Isännöitsijä: Varaudu ja valmistaudu median kohtaamiseen

Isännöitsijänkään ei kannata etsiä syitä olla kertomatta toimittajalle asioita, joista kysytään, vaan etsiä syitä, miksi kannattaa kertoa. Tämä vaatii etukäteen varautumista. Esimerkiksi sitä, että isännöitsijä on selvittänyt, mitkä ovat ne juridiset rajat, mitä minkinlaisessa tilanteessa voi sanoa ja mitä ei.

Talouselämä-lehden päätoimittaja ja yli 25 vuotta uutistoimittajana työskennellyt Reijo Ruokanen evästi häätöön liittyvän esimerkin kautta isännöitsijöitä siitä, miten heidän kannattaisi suhtautua mediaan, miettiä etukäteen, miten kannattaa toimia ja ymmärtää miksi kannattaa ryhtyä yhteistyöhön.

Esimerkiksi Ruokanen valitsi tapauksen, jossa lapsiperhe häädetään vuokra-asunnosta vuokrarästien takia, koska arveli, että se nopeasti ajatellen voisi olla todellinen tilanne, johon isännöitsijä työssään joutuu.

– Tapaushan vaikuttaa sellaiselta, mistä te ette varmaankaan mielellänne keskustelisi julkisuudessa – tai mistään muustakaan tämäntyyppisestä tapauksesta. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin se, että asia ei miksikään muutu, vaikka kieltäytyisitte kommentoimasta, juttu mediaan tehdään joka tapauksessa.

Varaudu ennakolta

– Jos ette kerro tuossa häätötapauksessa omaa näkemystänne, lehdessä lukee, että lapsiperheen äiti pakkasessa pohtii, tähänkö me kaikki kuolemme ja kaikki vuokrat on varmasti maksettu ja niin edelleen.

– Totuus voi oikeasti olla se, että heille on jo osoitettu uusi asunto. He vain haluavat jollakin tavalla saada huomiota. Tämä kaikki jää silloin kertomatta, ellette te kerro. Silloin välittyy vain yksipuolinen kuva asiasta. Siksi sanon teille, että ei kannata etsiä syitä olla kertomatta, vaan kannattaa etsiä syitä kertoa, Ruokanen opasti toimintaperiaatteeksi.

Ennalta varautuminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että selvitetään etukäteen ne juridiset rajat, mistä asioista voi puhua ja mistä ei.

– Mediaan kannattaa suhtautua myös niin, että me teemme ja toimimme yhdessä ja olemme samalla puolella. Koska jos isännöitsijä suhtautuu toimittajaan niin, että olemme eri puolilla, toimittaja voittaa aina. Toimittajan tehtävänä on tehdä se juttu ja joku kertoo aina.

– Voi olla, että sen vuoksi joutuu hetkeksi tuulen tuivertamaksi, mutta se vaihe on aika nopeasti ohi. Jos asioita pyrkii valtavasti salaamaan ja piilottelemaan, ottaa hirvittävän suuren riskin siinä, että asiat tulevat jonakin päivänä ulos. Se riippuu asiasta, minkä kokoisena.

– Pahimmillaan asiat tulevat esiin palasina niin, että se ralli kestää vuosikausia, Ruokanen vielä totesi mainiten yhtenä esimerkkinä Lahden doping-tapauksen ja toisena vaalirahoituksen.

Väärinymmärryksiin kompastutaan

– Useimmiten Suomessa median yhteistyö eri toimijoiden kanssa sujuu hyvin, mutta on siinä aina parantamisenkin varaa. Yhteistyötä kannattaisi pyrkiä parantamaan erityisesti väärinymmärrysten välttämiseksi. Suurin osa kompastumisista johtuu juuri väärinymmärryksistä ja sellaisia asioita, jotka vain eivät miellytä, mutta ovat luonnollisia, Ruokanen pohjusti.

