Julkisivu tarvitsee kuntotutkimuksia
Kaikki julkisivurakenteet voidaan suunnitella ja toteuttaa hyvin. Laatupoikkeamat voivat kuitenkin aiheuttaa ennenaikaista rakenteen vaurioitumista. Julkisivujen ja parvekkeiden kuntoa on syytä tutkia säännöllisesti, että päästään tekemään oikeita korjaustoimia oikeaan aikaan.
Julkisivun kuntoselvitysten myötä päästään ajoissa tekemään tarvittavia kevyempiä korjauksia, esimerkiksi paikkakorjauksia ja huoltomaalauksia, joilla saadaan julkisivun elinkaari jatkumaan. Kuva: Renovatek
Pääsääntöisesti julkisivujen korjauksissa tullaan vähän jälkijunassa, sanoo Insinööritoimisto Renovatekin tutkimuspalvelujen projektipäällikkö, diplomi-insinööri Jaakko Koskinen, jolla on 17 vuoden kokemus korjausrakentamisesta sekä suunnittelussa että työmailla. Koskinen on myös Julkisivuyhdistys ry:n hallituksen jäsen.
– Ennakointia ei ole riittävästi, tarvitaan lisää suunnitelmallisuutta ja etupainotteisuutta, Koskinen toteaa.
Ennakointiin tarvitaan tietoa, jota saadaan julkisivun kunnon selvityksistä. Koskisen mukaan julkisivun ja parvekkeiden kuntotutkimuksia ei pidä erottaa toisistaan, ellei parvekkeissa ole ilmennyt jotain poikkeuksellista.
Sopiva aika ensimmäiselle selvitykselle on, kun julkisivu on 15–20 vuoden ikäinen. Selvityksen jälkeen päätetään jatkotoimista.
– Selvitysten myötä päästään ajoissa tekemään tarvittavia kevyempiä korjauksia, esimerkiksi paikkakorjauksia ja huoltomaalauksia, joilla saadaan julkisivun elinkaari jatkumaan, Koskinen sanoo.
Julkisivun kuntotutkimus olisi Koskisen mukaan syytä tehdä 10 vuoden välein. Jos julkisivun vaurioituminen on käynnistynyt, aistinvaraisia tutkimuksia voidaan tehdä neljän, viiden vuoden välein. Pitkälle vaurioitunutta kohdetta käydään katsomassa parin vuoden välein.
– Valitettavasti kaikki maksaa, myös tutkiminen ja korjaaminen. Taloyhtiöissä lykätään aloittamista, kun kustannuksia halutaan siirtää.
Tahallisen lykkäämisen lisäksi voi tulla tahatonta lykkäytymistä, kun tarpeelliseen korjaukseen herätään liian myöhään, ja korjausten suunnitteluun ja urakoitsijoiden kilpailutukseen menee aikaa ennen kuin päästään itse työhön.
– Julkisivun tilan ymmärtämisessä isännöitsijät ovat keskeisessä asemassa, varsinkin teknisiä isännöitsijöitä pitäisi hyödyntää enemmän, sillä heillä on tekniikan tuntemusta. Jos isännöintitoimistossa ei ole teknistä isännöitsijää, taloyhtiön on syytä ottaa alan konsultti avuksi.
Räätälöityä korjaamista
Julkisivun vaurioiden korjausmenetelmät ovat talokohtaisia.
– Rakennukset ovat yksilöitä, ja rasitusolosuhteet ratkaisevat. Korkeissa rakennuksissa yläosa on kovemmalla säärasituksella, samoin esimerkiksi meren rannalla olevien rakennusten meren puoleinen sivu.
Monimuotoissa 1990-luvun rakennuksissa on monta mahdollisuutta epäonnistuneisiin liitoksiin ja detaljeihin. Yleensä kysymys on suunnittelun tai toteutuksen laatuvirheestä. Hyvin tehtynä myös monimuotoisten rakennusten julkisivut toimivat.
– Korjaamisessa en suosi ylikorjaamista. Tärkeää on estää lisärasitus rakenteelle ja kriittisimpien vaurioiden korjaaminen. Mutta jos halutaan paljon lisää käyttöikää, on koko julkisivurakenne mahdollisesti tehtävä uudestaan. Tähän vaikuttaa muun muassa vanhan rakenteen vaurioaste ja tavoiteltu käyttöikä, Jaakko Koskinen sanoo.
Koskisen mukaan korjausratkaisun optimointi vaatii yksityiskohtaista rakennusfysikaalista suunnittelua.
