Isännöinti murroksessa – miten selvitään?

Isännöinti on muutos- ja murrosvaiheessa. Osa isännöitsijöistä opettelee toimimaan uudella isännöintimallilla, osa tekee vielä vanhalla tyylillä. Työssä jaksamisen kannalta on tärkeää, että jokainen isännöitsijä miettii omalla kohdallaan, mikä on isännöintityön tarkoitus ja tavoitteet, miten ne ovat muuttuneet ja miten ne vaikuttavat identiteettiin.

Työterveyslaitoksen osaamiskeskuksen johtajan Jorma Mäkitalon  otsikkona Tulevaisuuden Isännöinti -seminaarissa oli työstä hyvinvointia, joka perustui nimenomaan siihen ajatukseen, että työ on meille hyvinvoinnin lähde.

– Niin on, niin pitää olla ja siihen pitää pyrkiä. Isännöintityö on se homma, joka pitää teidät käynnissä, elämässä kiinni, kiinnostuneena asioista, sosiaalisissa suhteissa ja toivottavasti myös varoissanne.

– Realismia on se, että työ käy aika ajoin voimavarojen päälle. Kaikki tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että työn puute on vielä paljon vakavampi terveysriski kuin itse työ.

– Kun työssä on paljon voimavaroja ylläpitävää ja vaikka se vaatii meiltä ponnisteluja ja toisinaan kysymme, viekö työ minulta terveyden vai antaako työ minulle terveyttä, niin kokonaiskuvana on hyvä pitää mielessä, että työ on hyvinvoinnille hyvä juttu ja arvokasta.

Miten oma työ muuttunut?

Mäkitalo arveli, että isännöintiala on  samanlaisessa muutoksessa kuin muu työelämä: ennen 1980-lukua työelämää symboloi tasainen viiva, jossa oli ehkä 1-2 ohimenevää muutosvaihetta. Nykyisessä työelämässä ”syherösymbolit” katkovat jatkuvasti työelämän kaarta ja työelämässä on useita, osin päällekkäisiäkin muutosvaiheita.

– Mikä on isännöitsijän perustehtävä? Uskon vakaasti siihen, että se on muuttumassa, koska minulla on niin paljon kokemusta eri aloilta.

Isännöitsijöiden kannattaisi pohtia oman työnsä muutoksia seuraavanlaisten kysymyksen avulla: Miten kiinteistöt ja taloyhtiöt ovat muuttuneet? Miten asiakkaat ja heidän odotuksensa ovat muuttuneet? Miten isännöinnin tavoitteet ovat muuttuneet? Mitä arvostettiin ennen, mitä nyt?

– Haastan teidät miettimään näitä asioita. Miettikää, millainen on hyvä isännöitsijä ja mikä on isännöitsijän identiteetti.

 Onko koko ala jo muutoksessa vai vasta tulossa siihen?

– Onko niin, että vanhalla systeemillä pärjää, vaikka esitetään kaikenlaista kritiikkiä ja ehdotuksia muutoksista? Voisi ajatella, että muutos on tulollaan, mutta ei vielä pahasti päällä.

– Vai onko niin, että vanha tapa isännöidä on kriisissä? Yhtä kaaosta koko homma, jolloin voisi ajatella, että muutos on vasta alussa ja arjessa joudutaan hakemaan uutta tapaa tehdä isännöintityötä?

– Vai onko niin, että olette jo menossa sellaisessa vaiheessa, että uusi isännöinnin tapa tai uusia tapoja ollaan ottamassa kovaa vauhtia käyttöön ja niitä opetellaan ja opiskellaan. Osa tekee töitä vanhalla tavalla, osa uudella tavalla.

 Murros ja muutos vaikeita sietää

Yksi seuraus  keskeneräisestä murros- ja muutosvaiheesta Mäkitalon mukaan on, että työn sujuvuus kärsii.

– Tarkoitan häiriöllä työnne prosessia. Jokin osa siitä ei suju niin kuin ennen. Joudutte tekemään asioita uudelleen ja uudelleen. Tulee virheitä. Työnteko on aikaisempaa työläämpää ja se kuormittaa tai aiheuttaa häiriökuormitusta.

– Suurin osa omaksuu asiat osana muutosta ja murrosta ihan itsestään, mutta jos se muuttuu työuupumukseksi, sen takana on usein työn punaisen langan häviäminen. Jos yrittää tehdä vanhaa ja uutta yhtäaikaa, niin yleensä päivä loppuu kesken – tuntien määrä on ihan tolkuton, Mäkitalo varoitteli.

Mistä työuupumuksen tunnistaa?

Työuupumuksen Mäkitalo määritteli niin, että silloin työn vaatimukset ovat ylittäneet yksilölliset voimavarat.

