Aurinkoenergia kiinnostaa

Otollinen sijainti ja sopivat kattorakenteet, siinä pari perusedellytystä rakennukselle, jossa voisi ajatella hyödynnettäväksi aurinkoenergiaa. Muitakin lisätietoja, selvityksiä, laskelmia, vertailua ja asiantuntija-apua tarvitaan ennen kuin voi tehdä loppupäätelmän, kannattaako ajatus muuttaa todeksi vai ei.

Karkkilassa alkuvuodesta järjestetty tilaisuus otsikolla ”Aurinkoenergian käyttömahdollisuudet kerrostalojen energialaskun alentamisessa” veti Kiinteistö Oy Tammelantie 8:ssa toimivan Osuuspankin kokoustilan täyteen väkeä. Luennoitsijaksi kutsutun DI Asko Rasinkosken työhistorian aurinkosähkö on täyttänyt jo vuodesta 1987 alkaen.

Perustettuaan kaksi vuotta sitten oman Soleras-yrityksensä mies mahdollisti omien sanojensa mukaan itselleen vapauden sanoa rehellisen mielipiteensä niissäkin aurinkosähköhankkeissa, joissa ei koe olevan taloudellista järkeä – toisaalta hintatason huima lasku on tehnyt siitä paljon entistä järkevämpää myös Suomessa.

– Asennusteknisesti aika otollinen kattomuoto tässä on, mutta suunta on hiukan hankala, Asko Rasinkoski määritteli ensivaikutelmansa rakennuksesta, johon oli saapunut luennoimaan.

Katutason pankki- ja muiden liiketilojen päällä on kolme kerrosta. Kakkoskerroksessa on sekä toimistoja että asuntoja. Puhtaasti asuinkäytössä ovat kolmas ja neljäs kerros.

Kiinteistön katolla pinta-alaa riittää 670 neliömetrille. Loivan pulpettimallinsa ansiosta sinne mahdollisesti asennettavien aurinkopaneeleiden tueksi ja suuntaamiseksi ei tarvitsisi miettiä kovin kummoisia telineitä. Hinnaltaan edulliset ja asennettavuudelta helpot ja nopeat alumiinitelineet riittäisivät.

Onko sähkölle riittävästi jatkokäyttöä?

Aurinkosähköjärjestelmän asennuttamisen järkevyyttä punnittaessa, kohteesta riippumatta oleellinen tieto on, onko järjestelmällä tuotetulle sähkölle on kiinteistössä riittävästi käyttöä.

– Rakennukseen asennettavan järjestelmän asennukseen liittyvät tietyt peruskulut ovat jokseenkin samat, olipa se pieni tai iso, asennuskuluissa koko toki vaikuttaa jonkin verran. Lisäbonuksena aurinkosähköpaneeleiden hankkimisen puolesta voi nähdä mahdollisuuden yhdistää niiden asentaminen osaksi joitain muuta, samanaikaista projektia. Mikäli kyse on uudisrakennuksesta, potentiaalinen aurinkoenergia kannattaa ottaa huomioon kokonaissuunnittelun osana, vaikka mahdollinen asennus ja käyttöönotto jäisikin myöhemmäksi, Rasinkoski sanoo.

Aurinkoenergian hyödyntäjiksi etujoukoissa lähteneille tähdellisimpiä kimmokkeita ovat saattaneet olla imagotekijät ja kiinnostus teknologisiin kokeiluihin. Järjestelmien hintojen tultua sittemmin alaspäin kannattavuutta voi nähdä siinä, että rakennusta koskevat energiamääräykset ovat helpommin täytettävissä uusiutuvaa energiaa käytettäessä. Sekä siinä, että  aurinkosähköjärjestelmällä kiinteistön tarvitsema sähkö saadaan tuotettua edullisemmin.

Lupakäytäntö selväksi

Ennen kuin lähtee selvittämään aurinkoenergiajärjestelmien (aurinkopaneelit/sähköntuotto tai aurinkokeräimet/lämmöntuotto) mahdollisuutta syvemmin, on hyvä tarkistaa kaupungin tai kunnan lupakäytäntö niiden suhteen, mahdolliset ulkonäkörajoitteet ennen kaikkea.

Jo lähitulevaisuudessa Asko Rasinkoski toivoo näkevänsä jonkin ison kiinteistön, ehkä kauppakeskuksen tai toimistotalon, jossa olisi aurinkoenergian hyödyntämisen kannalta ideaalisen paljon ikkunapintaa ja ikkunoiden varjostuslipat toimisivat oleellisena osana aurinkoenergiasysteemiä. Ne estäisivät aurinkoa nostamasta sisälämpötilaa sietämättömäksi – eli minimoisivat kesäaikaisen, koneellisen jäähdytyksen tarpeen –  ja samalla tuottaisivat siihen tarvittavaa sähköä.

Optimaalisimmillaan aurinkolippojen asentaminen olisi aikataulutettu yhteen mahdollisten muiden seinille asennettavien ’palikoiden’ kanssa – nostin- tai telinekustannuksien nipistämiseksi. Vielä jos hankkeeseen saisi investointitukea, vaikkapa 30 prosenttia, sähkö olisi ääritapauksessa jopa ilmaista.

