Huoneistokohtaiset etäluettavat vesimittarit tulevat käyttöön vähitellen

Kuva: Jaana Ahti-Virtanen

Uusissa rakennuksissa huoneistokohtaiset, etäluettavat vesimittarit ja kulutukseen perustuva laskuttaminen on pakollista 25.10.2020 lähtien. Sen jälkeen rakennusluvan saaneissa putkiremonteissa pitää myös ottaa huomioon uudet vedenkulutuksen mittausta koskevat määräykset. Suomi hakee poikkeuslupaa, jonka mukaan vanhoja mittareita ei olisi pakko vaihtaa etäluettaviksi 1.1.2027 mennessä, jos se on kustannustehotonta.  

Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee hallituksen esitystä vuonna 2018 voimaan tulleen EU:n energiatehokkuus­direktiivin noudattamiseen liittyvästä lain­säädännöstä. 

– Hallituksen esitys on ollut lausuntokierroksella ja lainsäädännön arviointineuvosto on antanut siitä oman palautteensa. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan hallituksen esitys annetaan eduskunnalle toukokuun lopussa ja eduskunta päättäisi siitä syksyyn mennessä niin, että saisimme direktiivin voimaan täytäntöönpanon määräaikaan eli 25.10.2020 mennessä, ylitarkastaja Eriika Melkas Työ- ja elinkeinoministeriöstä toteaa.

Direktiivi tekee huoneistokohtaisen vedenmittauksen toteuttamisesta, vedenkulutuksen etäluennasta ja kulutusperusteisesta laskutuksesta pakollista uusissa rakennuksissa.

Jos olemassa olevassa taloyhtiössä on jo asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit ja vedenkulutusta seurataan etäluennalla ja vesimaksu laskutetaan todellisen kulutuksen mukaan, taloyhtiö täyttää jo nyt direktiivin vaatimukset.

Direktiivin mukaan kaikki vesimittarit pitäisi muuttaa etäluettaviksi vuoteen 1.1.2027  mennessä.

– Tästä on mahdollisuus poiketa, mikäli jäsen­valtio osoittaa vesimittareiden uusimisen olevan kustannustehotonta. Selvityksen mukaan Suomessa olemassa olevien vesimittareiden muuttamisesta tai vaihtamisesta ja etäluentajärjestelmien rakentamisesta aiheutuu kustannuksia, joiden perusteella vaihtaminen on kustannustehotonta, eikä meillä ole tarvetta säätää lakia vanhojen mittareiden muuttamista tai vaihtamisesta. Käytännössä vesimittarikanta uusiutuu etäluettaviin siinä syklissä kuin taloissa tehdään putkiremontteja, Melkas toteaa. Suomi aikoo siis  hakea poikkeuslupaa direktiivin kansalliseen toteuttamiseen.

Ympäristöministeriön arvioiden mukaan huoneistokohtaisia vesimittareita on noin 600 000 asunnossa. Niistä noin 450 000 mittarin tulokset ovat laskutusperusteena, ja etäluettavia näistä mittareista on noin 350 000. Tilasto­keskuksen mukaan kerros- ja rivitaloasuntoja on noin 1,8 miljoonaa.

Vesimittari on asennettava oikein

Asennettujen vesimittareiden pitää direktiivin mukaan toimia luotettavasti ja täsmällisesti ja antaa oikeat tiedot käyttöveden kuluttamisesta. Vain oikein asennetuilla vesimittareilla saadaan luotettavaa tietoa kulutuksesta, jota voidaan käyttää laskutuksen perusteena.

– Mittausten luotettavuus on tärkeä asia ja se, että taloyhtiöissä käytetään käyttötarkoitukseen soveltuvaa ja hyväksyttyä vesimittaria oikein asennettuna. Taloyhtiö on laskuttajana vastuussa siitä, että näin tapahtuu, ylitarkastaja Heikki Koivula Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista korostaa.