– Sen prosessin loppuvaiheessa kehittyy stressioireyhtymä, joka suomalaisessa diagnostiikassa ei ole varsinainen sairausdiagnoosi. Monissa muissa Euroopan maissa on toisin. Niissä maissa työuupumus tai työstressioireyhtymä on sairausdiagnoosi siinä, missä luunmurtuma tai flunssa.

Työuupumuksen tunnusmerkkeinä Mäkitalon mukaan ovat uupumusasteinen väsymys, kyyninen asenne työhön ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.

– Uupumusasteisella väsymyksellä ei tarkoiteta pitkän työrupeaman tai stressaavan työjakson jälkeistä väsymystä, vaan sellaista väsymistä, joka ei mene ohi levolla, eikä liity työn kuormitushuippuihin. Tämä voi olla seurausta pitkäaikaisesta ponnistelusta yli voimien ristiriitaisessa tilanteessa.

– Kyyninen asenne työhön eli aletaan epäillä oman työn merkitystä ja tarkoitusta ja ruvetaan ottamaan etäisyyttä. Sama se sitten, miten työ menee. Eihän tämä työ ole entisellään muutenkaan.

– Heikentynyt ammatillinen itsetunto  eli aletaan pitää itseä huonompana isännöitsijänä. Olen epäonnistunut isännöitsijä tai tämmöinen keskitason tallaaja tai en ole koskaan sillä tavoin pärjännyt – tämänkaltaiset puheet alkavat sävyttää kaverin puhetta.

Mitä tehdä?

– Jos teistä tuntuu tai tunnistatte itsenne näistä oireista, niin kysykää itseltänne  muutokseen liittyviä kysymyksiä. Niitä kannattaa käydä läpi, miettiä omaa työtilannetta ja hakea ammattiapua  miettimiseen, jos omat keinot eivät riitä, Mäkitalo kehotti.

– Sanoisin  tähän kohtaan myös maalaisjärjen mukaisena neuvona, että kuunnelkaa, mitä teidän läheiset ihmiset teille sanovat. He toimivat joskus hyvänä peilinä siinä, miltä te näytätte ja miltä teistä näyttää tuntuvan, vaikka ette itse sitä niin hyvin tunnistaisikaan.

 Vastuu työnantajalla

– Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa. Työnantaja vastaa siitä, että työolot ovat kunnossa, eikä työ aiheuta haittaa työntekijälle, vaikka olisi minkälaiset muutokset menossa.

Yksityisyrittäjä on vastuussa itselleen, siitäkin Mäkitalo muistutti.

Vakavaa työuupumusta (oireita viikoittain) Mäkitalon mukaan esiintyi Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan 2 prosentilla miehistä ja 3 prosentilla naisista.

Lievää työuupumusta (oireita kuukausittain) esiintyi 23 prosentilla miehistä ja 24 prosentilla naisista.

– Minua hätkähdytti tämä tulos, että lievää työuupumusta on kuitenkin neljänneksellä työikäisistä, joka neljännellä ihmisellä. Riski työuupumukseen kohoaa iän myötä, mikä on tavallaan ymmärrettävää ja tavallisempaa.

Teksti: Riina Takala. Kuva: Markus Pajala

Jorma Mäkitalon esityksen pohjalta tehty artikkeli on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostin Tulevaisuuden Isännöinti Extrassa 5/2013.

2 Comments

  1. Kommentoin hallituksen puheenjohtajana: Ei se isännöinti sen kummempaa ole, kuin muukaan Asiakaspalvelutyö, jos kompetenssit ovat kunnossa.Itse ansaitsin leipäni 46,5 vuotta Asiakaspalvelusssa ja se oli pääosin todella mukavaa ja antoisaa; ei kahta samanlaista päivää, kertaakaan en ruikuttanut seminaareissa ja alan lehtien palstoilla. Nykyisin on ihmeellinen tapa vain ruikuttaa ja palkka pitäisi tulla ilman ponnistelua, ja jos poikkeamia on , tarvitaan kriisiryhmä ja terapiaa…Omat kokemukseni useammasta isännöitsijästä eivät anna kovin ruusuista kuvaa alasta ja heidän ammattitaidostaan ja motivaatiotasostaan; pienikin poikkeama tavanomaisesta saa pasmat sekaisin mutta sellaistahan elämä on, elämme muuttuvassa maailmassa joka päivä. Toki lisääntynyt byrokratia ja lainsäädäntö koettelee meidän kaikkien sietokykyä, mutta sen kanssa on vain yhteistyössä selvittävä, edettävä porras portaalta ja kerralla oikein. Kyllä se siitä…

  2. Myös isännöitsijän eläketurvaan on kiinnitettävä huomiota. Palkkaus muodostuu kiinteän kuukausipalkan lisäksi kokouspalkkioista, joista ei kerry eläkettä! Kokouspalkkiot muodostavat merkittävän osan isännöitsijän palkasta vuoden aikana. Tästä saisitte Kiinteistöpostiin myös hyvän aiheen!

    Terveisin entinen isännöitsijä!

Kommentointi on suljettu.