Valtaosa neurologisesti pitkäaikaissairaista ja vammaisista ihmisistä asuu tavallisissa vuokra- tai omistusasunnoissa. Tämä asumismuoto myös vastaa useimpien omia toiveita. Asuntojen ja asuinrakennusten esteellisyys ja tilojen toimimattomuus haittaa kuitenkin asumista ja aiheuttaa muuttotarvetta.
Kotiin pitäisi myös saada nykyistä enemmän apua ja palveluja, jotka mahdollistavat itsenäisen elämän. Jos tavallisessa asunnossa asuminen ei onnistu, erilaisia asumisen vaihtoehtoja on vähän.
Esteettömyys avainasia
Asuntojen ja lähiympäristön esteettömyys on välttämätöntä, jotta henkilöt, joilla on liikkumisrajoitteita, voivat asua tavallisissa asunnoissa. Asuntojen esteellisyys tuottaa myös tarvetta asuntojen muutostöille: peräti 40 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi nykyisen asunnon vaativan muutostöitä esteettömyyden toteutumiseksi.
Uusia esteettömiä asuntoja tarvitsevat myös vanhempien kanssa lapsuudenkodissa asuvat neurologisesti vammaiset ja pitkäaikaissairaat. Heistä monilla itsenäistyminen oli venynyt huomattavasti: vanhempien kanssa asuneiden vastaajien keski-ikä oli 35 vuotta.
Asumiseen tarvitaan lisää esteettömiä asuntoja tavallisessa asuinympäristössä sekä yksilöllisen asumisen mahdollistavia ja erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia asumisen ratkaisuja.
Palveluilla lisätukea asumiseen
Kyselyyn vastanneilla oli paljon tarpeita myös sekä kotiin vietäville palveluille että kodin ulkopuolista elämää mahdollistavalle avulle. Noin puolet vastaajista ilmoitti tarvitsevansa jotain asumista tukevaa palvelua, jota ei nykytilanteessa saanut.
Kyselyn tulosten perusteella näyttää siltä, että asumista tukeva palvelujärjestelmä ei pysty riittävästi tunnistamaan muisti-, oppimis- ja keskittymisvaikeuksien aiheuttamia avun ja tuen tarpeita ja vastaamaan niihin. Lievemmät kognitiiviset ongelmat saattoivat jäädä tunnistamatta eikä arjesta selviytymiseen niiden kanssa saanut riittävästi apua ja tukea.
Osa henkilöistä, joilla oli vaikeuksia kognitiivisessa suoriutumisessa, koki tulleensa väärinymmärretyiksi palvelujärjestelmässä. Puhevammat ja muut kommunikoinnin ongelmat vaikeuttavat asiointia ja ymmärretyksi tulemista.
Kotiin vietävien palvelujen saatavuutta neurologisesti pitkäaikaissairaille ja vammaisille ihmisille tulee lisätä, ja kehittää palveluja myös kognitiivisiin tarpeisiin. Asumista tukevien palvelujen tulisi olla yksilöllisesti asiakkaan tarpeen mukaan räätälöityjä ja joustavia, ja niiden tulisi sisältää tarpeen mukaan sekä fyysistä apua että ohjausta ja neuvontaa.
Asumispalvelusäätiö ASPAn yhteistyössä THL:n kanssa tekemässä asumisen kyselyssä kohderyhmiä olivat epilepsiaa, MS-tautia, Parkinsonin tautia tai lihastautia sairastavat, CP-vammaiset, aivovamman saaneet ja aivoverenkiertohäiriön sairastaneet henkilöt. Näitä neurologisia sairauksia ja vammoja on Suomessa arviolta yli 200 000 henkilöllä.