Elämä ei ole aina edes reilua aikaa lehtibisneksessä. Se tuli taas hiljattain esille, kun Isännöintiunionin ”koko kansan taloyhtiölehden” rookiepäätoimittaja tyrkkäsi tiedotteensa maailmalle. Hän kehua retostaa estoitta, että aviisinsa levikki on 10 000 ja lukijoita on 20 000 -30 000. Tosin unohtaa kertoa, mihin nämä luvut perustuvat. Silkkipaitulin hihaan, väitän. Hurja toleranssi lukijamäärässä, puolitoistakertainen.
Mutta niin se vaan on, että venäläistä tarkkuustoleranssia tuppaa tulemaan, kun lehti ”iha ite” tekee nettikyselyillä tutkimuksia ja julkaisee ne itselleen sopivasti tulkiten. Vailla mitään todellisuuspohjaa. Ikävä kyllä tämän kaltaisia tutkimuksia näkee usein.
Eikä siinä vielä kaikki
Retostelu jatkuu; ”Lehden levikki tuplataan, koska kiinteistöalalta on tähän saakka puutunut lehti, joka puhuttelisi taloyhtiöitä”.
Lievää taustatyön puutetta kyseisellä sopulilla. Autetaan vähän. Kiinteistöposti on ilmestynyt jo 20 vuotta ja koko lehden ilmestymisen ajan suurimman lukijaryhmän ovat muodostaneet taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajat.
Ja se toinen, joka tavoittaa myös puheenjohtajia, vaikkakin alle puolet siitä, mitä Kiinteistöposti, on Kiinteistöliiton jäsenlehti.
Tuollainen retostelu on samassa kastissa kuin nykyisen isännöintiunionin perustamisen jälkeen muuan unionilainen uhosi rinta rottingilla, että vain heillä on oikeus puhua isännöitsijöiden asioista. Miksi isännöintiunioni ei keskity palvelemaan jäsenistöään, isännöitsijöitä? Ja ideoimaan, miten nuoria saataisiin tälle niin kovasti ukkoutuvalle alalle.
Perusteluksi ei riitä, että heillä on halu jakaa informaatiota laajemminkin. Varsinkin, kun omat rivit repeilevät sen vuoksi, kun jäsenet kokevat, etteivät saa tarvitsemaansa palvelua.