle riittää, että voin käyttää porakonetta vaikkapa kerran kuukaudessa, niin miksi se ei voisi olla yhteinen porakone naapureiden kesken.
Jakamistalous voisi palauttaa asumiseen naapuriavun, sen luontevan tavan lainata naapurista vaikkapa sokeria, kun oma on loppu, tai muuta vastaavaa.
Taloyhtiöissä kierto- tai jakamistaloutta on tai voisi olla se, että kerhohuoneessa on lehtiä ja kirjoja, jotka joku asukkaista on sinne tuonut muiden luettavaksi. Tai ilmoitustaululle ilmestyy lappu, jossa kerrotaan, että emme tarvitse enää lasten vaatteita, saa tulla hakemaan, kuka tarvitsee. Tai tiedoksi – ylimääräinen sohva – tule ja hae pois.
Lisäksi taloyhtiöihin voisi kehittää pienimuotoisia palveluita, jotka palvelisivat taloyhtiön asukkaita.
– Taloyhtiössä voisi joku näppäräsorminen henkilö, joka voisi huoltaa ja korjata erilaisia laitteita. Usein käy niin, että kun laitteeseen tulee vika, ostetaan uusi sen sijaan, että edes mietittäisiin, voiko laitteen sittenkin korjata. Tai vaatteiden korjausompelua, hän hahmottelee.
Taloyhtiö pienensi ruokahävikkiä
– Taloyhtiössä voi jakaa vaikka ylijäämäruokaa, Mari Pantsar heittää. Näin itse asiassa tehtiin roihuvuorelaisen taloyhtiön aloitteesta eräässä asunto-osakeyhtiössä muutama vuosi sitten.
Taloyhtiössä päätettiin, että käyttämättömäksi jäänyt kylmäkellari muutetaan asukkaiden ruuanjakopisteeksi. ”Herkkupesäksi” kutsuttuun kellarikomeroon sai tuoda vaihdettavaksi raaka-aineita eli avaamattomia pakkauksia, vihanneksia, hedelmiä ja kuiva-aineita. Ruokaa sai tuoda ja hakea kuka tahansa taloyhtiön asukkaista. Tärkeintä oli, että Herkkupesässä oli aina tuoreita ja syömäkelpoisia raaka-aineita.
– Laskimme Sitrassa, kuinka paljon ruokahävikki maksaa Suomelle. Päädyimme siihen, että vähintään 165 miljoonan euron arvosta ruokaa menee hukkaan. On järjetöntä heittää ruokaa pois, kun ajattelee, miten paljon ruuan valmistukseen on kulunut energiaa, ravinteita, pitänyt kasvattaa raaka-aineita pellossa, lannoittaa, kuljettaa, valmistaa, pakata, kuluttaa pakkausmateriaaleja, kuljettaa kauppaan, laittaa kaupassa esimerkiksi kylmähyllyihin, viedä kotiin ja sitten kotona roskiin. Kun ruokaketjun purkaa tällä tavoin osiin, tuntuu järjettömältä, että ruoka lopulta päätyy roskikseen. Varsinkin, kun ruokatarvikkeita kuljetetaan meillekin pitkin maailmaa, Mari Pantsar pohtii.
Vuokraan asuntoni poissaollessani
Yksi esimerkki kiertotaloudesta on Airbnb-palvelu, millä tarkoitetaan oman asunnon vuokraamista esimerkiksi turisteille siksi aikaa, kun itse on vaikkapa lomamatkalla. Airbnb on vuonna 2008 Yhdysvalloissa perustettu maailmanlaajuinen nettipalvelu, jossa kotinsa voi vuokrata tilapäisesti.
– Turisti ei halua mennä hotelliin, vaan mieluummin vuokraa yksityisen asunnon. Hotellit ovat katsoneet tätä toimintaa kauhuissaan, mutta tässä on kiertotalouden tai ennen kaikkea jakamistalouden näkökulmasta kuitenkin yksi yksityisen kulutuksen liiketoimintapotentiaaleista, Mari Pantsar toteaa.
Myös WIMDU-nimisessä palvelussa ihmiset voivat vuokraavat kotejaan lyhytaikaisesti.
Omenahotellit ovat toteuttaneet jakamistalouden liiketoimintamallia viimeksi tänä syksynä siten, että ovat vuokranneet osan hotellihuoneistaan opiskelijoille, jotka eivät ole löytäneet vuokra-asuntoa yleisiltä markkinoilta opiskelujensa alkuvaiheessa.
Homeaway on netissä toimiva palvelu, josta voi vuokrata yksityisiä loma-asuntoja. Couchsurfing.comin tarkoituksena on tarjota reissaajalle mahdollisuus ilmaiseen majapaikkaan ja majoittajalle tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ympäri maailmaa. Palvelussa voi ilmoittaa kotisohvansa vapaaksi reissaajille ja etsiä itse majoitusta.
Onpa kehitetty palvelu, jonka kautta majoituspalveluiden lisäksi tarjotaan myös ruokaa kotiympäristössä. Pöydän voi varata verkosta kuin ravintolasta ikään. bookalokal.com, eatwith.com
Myös kulkuvälineisiin on kehitetty Spinlister-palvelu, minkä kautta voi vuokrata pyöriä, surffilautoja tai lasketteluvälineitä.
Vuokralaisten yhteiskäyttöauto tarjolla
Myös Suomessa 24Rent on kehittänyt palvelun, jonka kautta on mahdollista vuokrata auto, kun sitä tarvitsee. Lisäksi VVO:n Lumo-kotien asukkaiden kanssa Espoon Suurpellossa ja Tampereen Hervannassa on toteutettu kokeilu, millä halutaan selvittää, miten kiinnostuneita asukkaat ovat ekotehokkaasta autoilusta.
Kokeilua varten on luotu konsepti yhteiskäyttöautosta, joka eroaa kimppa- ja vuokra-autosta siten, että taloyhtiö tai asukkaat eivät omista autoa, eikä sitä tilata autovuokraajalta. Sen sijaan yhteiskäyttöauto on kaikkien asukkaiden varattavissa ja käytettävissä taloyhtiön merkitsemältä parkkipaikalta. Auton huoltamisesta ja hallinnoimisesta vastaa 24Rent.
– Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan yli puolet nuorisosta on sitä mieltä, ettei halua omistaa autoa, koska pitää omistamista järjettömänä. Niinpä nuoriso suosii kimppakyytejä, Uber-takseja ja julkista liikennettä, Mari Pantsar kertoo.
Vuokraa vaatekomero
Kuluttajatason kiertotalouden kehittämishankkeissa on Mari Pantsarin mukaan edetty aktiivisimmin tekstiiliteollisuudessa.
– Olemme pyrkineet kehittämään muutaman yrityksen kanssa kiertotalouteen perustuvia liikeideoita. Esimerkiksi Lahdessa on yritys, jolta asiakas voi lainata vaatteita ja asusteita kahdeksi viikoksi kerrallaan. Mari Pantsar kertoo.
Vastaavanlaista vuokraustoimintamallia on toteutettu muun muassa Hollannissa, missä asiakas voi vuokrata farkut haluamakseen ajaksi, maksaa vuokraa, palauttaa, vaihtaa ehkä toisiin farkkuihin, maksaa vuokraa, palauttaa ja niin edelleen. Yritys ”purkaa” käytetyt farkut kuitutasolle ja kuituja käytetään uusien farkkujen valmistukseen.
Teksti: Riina Takala Kuva: Jaanis Kerkis
Artikkeli on kokonaisuudessaan julkaistu syyskuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 7/2015.