”Meidän taloyhtiössämme on paljon nuoria ensimmäisen asunnon omistajia. Hallituksen puheenjohtajana oli hetken aikaa nuori nainen, joka oli ostanut ensimmäisen asuntonsa taloyhtiöstä kolme kuukautta aikaisemmin. Nyt meidän pitäisi vaihtaa isännöitsijää, koska minä nykyisenä puheenjohtajana joudun tekemään koko ajan isännöitsijälle kuuluvia töitä. Eräs osakkeenomistaja sanoi, että saahan niitä isännöintitarjouksia netistä, mutta minä haluaisin kuulla, minkälaisia kokemuksia muilla on meidän lähistöllämme olevista isännöintitoimistoista.”
Tällaisen tarinan kertoi Kiinteistöpostin 20-vuotisjuhlaseminaarissa noin 30-vuotias nainen noin 80 huoneiston taloyhtiöstä, joka sijaitsee kantakaupungissa, Helsingissä.
Kuinkahan monessa taloyhtiössä parhaillaan mietitään, mistä saada parempaa isännöintiä, kun nykyinen suhde ei toimi, eikä täytä toiveita? On harmillista, että ongelmatilanteissa hallituksen lähtevät etsimään uutta sen sijaan, että syntyisi asiallinen palautekeskustelu siitä, missä on menty pieleen puolin sun toisin, missä voitaisiin parantaa ja jatkaa yhteistyötä.
Viime vuoden Tulevaisuuden Isännöinti -seminaarissa keskusteltiin siitä, onko isännöitsijä tai pitäisikö hänen toimia opettajana, joka opastaa hallituksen jäseniä järkevään kiinteistönpitoon ja toteuttamaan lainmukaista hallintoa.
Eräs isännöitsijä tuskaisesti puuskahti ”ei me mitään opettajia voida olla, eihän sellaiseen ole aikaa”. Myöhemmin hän lievensi näkemystään toteamalla, että kyllähän sitä käytännön tilanteissa jonkinlaiseksi opettajaksi väistämättä ajautuu, kun hallituksen toimintaa täytyy evästää ja ohjata oikeaan suuntaan.
Isännöitsijällä on varmasti hyvät eväät opastaa, koska useimmiten hänellä on kuitenkin enemmän käytännön kokemusta ja tietämystä asioista kuin hallituksen jäsenillä – opettaahan jokainen asiakastaloyhtiökin varmasti isännöitsijällekin erilaisia asioita. Paras opetustilannehan voisi olla sellainen, jossa opettaja opettaa, mutta tietoa vastaanottavat eivät edes huomaa oppivansa – asiat vain jotenkin lutviutuvat siihen suuntaan, että yhteinen linja löytyy.
Kuinkahan monessa tilanteessa ongelma voitaisiin ratkaista myös sillä, että olisi jo alun alkaen luotu yhteiset pelisäännöt? Ja kuinka monessa tapauksessa taloyhtiön tai hallituksen pettymyksen tunteen taustalla on sen todellisen tiedon puute, mitä isännöintityöhön kuuluu, kuka ja miten töitä tehdään jne.
Mietin esimerkkitapaustani, että miten siellä mahtaa käydä, jos hallitus kuvittelee vaihtamalla saavansa parempaa, kun se ei ole selvästikään miettinyt, mitä isännöinniltä ylipäänsä halutaan.
Isännöitsijäkunnalla onkin kaiken aikaa tuhannen taalan paikka opastaa ja neuvoa, mitä isännöintityö oikeasti on, miten sitä käytännössä tehdään, mistä palkkio muodostuu ja minkälaisin pelisäännöin toimitaan. Isännöitsijät opettajia – kyllä – väistämättä. Ja opetusta jatkuvasti tarvitaan. Voimia siihen työhön.
Päätoimittaja Riina Takalan pääkirjoitus huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Professionalissa 4/2013.