Tukes valvoo sitä, että vesimittarit täyttävät mittauslaitelain vaatimukset. Tyypillisin virhe on se, että vesimittarit on asennettu valmistajan ohjeiden vastaisesti väärin päin, numero­taulu alaspäin. Valmistajan ohjeissa on määritelty myös vesimittarin sijoittamiseen liittyvät vaatimukset riittävän pitkästä suorasta putkiosuudesta ennen ja jälkeen mittarin.

– Virheellisen asentamisen tai mittaripaikan suunnittelussa tehdyn virheen korjaaminen jälki­käteen on kallista ja hankalaa. Jos valmistajan asennusohjeita ei noudateta, valmistaja ei voi taata, että huoneistokohtainen vesimittari toimii luotettavasti, Koivula sanoo.

Hän muistuttaa vesimittareiden rajallisesta käyttöiästä ja siitä, että niiden luotettavuutta tulee seurata. 

Taloyhtiöissä ei välttämättä tiedetä, toimivatko mittarit oikein tai onko ne asennettu valmistajan vaatimusten mukaisesti, ellei mittareita ole tarkastettu käyttöönotettaessa. Käyttöönottotarkastus ei ole pakollinen, mutta mittareiden toimintavarmuus kannattaa Vesimittaripalvelu Oy:n asiantuntija Tapio Raskin mukaan tarkastuttaa etenkin silloin, jos taloyhtiö päättää ottaa käyttämättömänä olleet vesimittarit käyttöön ja laskuttaa niiden perusteella.

Tukesissa harkitaan vesimittareiden käytön aikaiseen varmentamiseen liittyvää menettelyä. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee asetukset, ja Tukes tekee siihen esivalmistelevaa työtä. 

Mittarit remonttien yhteydessä

Tällä hetkellä taloyhtiöiden käytännöt vesi­mittareiden käytön tai vesimaksujen laskuttamisen suhteen vaihtelevat.

Isännöitsijä Ismo Lahdella ASA-Isännöinti Oy:ssä on hoidettavana 13 asunto-osakeyhtiötä Helsingissä, pääosin kantakaupungissa. 

Yhden taloyhtiön alkuvuodesta valmistuneessa putkiremontissa toteutettiin huoneisto­kohtainen vedenmittaus ja etäluenta. Niin on tarkoitus tehdä myös kahdessa muussa yhtiössä, joissa alkaa lähiaikoina putkiremontin hankesuunnittelu.

Tätä ennen Lahden isännöimistä taloyhtiöistä neljässä on asennettu etäluentakelpoiset huoneistokohtaiset vesimittarit, joita käytetään. 

Lopuissa yhtiöissä putkiremontti ei ole juuri nyt ajankohtainen, koska edellinen putki­remontti on tehty 10–20 vuotta sitten ja seuraava saneeraus on edessä vasta vuosikymmenten päästä.

Kymmenkunta vuotta sitten putkiremontin tehneissä yhtiöissä ei Lahden mukaan huoneisto­kohtaisia vesimittareita välttämättä asennettu, koska rakennusvalvonta myönsi silloin poikkeuslupia mittareiden asentamatta jättämiseen. 

Vuodesta 2013 alkaen rakentamismääräykset ovat edellyttäneet, että huoneistokohtaiset vesi­mittarit on asennettava putkiremontin yhteydessä, ellei siihen ole teknisiä tai taloudellisia esteitä. 

Mittarit on, ei käytetä

Kahdessa Ismo Lahden isännöimässä yhtiössä on vesimittarit, mutta taloyhtiön päätöksellä niillä ei mitata vedenkulutusta. Toisessa yhtiössä tehtiin kolmisen vuotta sitten putkiremontti ja hankittiin huoneistokohtaiset etäluettavat vesimittarit. 

– Niitä ei kuitenkaan käytetä. Taloyhtiö ei peri asukkailta minkäänlaista vesimaksua, vaan se sisältyy hoitovastikkeeseen. Tämä on kuitenkin aika poikkeuksellista, koska yleensä talo­yhtiöissä peritään jollakin perusteella vesimaksua, tyypillisimmin henkilölukumäärään mukaan, Lahti kertoo.

