Ensin aurataan ja vasta sitten on hiekoituksen ja suolauksen vuoro. Mutta kumpaa käyttää esimerkiksi taloyhtiön kulkureiteillä tai pihoilla – hiekkaa vai suolaa. Molempien hyvä ja huonoja puolia on tutkittu paljon.
Hiekoitushiekan avulla renkaat eivät luista jäisellä tiellä ja ajaminen helpottuu, kun tielle saadaan pitoa. Hiekoitus toimii hyvänä liukuesteenä myös kovilla pakkasilla. Se on myös ympäristöystävällisempää kuin suola, tosin sen joukossa olevat pikku kivet saattavat keväisin aiheuttaa naarmuja autojen tuulilaseihin.
– Hiekkaa täytyy levittää teille ja kaduille useita kertoja talvessa, sillä uuden lumen sataessa se hautautuu lumipeitteen alle ja tulee auratuksi sivuun. Tästä johtuen hiekkaa kertyy teiden varsille suuria määriä. Se täytyy kerätä keväisin kaduilta pois ja tämän vuoksi hiekoituksen kulut nousevat usein korkeiksi. Hiekoitushiekka kertyy salakavalasti myös viemärien tukkeeksi, Helsingin KTK:n kuljetuspäällikkö Harri Erkkilä kertoo.
Suolaa voidaan käyttää sulattamaan tien pintaa tai estämään sen jäätyminen. Se voidaan levittää teille joko rakeina tai veden ja suolan liuoksena, eikä sitä tarvitse siivota keväisin pois.
– Suolan käyttö teillä voi johtaa kalojen ja kasvien kuolemiin sekä pohjavesien suolapitoisuuden kasvuun, josta voi seurata pohjavesien saastumista ja veden kloridipitoisuuden kasvua. Suola ei vaikuta yhtä tehokkaasti kovemmilla, yli seitsemän asteen pakkasilla. Sillä on myös syövyttävä vaikutus metallille, joten se on huono vaihtoehto esimerkiksi metallisilloille ja se saattaa myös ruostuttaa autoja. Sulaessaan lumi kuitenkin laimentaa suolaa, hän kuitenkin muistuttaa.
Tärkeintä on kuitenkin laadukas auraustyö. Vuosikaudet auraus- ja hiekoitustöitä tehnyt Helsingin KTK:n liikennöitsijä Kalle Karttusen mukaan hiekoitus ja suolaus ovat lumen poisajon jälkeen vasta “jälkiruokaa”.
Tutustu myös Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen julkaisemaan opaaseen liukastumisvahinkojen korvaamisesta tästä.
