Kuntien omistamissa kiinteistöyhtiöissä pelataan kovaa, mutta kieroa peliä. Yhtiöiden ostovastaavat ovat oppineet piirtämään tuttujen tavarantoimittajien opettamat niksit tarjouspyyntöihin.
Pari esimerkkiä: Tampereen kaupungin vuokra-asunnot Oy kilpailutti ”härpäkkeiden” (”härpäke” = laite tai palvelu) huoltopalvelun, jossa ehtona oli, että tarjoajalla pitää olla kolmen eri merkkisen ”härpäkkeen” huoltovaltuutus. Tampereelta löytyy ainoastaan yksi tällainen firma.
Kuopiossa kaupungin vuokra-asuntojen ”härpäkkeiden” tarjouspyyntöön oli asetettu tekniseksi vaatimukseksi, että siinä pitää olla kaksi ”xx-vempainta”, millä ei ole mitään tekemistä kyseisten laitteiden tehon, käyttöiän tai huollettavuuden kanssa. Ja yllättäen, vain yksi toimittaja täyttää vaatimukset.
Helsingin kaupungin asunnot Oy:n eli Hekan tarjouspyynnössä vaatimuksena ”härpäkkeiden” huoltopalveluista oli yhden laitetoimittajan valtuuttama huolto, mikä rajaa automaattisesti muut toimijat kilpailusta pois.
Uusiksi ”härpäkkeiksi” olisi voinut tarjota muunkin merkkisiä, mutta huoltopuolella piti olla kuitenkin tämän tietyn merkin huoltovaltuutus. Aika ontuvaa, kauankohan toimija X saisi nauttia kilpailevan toimittajan huoltovaltuutusta?
Ontuvaa tässä tapauksessa oli myös erään toimijan hylkäysperusteet: Heidän ”härpäkkeensä” olivat liian tehokkaita ja energiankulutus oli alhaisempi kuin valitulla. Ja hinnalla ei ollut merkitystä, sillä valittu oli kalliimpi. Melko reilua!
Ei mene ihan hankintalain tavoitteiden mukaisesti. Lain tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä ja turvata yritysten tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita ja palveluita julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa.
Isot summat – verovaroilla
Näissä kuntien omistamissa vuokrakiinteistöissä pyörii isot summat verorahoja. Esimerkiksi Heka omistaa noin 43 500 ARA-vuokra-asuntoa, joiden isännöinnistä ja huollosta vastaavat Hekan 21 alueyhtiötä.
Millä oikeutuksella yleisestikin kaupunkien omistamat yritykset ja ennen kaikkea heidän hankintahenkilökuntansa pelaavat tällaista peliä? Kyse on maalaisjärjellä ajateltuna kilpailun totaalisesta rajoittamisesta. Väistämättä tulee mieleen, että jotkut ovat tainneet onnistua ”maasuttamaan” tiettyjä henkilöitä. Ja silloin liikutaan vaarallisilla vesillä.
Näitä tapauksia on tullut julkisuuteen tihenevään tahtiin viime vuosina. Ihan oikein se, sillä veronmaksajien rahoista on kysymys.
Välillä kuulee spekuloitavan myös taloyhtiöiden ”hankintapäälliköiden” eli isännöitsijöiden hyvä veli -järjestelmistä, joissa isännöitsijä ”kilpailuttaa” vain hänelle tuttuja ja luotettavia toimijoita. Tässä taloyhtiöiden hallituksilla on varmastikin peiliin katsomisen paikka ja samalla kontroloimisen paikka, miten peliä pelataan.