Ilmanvaihtoon liittyvänä selvityksenä ei riitä se, että asuntojen poistoilmanvaihdon ilmamäärät käydään mittaamassa. Hyvälaatuisen sisäilman varmistamiseksi on myös selvitettävä, mitä reittiä pitkin asunnoista poistetun ilman tilalle tulee korvaava ilma.
Näin sanoo korjausrakentamiseen ja erityisesti ikkunoiden kuntokartoituksiin erikoistunut Jussi-Pekka Launne.
– Ilmanvaihdon asiantuntemusta tarvitaan kunnostushankkeen suunnittelussa ja ilmamäärät sekä painesuhteet on todettava myös ikkunaurakan jälkeen, hän muistuttaa.
– Yhteisen tavoitteen lisäksi ikkunalla julkisivun rakennusosana ja ilmanvaihdolla talotekniikan järjestelmänä on muukin merkittävä yhteys. Usein – joskaan ei aina – on ilmanvaihdon tarvitsemalle korvausilmalle järjestetty hallittu reitti ikkunoiden yhteyteen. Hyvin toimiva ilmanvaihto on puolestaan aina edellytys sille, että ikkuna voi toimia tarkoituksenmukaisella tavalla, Launne toteaa.
Sisäilman laatuongelmat johtuvat usein siitä, että korvausilman tulo asuntoihin ei toimi. Ikkunoiden huurtuminen pakkasella taas on merkki huonosti toimivasta ilmanvaihdosta. Ikkunoiden ja ilmanvaihdon hyvä toimivuus ovat yhteydessä toisiinsa.
Korvausilman merkitys
– Ennen 1960-lukua rakennetuissa asuinkerrostaloissa voi vieläkin löytää ikkunoiden karmeihin ja puitteisiin sijoitettuja korvausilmaventtiileitä. Asian merkitys on silloin ymmärretty ja siihen on pyritty löytämään ratkaisu, Launne toteaa.
– Kun elementtirakentaminen sitten valtasi asuntorakentamisen markkinat, tämä tärkeä osa ilmanvaihtojärjestelmistä unohtui. Korvausilmareitit järjestettiin esimerkiksi vain jättämällä ikkunan sisäpuitteen yläsarjasta tiiviste pois lyhyeltä matkalta. Näin toteutettuna ilmamäärät jäävät kuitenkin vähäisiksi ja ilman nopeus pienissä tiivisteraoissa kasvaa.
– Toisaalta vanhojen punostiivisteiden teho katosi melko nopeasti, joten korvausilmaa saatiin lopulta sekä tiivisteiden raoista että muita ei niin hallittuja reittejä, joka tapauksessa vähän miten sattui.
– Asian tärkeys oli kuitenkin niin ilmeinen, että vuonna 1986 tuli voimaan määräys, että koneellisen poistoilmanvaihdon tarvitsema korvaava ilma on otettava asuntoihin venttiilien kautta. Osa suunnittelijoista sijoitti venttiilit julkisivujen seinärakenteisiin ja osa ikkunoiden yhteyteen, erilaisiin umpiosiin, hän jatkaa.
– Uusin kehitys ovat ns. tuloilmaikkunat, joissa ilma otetaan ulkoa ikkunoiden sisä- ja ulkopuitteiden väliin, josta se esilämmitettynä johdetaan asuinhuoneeseen. Tällä järjestelyllä vähennetään selvästi muiden korvausilmaventtiilien aiheuttamaa vedontunnetta kylmänä vuodenaikana. Näin todennäköisyys sille, että asukkaat sulkevat tehokkaasti korvausilmaventtiilit, tässä järjestelyssä vähenee, hän toteaa.
Painesuhteet kuntoon
– Kaikissa tapauksissa, joissa asuinrakennuksen ilmanvaihto perustuu koneelliseen poistoon, on järjestelmän toimivuuden kannalta välttämätöntä, että painesuhteet on säädetty oikein, Launne korostaa.
Korvausilmaa voi tulla asuntoihin venttiileistä vain, jos tilat ovat suunnitelmallisesti alipaineisia: – Ellei näin ole, ei asunnon sisäilma vaihdu tarkoitetulla tavalla ja ikkunoiden toimivuus vaikeutuu; ne huurtuvat tietyissä olosuhteissa.
