Ammattiliitto Pron sopimusalavastaava Sanna Nurminen peräänkuuluttaa isännöitsijöille ”ryhtiliikettä”. Ongelmia ammattikunnan keskuudessa tuntuu nousseen esiin siinä määrin, että oman työehtosopimuksen saaminen olisi paikallaan. Kelpo alkupotku pitäisi löytyä isännöitsijöistä itsestään, apua löytyisi jatkoon. – Ajoittaista aktiivisuutta, Sanna Nurminen kuvaa omien kokemustensa pohjalta isännöitsijöiden asennoitumista työsuhdeasioihinsa.
Järjestäytyneitä isännöitsijöitä on, sen Nurminen tietää. Missä määrin ja millä tahoilla, sitä onkin jo vaikeampi hahmottaa. Omien työhistorioidensa pohjilta heitä tiedetään olevan Ammattiliitto Pron lisäksi ainakin Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat ry:ssä (YTY), Insinööriliitossa, nykyisin Uudessa Insinööriliitto (UIL), sekä Toimihenkilöliitto ERTO:ssa.
Sanna Nurmisella ei ole antaa Prohon järjestäytyneistä isännöitsijäjäsenistä lukumäärää, sillä liittoon järjestäytyvien ei ole pakko kertoa ammattinimikettään. Ja jos joku kertookin, nimikkeet sellaisinaan eivät välttämättä suoranaisesti valaise työn sisältöä. – Eihän nimike sopimusalavastaavakaan ei kerro!
Nurminen on nähnyt alalla vallitsevan paradoksin. – Isännöitsijä x sanoo, että liittyisi kyllä ammattiliittoon, kun olisi työehtosopimus. Siksihän sitä ei ole, kun isännöitsijät eivät sitoudu ja toimi sen saamiseksi! Yksin muutosta on vaikea saada aikaan, mutta yhdessä asiat onnistuisivat.
Työsopimuksen sisältö selväksi ennen allekirjoitusta!
Työehtosopimukset jaetaan normaalisitoviin ja yleissitoviin. Ensin mainitunlaisen alulle saaminen ei edellytä yhtä kattavaa järjestäytymisastetta kuin yleissitovaan työehtosopimukseen tarvitaan.
– Työntekijöiden ja työnantajien välillä normaalisitovaksi neuvoteltua työehtosopimusta noudatetaan vain niihin, jotka siitä ovat olleet sopimassa, sopimusalavastaava Sanna Nurminen sanoo.
Normaali- tai yleissitova; siihen, että työnantajat lähtisivät neuvottelemaan työehtosopimuksesta ylipäätään, Nurmisen mukaan tarvitaan sitä kaipaavilta ihmisiltä selkeä tahdonilmaisu. Uskottavuuden nimissä on tehtävä selväksi, että henkilöt seisovat asiansa takana ihan oikeasti.
– Isännöitsijäalan asiat ovat hankalia. Tavallista onkin, että niistä halutaan puhua anonyymisti.
Nurminen tähdentää, että helppoa se ei ole ollut muillakaan aloilla. Kun sitten työehtosopimus on olemassa, sen on nähty palvelevan sekä työnantajaa että työntekijää. Jokaisen työnantajan ja työntekijän ei tarvitse käydä aina erikseen läpi samoja asioita, koska niistä on sovittu liittotasolla etukäteen.
– Työehtosopimus yksinkertaistaisi elämää isännöitsijätoimistoissakin, olen vakaasti sitä mieltä. Kokematon ei voi tietää työsopimusta laatiessaan, millaisiin asioihin siinä pitäisi kiinnittää huomiota. Niitä tulee vastaan sitten yllätyksinä matkan varrella, Sanna Nurminen sanoo.
Valveutuneitakin isännöitsijöitä on. Jotkut ovat ottaneet Nurmiseen yhteyttä ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista. Huolimatta, että ovat olleet työelämässä pidempäänkin, he haluavat Sanna Nurmisen sopimusvastaavana miettivän kanssaan työsopimuksen sisällön etukäteen. Eikä syyttä:
– Isännöitsijöiden työsopimukset alkavat olla jo useamman aanelosen mittaisia. Niissä alkaa olla ympättynä kaikkea mahdollista.
