Valosaaste ympäristöongelmana -teoksen kirjoittajat, Jari Lyytimäki ja Janne Rinne, hyödynsivät ”valosaastekirjansa” yhtenä lähteenä kansalaisten näkemyksiä keinovalon käytöstä ja valosaasteesta kartoittaneen verkkokyselyn tuloksia. Vastaajia kyselyssä li yli 2000.
Vastaajista moni kertoi kokeneensa myös asutuksen tuottavan paljon häiriövaloa. Sitä saattoi olla ikkunoista sisään tunkeva pihavalo, oman tai naapuritalon. Lähialueelta näkyvä vilkkuva mainosvalo voi estää ikkunasta katselemisen etenkin migreeniin taipuvaisen.
Pihavalojen kytkeytyminen tunnistimen avulla päälle vain tarpeen tullen, kun pihalla liikutaan, voi säästää ajan saatossa paljonkin energiaa. Valon syttyminen ja sammuminen heijastuminen häiritsevästi läheisiin asuntoihin syö iloa säästöstä. Molemmat näkökohdat huomioivan ratkaisun avaimet löytynevät paneutumalla suunnitteluun alusta lähtien kunnolla.
Tarve suojautua valolta
Kerrostaloissa asuvien vastauksissa laajemminkin korostui tarve suojautua valolta. Valopäästöjen ehkäisy ei saanut suurempaa huomiota. Jotkut päinvastoin arvioivat heidän ympäristöön aiheuttamiensa valopäästöjen olevan vähäisiä tai sellaisia, joihin ei voi vaikuttaa.
Osallistuminen taloyhtiöiden päätöksentekoon tai yhteydenotto huoltoyhtiöön oli kuitenkin joissakin tapauksissa johtanut häikäisevien pihavalojen korjaamiseen tai uudelleen suuntaamiseen. Valaistuksen poistamiseen taloyhtiöiden hallitusten kerrottiin olevan huomattavasti vastahakoisempia, vaikka asukkaiden parista olisi viestitetty myös kokonaan turhiksi katsomistaan valoista.
Toiset ongelmat ovat helpommin poistettavissa kuin toiset. Erään taloyhtiön puheenjohtaja oli harmitellut, että lamppuja vaihdettaessa hän pystyi kyllä huolehtimaan talon pihavalojen tarkasta suuntaamisesta, mutta ei puuttumaan naapurista tulevaan ongelmaan: rappukirjainvalot jäivät liian kirkkaiksi.
Liiasta tai väärin suunnatun, oman parvekkeen edessä paistatelleen oranssin katuvalon rikkoutuminen ei tullut sen valosta kärsineelle vastaajalle suinkaan menetyksenä. Miksipä hän siis olisikaan kertonut siitä kunnalle.
Unensaanti voi estyä
Kiinnostavana seikkana Jari Lyytimäelle vastauksista jäi mieleen myös, että hyvinkin vähäinen valaistus voi häiritä osaa ihmisistä – sisätiloissa jopa yksittäinen makuuhuoneessa loistava elektroniikan merkkivalo voi estää unensaannin herkimmillä.
Lyytimäen ja Janne Rinteen tekemässä kansalaiskyselyssä nousi hyvin esiin se, että tekniikka mahdollistaa hyvinkin kirkkaan valaistuksen. Aina se tule iloksi. Asukkaat, jotka kokevat valon häiritseväksi, eivät välttämättä kehtaa valittaa siitä ajatellessaan, muiden ehkä haluavan kirkasta valoa. Naapurisopua ei haluta koetella.
– Tämä on surullinen tilanne erityisesti silloin, kun kaikki hyötyisivät esimerkiksi valon tarkemmasta suuntaamisesta, sammuttamisesta tai himmentämisestä hiljaiseksi sydänyöksi, Lyytimäki toteaa. Parasta tietysti on, jos mahdolliset ongelmat kartoitetaan ennakolta ja estetään niiden syntyminen kokonaan.
– Ennakkosuunnittelun ja valaistuksen todellisen tarpeen etukäteen miettimistä ei varmaan voi liikaa korostaa, hän viestittää kuulemansa ja lukemansa pohjalta.
Toisaalta hyvätkään valaistussuunnitelmat eivät auta, jos ne unohdetaan valaistusta huollettaessa ja uusittaessa. – Esimerkiksi alkuperäisten lamppujen tilalle asennetaankin mahdollisimman tehokkaat, jopa ajatellen että kirkkaampi valo on automaattisesti parempi valo.
Teksti: Hanna Rissanen Kuva: Aimo Holtari
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan tammikuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtrassa 1/2014.