Tässä tarkoitetaan ikkunan ulkopuitteen lasin sisäpinnan huurtumista, joka johtuu siitä, että lämmin sisäilma pääsee lasiväliin ja tiivistyy kylmän pinnan kohdattuaan.
Ikkunaremontin yhteydessä
– Kun ikkunoita kunnostetaan, minimiratkaisu ja ”huono, mutta parempi kuin ei mitään”, on sisäpuitteen yläsarjan tiivisterako. Venttiilivalmistajat ovat kyllä tuoneet markkinoille saneerauskohteisiin sopivia venttiiliratkaisuja, myös tuloilmaikkuna-tyyppisiä, Launne sanoo.
Tällaisessa kunnostustapauksessa toimiva ikkuna edellyttää toimivaa ilmanvaihtoa.
– Jos ilmanvaihdon säädöt ovat sellaiset, että huoneissa vallitsee ylipaine, seurauksena on aikaisemmin mainittu lasivälien huurtuminen. Huurtuminen ei välttämättä kerro ikkunan kunnostamisen epäonnistumisesta. Ikkunapuitteiden tiivisteet voivat olla suunnitelman mukaiset ja oikein asennettu, mutta sisäilman reittejä lasiväliin voi olla muita; sälekaihtimen asennusreiät, ikkunalukot, karmien asennusvirheet ym.
Kun ikkunat kunnostetaan asunnoissa, joissa on erilliset korvausilmaventtiilit, voidaan ikkunoiden sisäpuitteet aina tiivistää täysin tiiviiksi.
– Tiivistämisen periaatteiden mukaisesti ikkunan tiiveyden tulee vähetä ulospäin, jolloin ulkopuitetta ei tiivistetä tai tiivisteissä tulee olla sopiva määrä rakoja. Näin tiivistettäessä vältetään ikkunan huurtuminen, kun sen lasien välitila pääsee riittävästi tuulettumaan, Launne opastaa.
– Tässäkin tapauksessa voi huurtumista esiintyä, jos ilmanvaihto ei toimi oikein. Näissä asioissa kaikki on todella ”pienestä kiinni”, hän vielä muistuttaa.
– Kun ikkunat päätetään vaihtaa karmeineen uusiin tuloilmaikkunoihin, tai kun uudessa asunnossa on sellaiset, on ilmanvaihdon oikea toiminta yhtä tärkeä kuin edellä kuvatuissa kunnostustapauksissa. Jos ilmanvaihdon säädöt eivät ole kohdallaan ja asunnossa vallitsee ylipaine, tuloilmaikkunan sisäpuitteessa olevan venttiilin takaiskuventtiili ei välttämättä kykene estämään lämpimän sisäilman pääsyä lasiväliin. Ja seurauksena on taas lasivälin huurtuminen.
– Ikkunan venttiilissä voi siis olla vähäinen vika, mutta huurtumista ei tapahtuisi, jos tila olisi aina ja kaikissa olosuhteissa alipaineinen, hän vielä toteaa.
INFO: MSK- ja MSE-ikkunat rakennuskannassa
Kun määräys korvausilmaventtiileistä tuli 1986 voimaan, oli silloin jo noin kymmenen vuoden ajan valmistettu ja asennettu uudisrakennuksiin kolmelasisia ikkunoita. Aluksi tehtiin ns. MSK-tyyppisiä ikkunoita. Näissä ikkunoissa on kolme puitetta, joista kaksi sisintä on kytketty yhteen. 1980-luvun alussa alettiin sitten valmistaa nykyäänkin yleisintä ikkunatyyppiä, ns. MSE-ikkunoita, joissa sisäpuitteessa on umpiolasielementti.
Vuosina 1975 – 1985 rakennetuissa rivitaloissa ja asuinkerrostaloissa on yhteensä reilut viisi miljoonaa neliömetriä ikkunoita, ”normi-ikkunoina” 12M x 12M tuo määrä tarkoittaa yli kolmea miljoonaa ikkuna-aukkoa. Suuri osa noista ikkunoista on edelleen hyväkuntoisia ja sellaisina ne voi ja ne kannattaa kunnostaa. Kunnostussuunnitteluun tuo oman haasteensa se, että tässä ikkunajoukossa ei korvausilmalle ole järjestetty mitään hallittua reittiä.
Artikkeli on julkaistu lokakuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa nro 7/2013.