Isännöinti palkkasuhteessa lisääntynyt voimakkaasti
– Vaatisi pari isännöitsijää, jotka omalla nimellään uskaltaisivat alkaa puhumaan asioistaan, puuhaisivat taakseen kollegojaan. Sitten isännöitsijöiden tulisi järjestäytyä ammattiliittoon, jolla olisi neuvottelukumppani olemassa myös työnantajapuolelta, Sanna Nurminen vinkkaa alkutoimiksi kohti oman työehtosopimuksen saamista.
Nurmisen hoidossa Prossa on kiinteistöpalvelualan työntekijöitä. Tällä hetkellä lähemmäs 3 000 henkilöä. Isännöitsijöitäkin, mutta heidän tarkka lukumääränsä ei siis ole tiedossa. Valtaosaa he eivät muodosta, vaan painopiste on selvästi huoltoalan yrityksissä.
Työnantajien puolta edustavan Kiinteisteistöpalvelut ry:n ja Ammattiliitto Pron yhteistyön kautta kiinteistöalalle on neuvoteltuna työehtosopimus alan toimihenkilöille – esimiehille, työnjohtajille sekä isännöitsijöille. Työehtosopimusta luotaessa isännöitsijät kuitenkin rajattiin yleissitovuuden ulkopuolelle. Miksi, siihen Sanna Nurmisella ei ole tarkkaa vastausta. Osittainen syy lienee isännöitsijöiden järjestäytymisen huonossa ja sekavassa tolassa, osin perinteisessä tavassa toimia isännöijinä yrittäjänroolissa.
– Isännöinnin toimintakenttä on kuitenkin muuttunut aika lailla 2000-luvun alusta. Yrityskauppojen ja fuusioiden seurauksena on syntynyt isoja isännöintikeskittymiä, valtakunnallisiakin yrityksiä. Nyt isännöitsijät toimivat lähinnä normaaleissa palkkatyösuhteissa.
Normaaliudesta Nurminen ei puhuisi verrattaessa tietoonsa tulleita isännöitsijöiden, mutta myös kiinteistöpalvelualan esimiesten viikkotyötuntien määrää vastaaviin lukuihin Pron koko jäsenkentässä. Työehtosopimuksissa – joita ne koskevat – työtuntimäärä on kirjattu 37, 5 tunniksi. Kiinteistöpalvelualalla todellisissa viikkotyöajoissa luku on vaihdellut jopa 46 – 48 tunnissa.
– Jos siinä on normaaliakin työaikaa tekeviä, se merkitsee, että kaikki tuskin käyvät välillä kotonaan. Eikä kaikkia tunteja välttämättä edes kirjata.
Prossa ei ole jäänyt huomaamatta viestit, joiden mukaan isännöinnin hinnat on kilpailutettu niin alas, että rahalla ei pystytä tuottamaan palveluja halutulla tavalla. Stressaavinta se on niille, jotka haluavat tehdä työnsä todella hyvin. Sanna Nurmiselle on jäänyt mieleen lukemansa, jossa Janica Dictonius Isännöintijokerit Oy:stä puuskahti isännöintisopimusten menevän kohta menevän yrityksille, jotka halvimmalla jättävät työt tekemättä.
Kaikki merkit viittaavat Pron näkökulmasta, että kello tikittää isännöintialalla alan työehtosopimuksen puolesta. Sanna Nurminen omasta puolestaan sanoo olevansa valmis tekemään osansa sen eteen, kunhan isännöitsijät itse ryhdistäytyisivät, työpaineidensa keskelläkin. Esimerkiksi, ottamalla yhteyttä häneen, lähtemällä yhdessä miettimään, mitä on tehtävissä työolojen parantamiseksi.
Teksti: Hanna Rissanen
Kuva on otettu Tulevaisuuden Isännöinti -seminaarista 2013, jossa keskusteltiin vilkkaasti isännöitsijöiden työpäivien pituudesta ja uupumisen uhasta.
Artikkeli on julkaistu marraskuun viimeisellä viikolla ilmestyneessä Kiinteistöposti Profesionalissa 9/2013.