Kaiken perustana on uutinen, joka Ruokasen esittämän määritelmän mukaan kuuluu seuraavasti: uutinen on ristiriita oletuksen ja tapahtuneen välillä.

Käytännön esimerkkeinä uutisista Ruokanen mainitsi mm. Kreikan velkakriisin, joka oli alussa uutinen, koska tapahtuma yllätti.

– Tänä päivänä se olisi uutinen, jos Kreikka olisi selvinnyt velkakriisistään.

Eurokriisin ratkeaminen olisi tällä hetkellä iso uutinen.

Erilaiset poikkeustilanteet ovat aina uutisia, kunnes ne lakkaavat olemasta poikkeustiloja ja niistä tulee normaalia elämää.

– Hallituskriisi on uutinen, koska se ei ole vallitseva olotila, Ruokanen jatkoi yhtenä esimerkkinä.

– Lahden doping oli alussa erittäin iso uutinen. Sen jälkeen se kuitenkin lakkasi olemaan itsessään uutinen, mutta kun sieltä tuli esiin koko ajan uusia asioita, siitä tuli uudelleen uutinen.

– Suurten yritysten, kuten Metson tai Nokian irtisanomiset eivät ole tänä päivänä enää uutisia. Laskimme, että Stephen Elopin aikana Nokiasta irtisanottiin 5630 työntekijää. Sitä ei kukaan odottanut noin lyhyessä ajassa tapahtuvaksi. Nyt irtisanomiset eivät ole enää uutinen.

Uutinen – syntyy tiedontarve

– Kun uutinen tapahtuu, syntyy tiedontarve. Tiedontarve on se, minkä kanssa me toimittajat elämme ja mistä leipämme haemme. Mitä suurempi tiedontarve, sitä enemmän ja nopeammin meidän täytyy myös toimia.

Tähän prosessia Ruokasen mukaan on erittäin suuresti muokannut internet, mutta myös yksinkertainen tosiasia, että maailma on muuttunut.

– Ennen ensin iso tehtiin uutinen radiouutisiin, koska se oli silloin nopein väline. Sitten tulivat illan televisiolähetys, aamulehdet ja iltapäivälehdet. Tämä oli aika simppeli prosessi hallita niin journalisteille kuin niillekin ihmisille, jotka olivat tapahtuman osapuolia tai keskipisteessä. Tämän kanssa me kaikki opimme elämään enemmän tai vähemmän.

– Sitten joku keksi internetin. Media ei sitä halunnut. Voin hartaasti luvata, että jos kelloa voitaisiin pyörittää taaksepäin, niin minun puolestani internet saisi mennä. Meidän elämämme oli tosi paljon helpompaa. Tiedonhankinta oli ennen muinoin vaikeampaa, mutta paineet pienempiä. Ehkä olette uutisistakin huomanneet, ettei internet ole tulosmuodostuksenkaan kannalta meille kovin hyvä.

Tietoa jaetaan tauotta

– Toimittajan kannalta internet on johtanut siihen, että meillä on uutisen deadline joka ainoa sekunti. Enää ei ole mahdollista odottaa vanhan mallin mukaan, Ruokanen kuvasi yhtä olennaisinta muutosta toimittajien työssä.

Toimitusten kannalta tämä tarkoittaa Ruokasen mukaan myös sitä, että yleisö odottaa tietoa heti. Se taas johtaa siihen, että toimitusten on välttämätöntä jakaa tietoa tauotta.

– Nyt juttuja tehdään hirveän paljon nopeammalla tahdilla. Paljon pienempiä juttuja. Yhteen juttuun voi tulla ehkä yksi uusi asia, kun vanhaa juttua päivitetään. Jutun loppuun laitetaan vielä, että tilannetta seurataan, kohta tulee lisää, Ruokanen kuvasi uutisten tekemisen tahtia.

Kansalaisten oikeus tietoon

Maailma on Ruokasen mukaan muuttunut myös sillä tavoin, että kansalaisilla on oikeus saada mahdollisimman reaaliaikaista informaatiota.