– Pessimistisemmässäkin laskelmassa sähkönhinnassa päästäisiin ehkä tasolle 4-5 senttiä kilowattitunnilta. Silloinkin lisäetuna rakennuksen E-luku paranisi oleellisesti.

 Päiväkoti tuottamaan oman sähkönsä?

Vantaalla Rasinkoski tietää pohditun mm. mahdollisuutta rakennuttaa päiväkoteja, joissa aurinkoenergiajärjestelmä tuottaisi energiaa saman verran kuin kiinteistö kuluttaisi. Heinäkuussa, kun energiaa olisi eniten saatavilla, kyseistä päiväkotia ei tosin kannattaisi sulkea lomien vuoksi.

Karkkilassa kuulijoille esiteltiin kuvaa myös kaukolämmön piirissä olevasta 15 000 kuution rakennuksesta, jossa lämmityspatterit laitetaan kiinni huhtikuussa, avataan vasta lokakuussa. Ajatuksena on ollut, että väliin jäävällä ajanjaksolla käyttövesi ryhdyttäisiin lämmittämään aurinkopaneelin tuottamalla energialla. Jos ja kun tarve olisi vain lämpimästä vedestä, aurinkokeräin olisi tarkoitukseen kannattavampi kuin aurinkopaneeli. Oletuksella, että kesäaikaan rakennuksessa tarvittaisiin myös jäähdyttämistä, tilanne olisi toinen. Järkevin olisi silloin yhdistelmä, jossa olisi sekä aurinkopaneeli että aurinkokeräin.

Entäs naapurille myynti?

Jos aurinkopaneelein varustettavassa kiinteistössä sähköntuotto kykenisi ylittämään omat tarpeet, olisiko mahdollista myydä  ylijäämäsähkö kaapelilla naapurin jakamoon?

Rasinkoski uskoo, että hankalaksi menisi. Paikallinen sähkönjakeluyhtiö ensinnäkin luultavammin torppaisi aikomukset. Toisekseen naapurusten välinen liiketoimi saattaisi tuoda veroseuraamuksia. Jos kyse olisi naapuritaloista, jotka olisivat samaa yhtiötä, näitä ongelmia ei olisi.

–      Aina jos mahdollista, kannattaa keskustella silmäätekevien kanssa, kuinka hyvä olisi saada Suomeenkin aurinkosähkön syöttötariffi tai nettomittarointi, Asko Rasinkoski kannusti kuulijoitaan.

Niiden käyttö ratkaisisi pientuottajan kannalta suurimman ongelman, ylijäämäsähkön myymisen ja siitä saatavan korvauksen. Kohteissa, joissa sähkö voidaan käyttää itse, investointituki on toki toimiva ratkaisu, kunhan niiden myöntämiselle on selkeät ja yhtenevät pelisäännöt.

Nettomittaroinnin puolesta puhuisi se, että uusiutuvalla energiantuotannolla saadun, yli oman tarpeen menevän sähkön myynnillä ei pääsisi rikastumaan. Korvaus olisi vain kohtuullinen ja sillä ikään kuin voisi varastoida ylijäämää päivä- tai viikkotasolla myöhempään käyttöön. Menettelytapa leikkaisi siivet kateudelta, joissa naapurin pelätään rikastuvan sähköä myydessään, toisten joutuvan maksamaan sähkölaskuissaan siitäkin.

INFOLAATIKKO: Aurinkosähkön ”veturissa” Saksassa oli vuoden 2012 lopussa noin  1,3 miljoonaa aurinkosähköjärjestelmää, yhteensä 32 000 megawatin verran aurinkopaneelitehoa.  Vuoden 2012 aikana uutta tehoa otettiin käyttöön Saksassa lähes 8 000 MW, ja koko maailmassa noin 31 000 MW. Koko maailman aurinkosähköteho on ylittänyt 100 000 MW rajapyykin.

Suomessa sähköverkkoa syöttävää aurinkosähköä on noin 2 MW. Ruotsikin on pinkaisemassa tässä kilpailussa vauhtiin, vuonna 2012 siellä asennettiin noin 8 MW kokonaistehon kasvaessa 16 MW:iin.

Saksan vuotuisesta sähköenergian tuotannosta aurinkosähkön osuus on noin 5 %, mutta vuonna 2020 osuuden on arvioitu olevan jopa 20 %. Suomen sähkönkulutuksesta tämä noin 28 000 GWh:n energia olisi kattanut kolmanneksen.

Vuonna 2013 aurinkosähkön uusien asennusten painopiste on siirtymässä Euroopan ulkopuolelle. Esimerkiksi Kiinassa on tavoitteena ottaa käyttöön tänä vuonna 10 000 MW uutta aurinkosähköä ja vuoteen saada 2015 mennessä nostaa aurinkosähkön kokonaisteho 40 000 MW:iin.

 Teksti ja kuva: Hanna Rissanen

Artikkeli julkaistu syyskuussa ilmestyvässä Kiinteistöpostissa nro 7/2013.