Minulla oli mahdollisuus vierailla hiljattain Pietarissa. Matkan tarkoitus oli mennä katsomaan jääkiekko-ottelu, SKA Pietarin ja Ak Bars Kazanin välinen. Voi veljet sitä tunnelmaa siellä hallissa ja pelin tasoa.
Kyllä SM-liigan taso jää molemmissa asioissa valitettavan kauas tuosta kokemuksesta. Tunnelma oli peliä odotellessa ja pelin aikana, myös jälkeen, jotain sanoin kuvaamatonta – versus, olen ollut katsomassa myös NHL:lää.
Jokseenkin samankaltaisen tunnelman olen kokenut Barcelonan Camp Nou-stadionilla jalkapallomatsissa, yli 100 000 fanaattista kannattajaa, olé.
Yleisöä viihdytettiin Pietarissa hienosti musiikin voimin ja itse peli oli jotain ennen kokematonta. Vauhtia ja hienoja tilanteita, ei törkeitä taklauksia, näin taiturit pääsivät hyvin vauhtiin. Yleisö eli mukana käsittämättömällä tavalla. Kannustusta riitti ja suosiota jaettiin molemmille joukkueille onnistumisten jälkeen. Busineskin näytti toimivan, sillä isolla osalla pietarilaisia oli oman joukkueen fanipadat päällä.
Välittäminen on parhainta johtajuutta
Kaikesta tästä kokemastani kotimatkalla heräsi mieleeni ajatus, että mitä oikein on toisesta välittäminen. Kun ihmiset eri organisaatioissa välittävät asiakkaistaan, yrittäjät henkilökunnastaan, taikka vain se, että ihminen välittää läheisistään. Isä ja äiti lapsistaan, isovanhemmat ja lasten lapset toisistaan, työntekijät eri duuneissa toisistaan…
Välittääkö isännöitsijä isännöimänsä taloyhtiön hallitusten jäsenistä ja osakkeenomistajista? Entäs toisin päin?
Tai se, että jos ei välitäkään. Jos liikelämässä onkin niin, ettei kiinnosta muu kuin pelkkä business? Kyllä silloin ollaan menty varsin pitkälle metsään. Mutta, tiedän ja näen tätä tapahtuvan. “Raha ratkaisee”, kylmää.
Vaikka tosiasia on, ettei busineksessa firma osta firmalta, vaan ihminen ihmiseltä.
Mitä Sinulle kuuluu?
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö siteerasi Uudenvuoden puheessaan jossakin televisio-ohjelmassa näkemäänsä näin: “Kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa, naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä Sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa?”
Hieno ajatus, eiköhän näin liene? Komppaan täysillä.
Kuulinpa tarinan venäläisistä; vaikuttavat ensi näkemältä vähän tylyiltä ja hymyttömiltä, mutta kun tutustutaan, niin ystävällisyyden ja hymyn määrä on mittaamaton.