– Tavoitteena on, ettei rakenne kastu tai jos kastuu, sen pitää voida myös kuivua välillä, Koskinen toteaa ja jatkaa, että parvekkeiden lasitus on pääsääntöisesti kannatettava asia.
Julkisivun korjaustapoja on markkinoilla paljon, ja uusia ratkaisuja tulee. Korjaaminen voi myös epäonnistua.
– Meille tulee selvitettäväksi pääosin vain niitä kohteita, joissa on ongelmia. Näen vain epäonnistuneita korjauksia, ja se ei ole koko totuus. Suomessa on myös hyvin hoidettuja ja ajoissa oikein korjattuja julkisivuja.
Paikalla muuratusta tiilestä tulee kestävää julkisivua. 1950-luvun rakennuksien heikko kohta voi olla perustuksissa, kun silloiset betonit eivät ole esimerkiksi pakkasenkestävyydeltään nykyisen betonin veroisia. Kuva: Jaana Ahti-Virtanen
Betonielementtien korjausten aika
1960-luvun alussa rakennettujen kerrostalojen julkisivun heikoin kohta voi löytyä betonista.
– Silloin ei vielä ollut teollista rakentamista ja laadullinen vaihtelu oli suurta. Betonirakenteiden säilyvyysominaisuudet ovat nykyisiä huonommat, kun runkoaines on ollut huonompilaatuista luonnon soraa. Se vaikuttaa betonin mikrorakenteeseen ja huonontaa betonin pakkasenkestävyyttä, Koskinen kertoo.
Forecon Oy:n korjaustarveanalyysin mukaan 1970-luvun erittäin suuren elementtirakennuskannan julkisivut ovat juuri nyt korjausiässä ja 1980- ja 1990-luvun rakennuksissa suuret korjaukset ovat lähestymässä.
– Ennen 1970-lukua valmistuneet betonijulkisivut ovat heikompilaatuisia, ja 1990-luvun rakennuksissa näkyy lama. Betonijulkisivujen laatu parani 1990-luvun loppupuolella, Jaakko Koskinen toteaa.
Koskisen mukaan pesubetonipinta rapautuu mahdollisesti jo varhaisessa vaiheessa, mutta sitä voi olla vaikea havaita hyvissä ajoin. Tiilipinnoitetun betonijulkisivun vaurioituminen on ensiksi hyvin hidasta, mutta alettuaan tilanne huononee nopeasti.
– Ei ole kehitetty julkisivujärjestelmää, joka ei jossain vaiheessa vaurioituisi. Oma huomioni on, että muurattu tiilimuuri kestäisi parhaiten. Myös tuulettuva levyverhous kestää hyvin käyttöikänsä, mutta sen käyttöikä on lyhyempi kuin tiilimuurin.
Betonielementtirakennuksen kunnossapitoon kuuluu elementtien saumaus uudelleen.
– Se on keskeistä ja kulkee omia polkujaan. Näitä saumauksia tehdään tiivimmällä tahdilla kuin muita julkisivukorjauksia.
Koskisen mukaan oikein tehty julkisivun puhdistus osana kunnossapitotöitä vähentää julkisivua rasittavaa likaantumista. Väärin tehty puhdistus painepesurilla voi saada aikaan vahinkoa, muun muassa pinnoitevaurioita.
– Tässäkin pitää olla ymmärrys siitä mitä tekee.
Kuntotutkimus mainettaan tärkeämpi
Koskisen mukaan julkisivun ja parvekkeiden kuntotutkimukseen liittyy aina näytteenotto, jolla päästään pintaa syvemmälle. Näytteet tutkitaan laboratoriossa. Lisäksi tehdään mittauksia ja perehdytään lähdetietoihin.
– Joka kerta tulee yllätyksiä, koska jokainen rakennus on erilainen, sanoo kuntotutkimuksia sadoissa kohteissa tehnyt Jaakko Koskinen. Tutkimuksissa julkisivuista löytyy kestämättömiä ratkaisuja ja työmaavirheitä.
– Korjaamistarpeessa on kaksi asiaa: estetiikka ja kantavat rakenteet. Estetiikka liittyy julkisivun ulkoasuun: se voi näyttää pahalta, mutta se ei ole vaarallista. Kantavat rakenteet koskevat esimerkiksi parvekerakenteita, joiden puutteet vaikuttavat asumisturvallisuuteen.
Koskisen mukaan julkisivun kuntotutkimus on ollut aliarvostettua.
– Se vaatii onnistuakseen paljon kokemusta siitä, mikä on normaalia julkisivun rakenteissa ja mikä ei ole. Jos kuntotutkimusta ei ole tehty ja korjausta siirretään puutteellisilla tiedoilla, edessä on kallis korjausurakka.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen
