Helsingin Sanomien Kysy asumisesta –palstalla kysyttiin hiljattain, pitäisikö osakkeenomistajan maksaa vesimaksua poikaystävästään, joka vierailee usein hänen luonaan. Yhtiö vaati poikaystävästä täyttä vesimaksua. Taloyhtiössä peritään vesimaksu henkilöluvun mukaan.
– Ei olisi taloyhtiössä tällaisia ongelmia, jos siellä olisi huoneistokohtainen vedenmittaus ja kulutukseen perustuva laskutus, yli 35 vuotta lvi-suunnittelijana ja viimeiset viitisen vuotta eläkkeellä ollut Seppo Salonen yksikantaan toteaa.
Hän toimii myös taloyhtiönsä hallituksen puheenjohtajana. Hän pitää vedenkulutuksen seurantaa tärkeänä myös siitä syystä, että se johtaa aina vedenkulutuksen pienenemiseen ja sitä kautta taloyhtiö säästää.
Lisäksi mahdolliset vesivuodot tulevat esiin ennen kuin ne aiheuttavat vahinkoa talon rakenteille.
– Toki vedenkulutuksessa on lähtökohtaisesti suuria eroja asukkaiden kesken, Seppo Salonen muistuttaa lähtökohdista.
Miksi ei laskutettaisi?
Taloyhtiöihin asennetaan huoneistokohtaisia vesimittareita usein putkiremontin yhteydessä, koska laki niiden asentamista vaatii. Sitä mikään laki tai määräys ei kuitenkaan vaadi, että vedenkulutuksesta olisi pakko laskuttaa.
Seppo Salosen mielestä tällainen lakiin jätetty porsaanreikä on ”älytön”: – Ainut järkevä toimintatapa on se, että kun kerran vesimittarit asennetaan, laskutetaan myös niiden mukaan.
Se tuo hänen mielestään osakkaiden keskuuteen tasapuolisuutta – osakkaat ovat samanarvoisessa asemassa verrattuna siihen, että vesimaksua peritään esimerkiksi henkilöluvun mukaan.
– Meillä on paljon ihmisiä, jotka viettävät pitkiä aikoja vuodesta ulkomailla, lomailevat pitkiä aikoja tai asuvat kesäisin kesämökeillään. Kun taloyhtiön vesimaksu perustuu henkilölukuun, tällaisten matkailijoiden, lomailijoiden ja kesämökkiläisten kanssa syntyy helposti riitoja siitä, pitääkö maksaa vesimaksua, vaikka et ole ollutkaan kotona vettä kuluttamassa, Salonen arvioi.
Tilanne on hänen mielestään verrattavissa siihenkin, olisitko valmis maksamaan naapurisi kanssa yhteisen sähkölaskun tai yhteisen puhelinlaskun.
Yksi osa kokonaisuudesta
– Kun taloyhtiössä ryhdytään pohtimaan vesimittareiden hankkimista, silloin pitäisi puhua mieluummin järjestelmän kuin vain mittareiden hankinnasta ja tarkastella asiaa kokonaisuutena, Salonen sanoo perustellen näkemystään sillä, että varsinaiset vesimittarit ovat vain yksi osa vedenmittaukseen ja laskuttamiseen kuuluvaa kokonaisuutta.
Hän teki aikoinaan paljon suunnittelutöitä eri puolilla Suomea VR:n kiinteistöjä omistaneen Rautatieasunnot Oy:n, sittemmin Kruunuasunnot Oy:n kanssa sekä suunnittelutöitä mm. Helsingin kaupungille ja Järvenpään kaupungille.
Tällä kertaa hän perehtyi vesimittariasioihin lähinnä siksi, että lupautui mukaan tyttärensä taloyhtiössä suunnitteilla olevan putkiremontin hankesuunnittelutyöryhmään.
Viime vuoden lopulla taloyhtiön putkiremonttisuunnitelmat olivat edenneet siihen vaiheeseen, että niitä esiteltiin hankesuunnittelutyöryhmälle ja hallitukselle.
– Hankkeen LVIS-suunnittelija ilmoitti, että vesimittarit ovat sitten tietynmerkkiset ja piste. Ne olisivat ilmeisesti tulleet valituiksi läpihuutojuttuna, ellen olisi ilmoittanut, että voin tutkia tarkemmin markkinoilla olevat vesimittarit ja niihin liittyvät järjestelmät ja tehdä kustannusvertailuja, Salonen kertoo.
Tässä todentui hänen kokemuksensa mukaan taloyhtiön näkökulmasta katsottuna tuttu tilanne – harvemmin suunnittelijat, varsinkaan suuret suunnittelutoimistot, oma-aloitteisesti miettivät hankintoja sillä periaatteella, mikä on taloyhtiölle paras.
Tyttären asuttamassa taloyhtiössä on 98 asuntoa ja 4 liiketilaa sekä yleisiä tiloja. Vesimittarit on tarkoitus asentaa sekä kylmään, että lämpimään veteen.
Hankitaanko mittari vai kokonaisvaltainen järjestelmä?
Neuvoksi hankintoja tekeville hallituksille Seppo Salonen muistuttaa, että mittareiden lisäksi kannattaa selvittää tarkkaan mittareiden asentamiseen, käyttämiseen ja käyttöikään liittyviä asioita.
Näin hänen mielestään saadaan päätöksenteon perustaksi enemmän tietoa ja kyetään haarukoimaan todelliset asennus-, käyttö- ja huoltokustannukset elinkaaritaloudellisestakin näkökulmasta.
– Mersut ja Ladat ovat molemmat autoja, mutta eivät ne samanlaisia autoja ole. Vesimittareissa on sama juttu. On syytä ymmärtää sekin, että vesimittareiden toimintaperiaatteet ovat erilaisia ja miten se vaikuttaa esimerkiksi niiden huoltamiseen tai käyttöikään, hän vielä korostaa.
Tässä muutamia kysymyksiä, joihin hänen mielestään kannattaa miettiä vastauksia ja sillä perusteella tehdä valintoja: Täytyykö tehdä mittareiden vuoksi sähköasennuksia, jotka on suunniteltava etukäteen vai ei?
Mikä on mittareiden ja järjestelmän toimintaperiaate? Markkinoilla on esimerkiksi paristokäyttöisiä ja elektroniikkaan perustuvia mittareita eli mitä tekniikan ero vaikuttaa mittareiden käyttämisessä?
Miten mittarit hälyttävät vuodoista tai putkirikoista? Kuinka tiheästi ja tarkasti mittausdataa kerätään?
– Mittareita ei ole syytä lukea vain kerran vuodessa, jos halutaan saada täysi hyöty vedenmittauksesta. Sähkömittaritkin luetaan nykyään päivittäin. Samaan käytäntöön on siirrytty myös vesimittareissa. Silloin on helppo havaita jälkikäteenkin, milloin esimerkiksi WC-pytyn vuoto on alkanut ja paljonko vettä on mennyt hukkaan. Myös vuokranantajan on helppo selvittää vedenkulutus vuokralaisen vaihtuessa, hän sanoo.
Miten kulutustieto siirtyy mittarista keskusyksikölle ja miten tai mistä kulutustietoja voi lukea? Pääseekö tietoihin ”käsiksi” vain isännöitsijä vai voiko asukas myös seurata omaa vedenkulutustaan?
– Tämä onkin tärkeä asia, koska ensi vuonna asetuksiin tulee muutos, jonka mukaan asukkaalla on oltava mahdollisuus helposti seurata omaa vedenkulutustaan. Mittareita ei enää voi asentaa piiloon kattoluukun taakse tai ainakin luukun on oltava helposti avattavissa. Erillinen digitaalinen näyttö on paras ratkaisu, koska sen voi asentaa helposti luettavaan paikkaan, hän jatkaa.
Mikä on mittareiden käyttöikä ja miten sitä tarkastellaan? Selvityksessään Salonen havaitsi esimerkiksi sen, että valmistajat puhuvat joko käyttövuosista tai litramääristä. Mitä tapahtuu sitten, kun esimerkiksi 16 vuoden käyttöikä tai miljoonan litran raja ylittyvät? Pitääkö kaikki mittarit uusia vai voidaanko niille tehdä ”päivitys” jotenkin toisin? Paristokäyttöisiin mittareihin ei ehkä pystykään vaihtamaan paristoja, vaan pariston loputtua on vaihdettava koko mittari.
Vesimittareiden asennuspakko on tuonut markkinoille uusia toimijoita. Salosen mielestä kannattaa sitäkin miettiä, miten toimittajat yleensäkin kykenevät palvelemaan pitkäaikaisesti asiakkaitaan – jos tarvitaan esimerkiksi varaosia tai muuta apua?
Koko prosessi kunnolla haltuun – jo etukäteen
Seppo Salosen mielestä vesimittareita hankittaessa pitäisi miettiä koko prosessi kunnolla läpi – alkaen veden kulutuksen mittaamisesta, tiedon siirtymisestä isännöitsijälle ja loppukädessä asukkaan laskulle, jossa tiedot pitää olla kerralla oikein.
Salosen mielestä sekin on ymmärrettävää, että isännöitsijä ei innostu hankinnasta, jos se aiheuttaa isännöitsijätoimistolle ylimääräistä työtä. Siinä mielessä työtä varmasti helpottavat, kun kulutustiedot voidaan lukea etänä ja siirtää joustavasti isännöintiohjelmiin ja sieltä edelleen laskutukseen.
Mittareille on aina tehtävä Salosen mielestä myös käyttöönottotarkastus – ja mieluiten mittarivalmistajan tekemänä.
– Käyttöönottotarkastuksessa voidaan varmistua siitä, että mittarit toimivat ja mittaavat vedenkulutuksen oikein. Lisäksi kannattaa varmistua siitä, että mittarit on kytketty oikein. Siis siitä, ettei mittari mittaa naapuriasunnon vedenkulutusta, tällaisiinkin kokemuksiin työurallaan törmännyt Salonen vielä mainitsee.
Vedenkulutuksestataloyhtiöissä
Kerrostaloyhtiöissä keskimääräinen kokonaisvedenkulutus on 155 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa (l/hlö/vrk). Rivitaloyhtiössä vastaava lukema on 140 l/hlö/vrk. Keskimäärin lämpimän veden osuus kokonaisvedenkulutuksesta on noin 40 prosenttia.
Niissä taloyhtiöissä, joissa on otettu käyttöön huoneistokohtainen vedenmittaus, on saavutettu keskimäärin 10-30 prosentin säästö kokonaisvedenkulutuksessa ja 3-9 prosentin säästö lämmitysenergiankulutuksessa.
Keskimääräinen vuorokautinen kokonaisvedenkulutus (155 l/hlö/vrk) jakautuu keskimäärin seuraavasti:
Peseytyminen 39 % (60 litraa)
WC 26 % (40 litraa)
Keittiö 22 % (35 litraa)
Pyykki 13 % (20 litraa)
Vaikka keskimääräinen vedenkulutus on taloyhtiössä 155 l/hlö/vrk, kulutuslukemat voivat vaihdella kotitalouksien välillä huomattavasti. Se on havaittu erityisesti silloin, kun on siirrytty huoneistokohtaiseen vedenkulutuksen mittaukseen.
Esimerkiksi eräässä taloyhtiössä alhaisimmat kulutukset olivat luokkaa 70 l/hlö/vrk, mutta eräs perhe käytti hulppeat 450 l/hlö/vrk.
Jos taloyhtiössä vedenkulutus on 155 l/hlö/vrk, kaukolämmön hinta 70 €/MWh ja kylmän veden (raakavesi+jätevesimaksu) hinta 3,96 €/m3, tulisi kokonaisvesimaksun henkilöä kohden olla noin 27 euroa kuukaudessa.
Tällöin vesimaksulla katettaisiin sekä kylmän että lämpimän veden käytöstä syntyvät kustannukset. Lämpimän veden yksikköhinta olisi 8,36 €/m3.
On hyvä myös muistaa, että 10 minuutin suihku maksaa noin yhden euron.
Lähde: Motiva/koti_ja_asuminen
Teksti ja kuva Riina Takala
Artikkeli on julkaistu maaliskuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 2/2016.