SPS-menetelmien perusperiaatteet ja soveltuvuus
Alla olevassa kuvassa on esitetty viemärin sisäpuolisen saneeraustyön työvaiheet pääpiirteittäin.
SPS-asennuksen työvaiheet
Asuinkerrostalojen sisäpuolisissa saneerauksissa pääosin käytettävät menetelmät ovat sukitus ja ruiskutusmenetelmät.
Ruiskutusmenetelmät
Ruiskutusmenetelmillä tarkoitetaan lämpökovetteisen muovin ruiskutusta, valamista tai harjaamista vanhan viemäriputken sisään siten, että putkeen muodostuu uusi 0,5–5 millimetrin paksuinen pinnoitekerros.
Materiaalina käytetään yleensä epoksia tai polyesterimassaa. Yksi ruiskutuskerta tekee yleensä noin millimetrin paksuisen kerroksen, ja kertoja tulee menetelmästä ja tekijästä riippuen 2–5, jotta vaadittu kokonaispaksuus saavutetaan.
Viemäriputki ennen ja jälkeen ruiskuvalun. Kuva: Tubus System AB
Sukitus
Sukitus tarkoittaa epoksilla kyllästetyn tehdasvalmisteisen polyesterihuopasukan puhaltamista tai vetämistä putkistoon ja sen kovettamista vanhan putken muotoon. Sukka on tehdasvalmisteinen ja sen paksuus asennettuna on yleensä 1,5–6 millimetriä, riippuen urakoitsijasta sekä putkihalkaisijasta.
Sukitettuja viemärinosia ja tehdasvalmisteista sukkaa. Kuva: Aarsleff
Mikä menetelmä soveltuu milloinkin?
Tässä luvussa oletetaan, että viemärit on järkevintä saneerata sisäpuolisesti, joka ei läheskään aina ole asian laita. Merkittävin asia, joka vaikuttaa viemäreiden sisäpuolisen saneerauksen teknistaloudelliseen järkevyyteen on kylpyhuoneiden (märkätilojen) kunto.
Sisäpuolisella saneerauksella pyritään ja pystytään välttämään suuret rakennustekniset työt, jolloin esimerkiksi hyvässä kunnossa olevaa märkätilaa ei tarvitse peruskorjata rakenteellisesti, vaikka sen viemärit korjausta vaatisivatkin. Jos taas märkätilat ovat huonossa kunnossa ja ne peruskorjataan, ei niiden yhteydessä olevia viemäreitä yleensä ole kustannustehokasta saneerata sisäpuolisesti.
Asuinkerrostaloissa esiintyy neljää eri ”viemärityyppiä”:
- tonttiviemärit, jotka kulkevat maassa kiinteistön ulkopuolella, koot yleensä 160 – 250 mm
- pohjaviemärit, jotka kulkevat kiinteistön sisäpuolella kellarin lattian alla tai kellarin kattoon asennettuna, koot yleensä 100 – 160 mm
- nousuviemärit (pystyviemärit), jotka kulkevat kellarista asuinkerroksiin pystyssä, koot yleensä 70 – 100 mm
- huoneistoviemärit, jotka ovat yhteydessä nousuviemäreihin ja joihin kylpyhuoneiden ja keittiöiden viemärit liitetään, koot yleensä 50 – 100 mm
Tonttiviemärit ovat kooltaan suuria. Niissä ei normaalisti ole paljoa mutkia tai haaroja, jolloin niiden sisäpuolinen saneeraus on teknisesti suhteellisen helppoa. Tästä johtuen ne lähes poikkeuksetta sukitetaan. Tonttiviemäreissä virtaamat ovat myös suuria, jolloin sukituksen ruiskuvaluun verrattuna paremmat virtausominaisuudet parantavat putkiston toimintaa.
Pohjaviemärit ovat tonttiviemäreitä hieman pienempiä ja myös haaroja on enemmän. Pohjaviemäreitä kuitenkin pääsee työstämään normaalitapauksessa useista tarkastusluukuista ja kellariin voidaan tarvittaessa tehdä työaukkoja asennustyön helpottamiseksi. Näistä syistä myös pohjaviemärit sukitetaan lähes aina.
Nousuviemärit ja huoneistoviemärit ovat asennusteknisesti huomattavasti haastavampia, koska koot pienenevät entisestään ja haarojen määrä lisääntyy. Vaikeimpia ovat etenkin huoneistojen kytkentäviemärit. Sekä huoneisto- että nousuviemäreitä voidaan sukittaa tai ruiskuvalaa.
Huoneistoviemäreiden sukitukseen tarvittavia työkaluja on ollut jo joitakin vuosia, mutta asennustyön haastavuudesta (ja sitä myöten kestosta ja hinnasta) johtuen suurin osa huoneistoviemäreistä edelleen ruiskuvaletaan. Viime aikoina kuitenkin huoneistoviemäreiden sukitus on yleistynyt.
SPS-menetelmien sopimattomuus
Kuten jo aiemmin on todettu, niin sisäpuolisten saneerausmenetelmien soveltuvuus on paras silloin, kun viemäreiden vaihtaminen aiheuttaisi tarpeettomia rakennusteknisiä töitä. Jos esimerkiksi kylpyhuone peruskorjataan, ei sitä palvelevien viemäreiden sisäpuolinen saneeraus ole yleensä kustannustehokasta, koska viemäreiden uusiminen onnistuu helposti rakennusteknisten töiden ohella. Aina on kuitenkin otettava huomioon koko kiinteistön kannalta sopivin kokonaisratkaisu.
Viemärin sisäpuoliselle saneeraamiselle voi olla myös teknisiä esteitä. Esimerkiksi viemärin merkittävät romahdukset, painumat tai notkahdukset on korjattava uusimalla viemäri. Mahdollisten teknisten ongelmien varalta onkin putkiston kunto aina selvitettävä ennen sisäpuolista saneerausta.
Alunperin muoviviemäreillä rakennetut asuinkerrostalot ovat tulossa korjausikään ja se asettaa haasteita myös SPS-urakoitsijoille. Muovisten viemäreiden sisäpuolisesta saneeraamisesta on vielä hyvin vähän kokemuksia. Muovisten viemäreiden suurin ongelma on heikkous, jolloin vahinkoja sattuu asennusvaiheessa valurautaisia enemmän. Ruiskuvalumassoista suurin osa ei myöskään sovellu kunnolla muoviviemäreille.
Osa urakoitsijoista ei tällä hetkellä edes tarjoa palveluitaan muoviviemäreiden ollessa kyseessä. Osa urakoitsijoista on kuitenkin valmistautumassa muoviviemäreiden yleistymiseen ja kehitteillä on muoviviemäreille sopivia työtapoja ja tuotteita.
Blogisarjan seuraavassa osassa perehdytään tarkemmin SPS-urakan suunnitteluun ja esiselvityksiin.
Kirjoittaja on talotekniikan insinööri ja LVI-suunnittelija Dennis Lillkåll Karves Suunnittelu Oy:ssä.
Blogi kuuluu 8-osaiseen viemärin sisäpuolisia saneerausurakoita käsittelevään sarjaan.