”Olipa kerran pikku pikku nyytiäinen. Hän ihan yksin asui taloaan ja talo oli myöskin yksinäinen”. Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Kuka huolehtii isännöitsijöiden työsuhdeasioista ja hyvinvoinnista? Vaikuttaa siltä, ettei kukaan. Taitaa olla niin, että liian usein eivät edes isännöitsijät itse.
Ylempi toimihenkilö, ylityöt, joita voi tulla paljonkin, sisältyvät palkkaan. Eräs, muutaman vuoden alalla toiminut ammattilainen piti kirjaa tekemistään ylityötunneista ja huomasi tekevänsä tuntimäärällä mitattuna ”viisiviikkoista” työkuukautta. Ympäri vuoden.
Ei ainakaan Isännöintiliitto
Jengi ikääntyy, iltakokoukset ovat raskaita, liikaa hommia, teknisiä asioita, lainsäädäntöä, askel painaa, työuupumusta, masennusta. Jaksaminen on kamppailua.
Voisi luulla avun löytyvän Isännöintiliitosta. Metsään meni. Kun katsoo liiton strategiaa, arvoja ja visioita, niin kovasti ovat kaukana ihmisestä. Enemmänkin agendalla ovat 400 jäsenyritystä, varsinkin suuret, ei henkilöjäsenet ja heistä huolehtiminen.
Tärkeätä liitolle näyttää olevan vain julkisuus, henkilöegoilu, rahanteko (visiona pikainen varainhankinnan tuplaus), lobbaus, ahneus päästä vaikuttamaan taloyhtiöiden päätöksentekoon… Esimerkkeinä monissa kaupungeissa isännöitsijöiden röyhkeä valtakirjakikkailu kiinteistöyhdistysten vuosikokouksissa ja aggressiiviset ”nurkanvaltaukset” yhdistysten hallituksiin.
Lisäksi viestintä astuu melko raskain puolipohjallisin myös Kiinteistöliiton tontille puhumalla taloyhtiön osakkaista, asukkaista ja hallituksista.
Liitto julkaisee yleisen käsityksen mukaan isännöitsijöille suunnattua jäsenlehteä. Sisältö käsitystä ei kyllä tue. Enemmänkin lehti vaikuttaa olevan taloyhtiön hiekkalaatikoilla turpakäräjiä pitäville asukkaille suunnattu.
Muita liittoja
Niinpä osa isännöitsijöistä onkin järjestäytynyt ihan muihin liittoihin, joista he kokevat saavansa jotain tukea työehtoihinsa. Ammattiliitto PRO, Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat ry, Uusi Insinööriliitto sekä Toimihenkilöliitto ERTO ovat ainakin tahoja, joiden jäsenlistoilta isännöitsijöitä löytyy.
Löytyy alalta työehtosopimuskin, joka on työnantajapuolta edustavan Kiinteistöpalvelut ry:n ja Ammattiliitto PRO:n neuvottelema. Miten sitä käytetään, kun järjestäytyminen on niin sekavaa, ettei se ole kenenkään tiedossa?
Tarvetta kuitenkin olisi. Alalle on kasvamassa melko isoja isännöintiyrityksiä, joissa oikeasti on olemassa sosiaalinen tilaus työehtojen sopimiselle. Etu olisi molemmin puolista.
Selkeä sopimus voisi lisätä myös alalle uusien ihmisten hakeutumista, eritoten nuorten, jotka muutenkin joutuvat opettelemaan ”elämään” työelämässä.