Asuinkiinteistöjen paloturvallisuuden omavalvonta etenee Helsingissä. Nyt ovat vuorossa Alppiharjun, Keski-Vuosaaren, Malminkartanon ja Ruoholahden kerrostalot sekä rivitaloyhtiöt. Alueiden asunto-osakeyhtiöiden hallituksille on joulukuun alussa lähetetty omavalvontamateriaali ohjeineen.
– Omavalvonnan taustalla on taloyhtiön vastuu kiinteistönsä paloturvallisuudesta. Kehitimme työkalut, joilla hallitus voi aktiivisesti kohentaa ja ylläpitää turvallisuutta. On muistettava, että turvallisuus ei pysy itsekseen tietyllä tasolla, vaan esimerkiksi pelastussuunnitelma on päivitettävä ja väestönsuoja tarkastettava tietyin aika välein. Kyse on ennaltaehkäisevästä työstä, palotarkastaja Sebastian De Caro Helsingin pelastuslaitokselta korostaa.
Hän pitää tärkeänä, että turvallisuus miellettäisiin taloyhtiössä kaikkien asiaksi, ja sen äärelle saataisiin mahdollisimman moni asukas. Tähän liittyen palotarkastaja Sebastian De Carolla on työn alla omaehtoisesti läpikäytävä valvontalomake, joka on tarkoitettu hyödynnettäväksi vaikkapa vuosittain, tai niin usein kuin se koetaan taloyhtiössä tarpeelliseksi.
– Ajatuksena on, että turvallisuusasiat jalkautuisivat taloyhtiössä pitemmälle aikavälille, eivätkä jäisi vain siihen kertaan, kun käydään läpi velvoittavaa omavalvontaa.
Hän tähdentää, että taloyhtiön turvallisuus on ollut ja on yhä sen omalla vastuulla, eikä sitä voi siirtää esimerkiksi isännöitsijälle.
Kansantajuinen lomake
Asuintalojen omavalvonta käynnistettiin viime vuonna pilotoinnilla Harjun ja Roihuvuoren alueilla, minkä jälkeen olivat vuorossa Etu-Töölö ja Punavuori.
– Ensimmäinen sähköinen omavalvontalomake oli testivaiheen materiaalia, jossa oli pääsääntöisesti kyllä-ei-vastauksia. Siitä lähdimme työstämään kansantajuisempaa ja helpommin täytettävää versiota, missä onnistuttiin, jos mittarina käytettiin palautusprosenttia. Ensimmäisissä omavalvontakohteissa jäätiin 83,5 prosenttiin, kun seuraavalla kierroksella luku nousi 92 prosenttiin, De Caro iloitsee.
– Sähköistä omavalvontalomaketta on kehitetty monella tapaa. Viranomaisjargoniasta on yritetty päästä eroon. Lisäksi lomakkeen kysymykset muuttuvat sen mukaan, mitä taloyhtiö vastaa.
Ennaltaehkäisevän asumisturvallisuuden kehittämisen lisäksi yhtenä pontimena omavalvonnassa on ollut, ettei pelastuslaitos saavuttanut sille asetettua tavoitetta asuinkiinteistössä kymmenen vuoden välein suoritettavasta palotarkastuksesta. Aluehallintovirastokin puuttui asiaan antamalla huomautuksen.
– Palotarkastuksissa päästiin ainoastaan kymmenen prosenttiin tavoitteesta. Helsingissä on 10 600 asuinkerrostaloa, joten sitä vauhtia olisi kussakin kohteessa käyty sadan vuoden välein. Tai sitten olisi tarvittu mittavasti lisää resursseja, mikä puolestaan olisi tullut kuntalaisille kalliiksi. Näin ollen omatoimista varautumista päätettiin tehostaa ja saada mukaan ennen kaikkea itse asukkaat.
Tähän mennessä velvoittava omavalvonta on suoritettu 1 149 talossa, ja ensi vuonna omavalvonta laajenee myös mahdollisesti pientaloihin. Tavoitteena on, että kaikki Helsingin asuinkiinteistöt pientaloista suuriin kerrostaloihin käydään läpi kymmenessä vuotta, De Caro kertoo.
Omavalvonta etenee alueittain
Asuinkiinteistöjen omavalvonnassa mennään eteenpäin alue kerrallaan. Tämän vuoden ensimmäinen kierros pyörähti käyntiin joulukuussa ja toinen kierros on luvassa elokuussa. Tulevan syksyn alueita ei ole vielä valittu. Mikä alue on kulloinkin vuorossa, siitä päätetään pelastuslaitoksessa.
– Esimerkiksi nyt on mukana Ruoholahti, jossa on ainoastaan 24 taloyhtiötä. Alue on kuitenkin voimalaitosten vieressä ja vilkkaiden liikenneväylien keskellä, joten se katsottiin tarpeelliseksi saada mukaan näin alkuvaiheessa.
Pelastuslaitos lähestyy taloyhtiöitä kirjeitse, jossa kerrotaan velvoittavan omavalvonnan olevan ajankohtaista. Omavalvontalomake löytyy pelastustoimen internetsivulta, jossa se on sähköisessä ja tulostettavassa muodossa. Materiaalit voi myös noutaa Keskuspaloasemalta osoitteesta Agricolankatu 15 A, jossa ovet ovat avoinna ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä.
– Taloyhtiöllä on kirjeen päiväyksestä puolitoista kuukautta aikaa tehdä asuinkiinteistön omavalvonta. Jos mitään ei tapahdu, annetaan vielä kuukausi aikaa. Jos senkään jälkeen omavalvontaa ei ole suoritettu, tehdään kohteessa maksullinen käynti. Eli kulloisenkin alueen taloyhtiöt tarkastetaan joka tapauksessa sataprosenttisesti. Tänä päivänä kaikki palotarkastukset ovat maksullisia, mutta omavalvontana se on maksutonta, Sebastian De Caro huomauttaa.
Asuintalon omavalvonnan voi tehdä hallituksen edustaja tai sen valtuuttama henkilö, kuten isännöitsijä. Toivottavaa kuitenkin on, että mukana olisi useampi silmäpari. