Mikähän näitä suomalaisia järjestöjä, tai paremminkin niiden nokkamiehiä oikein vaivaa? Miten niin moneen unioniin valikoituukin kovin samankaltaisen oloisia ”vaikuttajia”? Paperiteollisuudella, Kevalla, AKT:lla… näistä on ainakin kokemusta.
Oman yrittäjäurani aikana minullekin on kertynyt kokemusta työskentelystä muutaman järjestön kanssa. Täytyy ihmetellä, että kun pomoille kertyy muutama vuosi järjestökokemusta, niin varsin nopeasti jäsenet ja heidän toiveensa unohtuvat, tilalle tulee vain ylhäältäpäin ohjattua ”edunvalvontaa”.
Silti yllättävän pitkään jäsenet unioneissa kuitenkin pysyvät, maksavat jäsenmaksunsa, kitisevät liittojen saamattomuudesta, mutta eivät ymmärrä erota.
Isännöintiunionin rivit repeilevät
Tuoreimpana tulehduspesäkkeenä vaikuttaa olevan isännöitsijöiden ja isännöintiyritysten yhteenliittymä, Isännöintiliitto.
Sieltä tiedetään jo joukon pitkäikäisiä jäsenyrityksiä, voisiko jopa sanoa, joukkoirtisanoutuneen. Ja kun tieto siitä levisi alalla, operaattorit ovat tienanneet hyvin, sillä niin runsasta on puhelinliikenne kollegoiden keskuudessa ollut.
Kenttä kokee, ettei liitosta saa, mitä toivotaan. On sanottu, että liiton nokkaukkoja kiinnostavat vain isoja jäsenmaksuja maksavat ketjuyritykset. Pienet ovat vain jäsenmaksuautomaatteja, minkä avulla liiton henkilöstön nuppiluku kasvaa kasvamistaan.
Liiton varainhankinta kehnon taloustilanteen vuoksi palkka- ja muiden kulujen peittämiseksi vaikuttaa hävittäneen toiminnan perustarkoituksen: Palvella jäseniä, kehittää alan ja yritysten toimintaa, keskustella ja edesauttaa jäsenistön valmiutta palvella asiakkaitaan, etunenässä taloyhtiöitä. Kovasti teknistyvässä ja isoja korjauksia vaativassa kiinteistönpidossa.
Ei ole yksi, eikä kaksi toimijaa, jotka ovat ääneen pohtineet, onko liitto jäseniään varten vai onko käynyt niin, että jäsenet ovat liittoa varten. Se on vakava kysymys. Eikä tämä ole edes uusi ilmiö.
Onko tilanne niin, että pullosta on korkki poksahtanut pois ja rivit harvenevat reippaalla kädellä? Etunenässä pienet ja varsinkin perheyritykset, mutta kun kuulee jo sitäkin, että muutama iso ja keskisuurikin pohtii jäsenmaksujen mielekkyyttä.
Kysehän on siitä, kokevatko jäsenet saavansa rahalle mitään tähdellistä vastinetta. Esimerkiksi, miten tärkeäksi isännöitsijät kokevat oman liittonsa julkaisemat oppaat ja ohjevihkoset, jotka on suunnattu taloyhtiön asukkaille ja osakkaille.
Tuollaisten painotuotteiden tekeminen, painattaminen ja jakaminen ei ole tänä päivänä ollenkaan halpaa hommaa. Väärä foorumi jakamassa kyseistä informaatiota, joka olisi enemmänkin Kiinteistöliiton heiniä.