– Isännöinti on niin kivaa työtä, etten halunnut näin äkkiä lopettaa, kun olin vasta päässyt kunnolla sisään, eläkeikään viime vuoden puolella tullut ja seitsemän vuotta sitten vantaalaisessa Pähkinähoito Oy:ssä isännöitsijänä aloittanut Antti Marvia sanoo.
Vuodenvaihteessa Anti Marvian viisipäiväinen isännöintityö muuttui kolmipäiväiseksi ja hänet tavoittaa nyt tiistaista torstaihin. – Teen siis töitä kolmena päivänä yhdeksän yhtiön kanssa. Täytyy kyllä tunnustaa, että nyt tilinpäätösten ruuhka-aikana olen joustanut ja nelipäivistäkin viikkoa on tullut tehtyä. Otan ne sitten kesälomina takaisin.
Oman taloyhtiön isännöinti hyvä tausta
Antti työskenteli 90-luvulla kirjapainoalalla, graafisten palveluiden myyntitehtävissä. Ala näytti olevan laskusuunnassa, minkä vuoksi alan vaihdos alkoi tuntua väistämättömältä.
– Olin toiminut omassa taloyhtiössäni isännöitsijänä tuossa vaiheessa jo yli 15 vuotta. Niitä tehtäviä vastaanottaessani pelkäsin, että uskallanko ottaa tehtävän vastaan. Mutta sitten eräs hyvä kaverini sanoi, että tuohan on juuri sopivaa hommaa sinulle ja kiinnostus isännöintityötä kohtaan heräsi.
Antti sanookin, ettei ole varsinainen alanvaihtaja, vaan vain työpaikka vaihtui. – Olen nauttinut tästä työstä niin paljon. Minua on harmittanut, etten keksinyt tätä jo aikaisemmin, vaan stressasin itseäni aivan liian monta vuotta siinä ahdingossa, mikä graafisella alalla runsas 10 vuotta sitten alkoi. Jos tätä isännöitsijäksi kouluttautumista ja harjoittelupaikkaa ei olisi ollut, niin olisin varmasti tämän ikäisenä puilla paljailla, jäänyt tyhjän päälle.
Antti opiskeli isännöintitutkinnon Innofocuksessa, joka tunnetaan nykyisin Luksiana. Siellä toimii ammattiopistot, aikuisopisto ja oppisopimuskeskus.
Täydentäjänä porukassa
Paljon keskustelua herättänyt työikien pidentäminen ja isännöitsijäpula näyttäytyy aivan uudenlaisessa valossa, kun miettii, kuinka moni muukin isännöitsijä on niin ”tykästynyt” työhönsä , että haluaa siksi jatkaa töissä eläkkeelle jäämisen sijaan. Toki kyse on esimerkiksi terveydestä, mikä on mahdollista ja mikä ei.
– Sanoin Henry Engblomille jo viime kesänä, että olen ajatellut tällaista järjestelyä. Joskushan se päätös eläkkeelle jäämisestäkin täytyy tehdä. Seuraavaan hengenvetoon kyllä sanoin senkin, että kyllä voin jatkaa isännöitsijänä. Asiakaskunnan kanssa ei järjestely ole aiheuttanut ongelmia ja niinä päivinä, kun Antti on pois, palvelevat muut toimiston henkilöt.
– Jotkut kollegat ovat epäilleet, onnistuuko tällainen järjestely. Meillä on kuitenkin kokemusta vastaavanlaisesta isännöitsijä Tuulikki Haataisen kanssa. Minusta olennainen asia järjestelyssä on, että on sovittu kolmipäiväinen viikko ja isännöitsijä on näin joka viikko töissä. Eräässä isännöintiyrityksessä vastaavassa tilanteessa tehtiin niin, että isännöitsijäkollega oli aina viikon töissä ja viikon pois. Se aiheutti hankaluuksia. Asiakkaat kokivat tuossa järjestelyssä suurimmaksi puutteeksi juuri sen, että isännöitsijä oli aina välillä viikon pois, Henry Engblom kertoo.
– On järjestely kiinni myös yrityksestä, eikä tällaista ole ehkä joka yrityksessä edes mahdollista tehdä. Meillä se oli mahdollista juuri siksi, että pitkäaikainen isännöitsijä Antti Perttula jäi eläkkeelle, Sonja Toivanen vaihtoi isännöitsijän tehtävät kiinteistösihteerin tehtäviin, Sari Akiki valmistui isännöitsijäksi ja Virpi Päivinen jatkoi isännöitsijänä, Antti mainitsee.
– Minä täydennän tämän porukan kapasiteettia siinä mielessä, ettei ole tullut tarvetta siirtää toisen isännöitsijän kaikkia asiakkaita kerralla muiden hoidettavaksi. Järjestely antaa myös työnantajalle paremmat mahdollisuudet tehdä muutoksia asiakaskunnan hoitamisessa – jos nimittäin yhtäkkiä tulisi kolme uutta isännöitsijää ja kolme lähtisi samaan aikaan pois, niin siinä olisi äkkiä pallo aika hukassa asiakaskunnan kanssa ja katastrofin aineksetkin kasassa.
Työporukan etuna on sekin, että he ovat kiertäneet eri työtehtävissä ja saaneet siitä kokemusta.
Isännöinti vain ”vanhojen” hommaa?
Pitkät työpäivät, iltakokoukset, paljon töitä… isännöitsijän ammatin imagoko? – Ne pitkät työpäivät isännöitsijöillä ovat edelleenkin, mutta kuinka paljon ja kuinka pitkiä, niin se on varmasti hyvin yrityskohtaista. Minun mielestäni me saamme joustaa täällä ehkä enemmän kuin mitä kuulee toisten kollegojen kertovan työaikajärjestelyistään.
Alalta lähteneiden suusta on kyllä kuultu, että töitä on pitänyt tehdä niska limassa, eikä enää jaksa.
– Ehkä se onkin niin, että tietyissä yrityksissä joillakin isännöitsijöillä on oikeasti liian paljon töitä. Pitäisi miettiä, miten saataisiin aikaan tasapaino jaksamisen ja työmäärän suhteen. Ehkä tilanne muuttuisi sitäkin kautta, kun asiakkaat ymmärtäisivät, etteivät ihmiset voi todellakaan tehdä töitä aamusta iltamyöhään taloyhtiöiden eteen, eikä sitä työtä edes arvosteta.
– Kannattaisi varmaankin kysyä tältä meidän Jesseltä, mikä näin nuorta kaveria on kiinnostanut lähteä kokeilemaan siipiänsä ja katsomaan, onko tämä hänen alansa. Me olimme hämmästyneitä, kun nuori kaveri oli valmis tulemaan meille työkokeiluun, Antti heittää.
Jesse Suutari on Pähkinähoidossa kolmen kuukauden mittaisessa työkokeilussa tutustumassa isännöintityöhön. Vaihtoehtona on kuulemma esimerkiksi merkonomikoulutus, joten aika näyttää, saadaanko tästä kaverista uusi nuori isännöitsijä.
– Samalla voi kysyä, miksi isännöinti olisi vain meidän ”vanhojen” ihmisten työ. Olemmeko kaikki isännöitsijät vain sellaisia heittopusseja, että kun mikään muu ammatti ei toimi tai kiinnosta, niin sitten ryhdytään isännöitsijäksi?