Täydennysrakentamista, viherrakentamista ja aurinkoenergian tuotantoa. Katto on rakennuksen viides julkisivu, jonka hyödyntäminen on noussut vahvasti esille. Lisäkerros on myös keino rahoittaa taloyhtiön peruskorjaus.
Helsingin kattojen yhteenlaskettu pinta-ala on 3 500 hehtaaria, lähes tuplasti suurempi kuin puistojen. Kattojen käyttömahdollisuuksia pohtinut arkkitehti Pekka Hänninen IAH-arkkitehtuuritoimistosta arvelee, että katoille saattaa pian olla tunkua.
– Katot voisivat olla hyvä vastaus kaupungin tiivistämiseen. Voisiko kattoasuminen säästää viheralueita rakentamiselta? Kuinka sovitetaan vehreys, aurinkopaneelit ja lisäkerros samalle katolle menettämättä kattojen kauneutta ja kiehtovaa maailmaa?
Hännisen mukaan taloyhtiön kannattaisi tutkia lisäkerrosrakentamista peruskorjauksen yhteydessä; lisäkerroksella voitaisiin kattaa korjauskustannuksia. Täydennysrakentaminen on yhteiskunnallekin edullisempaa kuin kokonaan uusien asuinalueiden rakentaminen. Sillä on myös positiivinen vaikutus alueen palveluihin.
Esimerkkinä täydennysrakentamisesta hän mainitsee Helsingin Munkkinimessä sijaitsevan kerrostalon, jonka katolle rakennettiin kuusi asuntoa linjasaneerauksen yhteydessä. Lisäkerros on sisäänvedetty, ja katon reunaa kiertää alkuperäisen mallin mukaan tehty räystäs. Näin 1950-luvulla rakennettu talo säilytti ilmeensä.
Suurempaa hanketta edustaa Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva varastorakennus Bunkkeri, joka muuttuu asuin- ja palvelurakennukseksi. 1970-luvulta olevaan rakennukseen tulee liikuntatiloja ja uimahalli sekä useita lisäkerroksia, joihin tehdään satoja asuntoja. Korotusosan lasijulkisivut muodostavat kontrastin alkuperäiselle betonijulkisivulle. Bunkkerin on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy.
Helsingin rakennusvalvontaviraston yliarkkitehti Henna Helander toteaa, että lisäkerrosten rakentaminen ei ole vielä saanut kunnolla tuulta siipiensä alle. Kannustavia esimerkkejä on jo olemassa, mutta lisää toivottaisiin.
Helander arvelee yhtenä syynä olevan, että taloyhtiössä asiaan herätään liian myöhään.
– Lisäkerrosten rakentamisen valmistelu vie aikaa. Esimerkiksi putkiremontin jo painaessa päälle ei ole enää aikaa miettiä sen rahoittamista lisäkerroksien rakennusoikeuden myynnillä.
Hän näkee kattokerrosten rakentamiselle olevan oma roolinsa Euroopan kaupunkien kilpaillessa niin kutsutusta luovasta luokasta.
– Meillä Suomessa asunnot ovat hyvin yksipuolisia. Huoneistojen pohjat ovat samanlaisia 1970-luvulta tähän päivään. Perustuotanto ei välttämättä tyydytä, vaan halutaan jotain erilaista. Siihen katot antavat mahdollisuuden.
Ullakollekin voi rakentaa. Näin saadaan poikkeuksellisia asuntoja kantakaupunkiin.
Ullakkorakentaminen on kuitenkin sekä teknisesti että arkkitehtuurisesti vaativaa, toimiihan ullakko yläpohjan tuuletustilana. Helanderin mukaan uusia asuntoja rakennetaan vuosittain muutamalle kymmenelle helsinkiläiskerrostalon ullakolle eli noin 90 asuntoa.
Viherkatot tukevat kestävää kehitystä
Kattoihin liittyy myös kestävä kehitys: viherkatot auttavat hallitsemaan hulevesiä ja hillitsemään ilmastonmuutosta.