– Tänä päivänä suomalaiset haluavat saada  tietoa ja he haluavat sen nyt. Siihen heillä on perustuslain suoma oikeus, Ruokanen muistutti tärkeästä perusoikeudesta.

Tämä johtaa Ruokasen mukaan väistämättä myös siihen, että tiedottamisen on mukauduttava siihen – uudenlaista tiedottamista vaaditaan kaikilta toimijoilta.

Käytännön tiedotusesimerkit mm. tsunamista, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista eivät saaneet Ruokaselta kovin hyviä arvosanoja, kun tarkastellaan viranomaisten toimintaa tiedottamisen kannalta. Toki myös median toiminnassa erityisesti Jokelan tapauksessa olisi ollut parantamisen varaa.

Hallitsemattomasti sosiaaliseen mediaan?

– Tietysti voidaan myös kysyä, mitäs jos ei tiedotettaisikaan. Pidetään vanha malli ja ajatellaan, mitä se media oikein tulee  hosumaan. Kysymykseen vastaukseksi tulee kuitenkin tiedontarve: Tiedontarve tällaisessa tapahtumassa on niin suuri, että jos media ei jaa tietoa, niin joku toinen sen tekee, Ruokanen totesi.

Tästä hän kertoi esimerkkinä perhesurman, jonka tiedottaminen ”karkasi” sosiaaliseen mediaan.

– Itäisessä Suomessa oli tapahtunut rikos, jossa perheen kotona surmattiin kirveellä useampia ihmisiä. Surmaaja oli perheen täysi-ikäinen poika. Siinä vaiheessa, kun me lehdessä yritimme vahvistaa uutista, niin sosiaalisessa mediassa oli jo kerrottu, että siellä on tapettu niin ja niin monta ihmistä. Oli kerrottu uhrien nimet. Oli kerrottu myös surmaajan nimi. Uhreina oli kuitenkin kerrottu myös pari muuta nimeä, jotka eivät olleet uhreja ja surmaajalla oli kerrottu olleen rikoskumppanin, joka ei ollut siellä päinkään.

– Jos asemansa vakiinnuttanut media ei tee tällaisia uutisjuttuja mahdollisimman nopeasti, niin ne tehdään sosiaaliseen mediaan, eikä siellä ole mitään pelisääntöjä. Meillä on aika tiukat pelisäännöt, mutta sosiaalisessa mediassa ei todellakaan ole pienimpiäkään pelisääntöjä, eikä siellä kukaan vastaa mediaan laitetusta tiedosta.

– Valitettavasti – kuten te tiedätte, koska olette paljon tekemisissä ihmisten kanssa – että ihmisillä on taipumus uskoa ne asiat, jotka heitä eniten säpsähdyttävät. Jos joku kertoo, että kuolleita oli kolme ja toinen, että 13, niin me luotamme siihen, että 13 on totta. Se on monta kertaa tutkittu tosiasia.

– Sen takia sosiaalisessa mediassa syntyviin huhuihin uskotaan, koska ne yleensä ovat paljon kauheampia kuin itse totuus. Ja kun huhu lähtee sosiaalisessa mediassa liikkeelle, sen kontrolloiminen ja jälkeenpäin kumoaminen on aivan mahdotonta. Siksi media on uutistilanteissa nykyään hyvin ärhäkkänä, Reijo Ruokanen vielä selitti.

 ”Meillä on laissa erikseen pykälät niistä asioista, jotka eivät ole julkisia tai jotka ovat salaisia tai joita rikoslain perusteella ei voi uutisoida. Kaikkeen muuhun tietoon ihmisillä on oikeus.”

Teksti: Riina Takala Kuva: Markus Paajala

Artikkeli on julkaistu Reijo Ruokasen pitämän esityksen pohjalta kesäkuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Tulevaisuuden Isännöinti Extrassa 5/2013.