Toisessa, helmikuussa putkiremonttinsa valmiiksi saaneessa yhtiössä hallitus päätti, ettei se esitä yhtiökokoukselle siirtymistä kulutusperusteiseen vesimaksulaskutukseen, vaikka huoneisto­kohtaiset vesimittarit asennettiinkin.

– Hallitus oli sitä mieltä, että kulutusperusteisesta vesimaksusta ja sen laskuttamisesta ei koidu yhtiölle merkittävää hyötyä, vaan mahdollisesti syntyy uusia hallinnollisia kuluja. Tilanne kuitenkin muuttuu, jos joku osakas tai osakkaat haluavat mitata kulutusta. Silloin asia pitää käsitellä yhtiökokouksessa.

Tavallisimmin yhtiöissä toimitaan Lahden mukaan niin, että vesimaksu peritään henkilölukumäärän mukaan ja tasataan kerran vuodessa todellisen kulutuksen perusteella. 

– Huoneistokohtainen vedenmittaus ja kulutustietojen seuranta yleensä ohjaavat asukasta veden käytön seuraamiseen. Se ei kuitenkaan välttämättä johda yhtiössä veden kokonaiskulutuksen pienenemiseen, koska vedenkulutus vaihtelee niin paljon asukkaiden kesken, Lahti arvelee.

Etäluenta pilvipalvelun kautta on Lahden mukaan käytännössä todettu luotettavimmaksi tavaksi kerätä vesimittareiden kulutustiedot. 

Vettä ja rahaa säästyy

Pakollinen huoneistokohtainen veden­mittaus koskee myös suuria vuokranantajia. Tampereen Vuokratalosäätiössä ja VTS-kodeissa otettiin huoneistokohtainen vedenmittaus ja toteutuneeseen kulutukseen perustuva laskutus käyttöön yli 30 vuotta sitten. Noin 7200 VTS-asuntoa on nykyään huoneistokohtaisen vedenmittauksen ja kulutusseurantaan perustuvan laskutuksen piirissä. Toistaiseksi se puuttuu noin 1600 asunnosta. Vuosittain on tarkoitus muuttaa kahden, kolmen kiinteistön vesimittarit huoneistokohtaisiksi ja etäluettaviksi perusparannusten yhteydessä.

Huoneistokohtainen vedenmittaus on energia-asiantuntija Jyrki Läärän mielestä hyvä keino parantaa energiatehokkuutta. Kun veden­kulutusta on mitattu ja sen perusteella laskutettu, kulutus on ollut 110,2 litraa henkilöltä vuorokaudessa. Mittaamattomissa kohteissa vedenkulutus on ollut 143,5 litraa henkilöltä vuorokaudessa.

– Huoneistokohtaisen vesimittauksen ja kulutusperusteisen laskutuksen piirissä olevan huoneiston asukas maksaa noin 130 euroa pienempää vesimaksua vuodessa kuin ne, jotka eivät ole tämän järjestelmän piirissä, Läärä toteaa.

Työtehoseura on tutkinut kuluttajien vedenkäyttöä Kestävä vedenkäyttö -hankkeeseen liittyen. Tutkimuksessa on koottu vedenkulutus­tietoja noin 900 asunnosta. Alustavien lukujen mukaan vedenkulutus on keskimäärin 132 litraa henkilöltä vuorokaudessa, kun laskutus ei perustu kulutusmittaukseen ja 120 litraa henkilöltä vuorokaudessa, kun laskutus perustuu vedenkulutuksen mittaamiseen. Asukkaiden vedenkulutus kuitenkin vaihtelee suuresti.

Kestävä vedenkäyttö -hanke kestää vuoteen 2021. Sen tavoitteena on selvittää kuluttajien vedenkäyttöä ja löytää keinoja veden käytön muuttamiseksi järkevämmäksi.

Hankkeessa ovat mukana ympäristöministeriö, Energiavirasto, Motiva, Työtehoseura, Omakotiliitto sekä alan yrityksiä. Työteho­seuran tutkimusosuus valmistuu kesäkuussa.

 

Teksti: Riina Takala-Karppanen