– Viherkatot tuovat kaupunkiympäristöön monenlaista hyvää. Ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta, puhdistavat ilman epäpuhtauksia, tasaavat lämpötilaeroja sekä viilentävät alla olevaa rakennusta, arkkitehti Pekka Hänninen toteaa.
Viherkatto ei ole uusi asia, mutta Suomessa niitä on vielä vähän. Linnanmäellä sijaitsevan vesitornin katto on saanut kasvaa jo 80 vuotta. Se tehtiin, jotta vesitorni säästyisi sota-aikana vihollisten pommituksilta.
Viherkatoilla voi myös oleilla ja viljellä ruokaa. Puistoja ne eivät kuitenkaan korvaa.
– Niillä ei voi hiihtää tai marjastaa, Hänninen sanoo.
Katot ja niiden rakenteet ovat tarjonneet pesäpaikan linnuille. Naakka, pulu ja lepakot viihtyvät ullakoilla ja rakenteiden onkaloissa, tervapääsky ja varpunen kattotiilien koloissa. Kaupungeissa rakennuskannan uudistuminen on vähentänyt lintujen pesäpaikkoja ja vaikuttanut osaltaan varpusten sekä räystäs- ja haarapääskyjen kantojen vähenemiseen.
Toisaalta tasakatot ovat tarjonneet uusia pesäpaikkoja saaristolinnuille, kuten meriharakalle, tiiroille ja tylleille. Helsingin kantakaupungin katoilla kaklattavat harmaalokit ovat monelle ensimmäinen kevään merkki.
Kattopinta-ala tarjoaa hyvät mahdollisuudet aurinkosähkön tuottamiseen. Erään arvion mukaan Helsingissä on yli seitsemän miljoonaa kattoneliötä, jotka soveltuisivat aurinkosähkön tuottamiseen. Katoilla voitaisiin tuottaa 20 prosenttia kaupungin tarvitsemasta sähköstä.
Hiljainen ja maisemallinen kerros
Katot muodostavat kattomaiseman, joka antaa kaupungille kasvot. Sitä voi kuvailla hiljaiseksi ja maisemalliseksi kerrokseksi.
Kaupungin kerrostalojen vanhimmat katot ovat 1800-luvulta, jolloin niitä alettiin tehdä pellistä. Aluksi peltikatot käsiteltiin tervalla tai kivihiilitervalla. Vanhat katot ovat usein mustia, koska värikäsittelyssä käytettiin kimröökiä, hienojakoista puhdasta hiiltä.
Kattomuodot heijastelevat aikaansa. 1800–1900-luvun vaihteen uusrenessanssiin kuuluu runsaus kaiteineen ja torneineen. Jugend-rakennuksissa iloteltiin kattomuodoilla, ja vanhoissa taloissa on nähtävissä monenlaista uloketta ja kulmaa. Niukkoja muotoja ja pidättyväistä rakentamista edustavat puolestaan 1930-luvun funkkisrakennukset.
Kattomuodot ovat litistyneet viime vuosisadalta lähtien. Nykyisin rakennetaan paljon tasakattoja, koska sitä pidetään edullisimpana kattomuotona. Kaupunkien kattomaisemat ovat tiivistyneet ja teknistyneet.
Nykyajan rakennusten tasakattojen pinta-alasta haukkaavat ison osan tekniset järjestelmät, kuten ilmanvaihtokoneet ja aurinkopaneelitkin.
– Uusien kerrostalojen kattoja ei ole tehty katseltaviksi. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on toinen ja katot ovat puhtaita. Teknisesti se on siis mahdollista, joten tarvittaisiin asenteiden muuttumista päästäksemme samaan Suomessa, yliarkkitehti Henna Helander toteaa.
Teksti Irene Murtomäki kuva Riina Takala-Karppanen
Artikkeli on julkaistu tammikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 1/2017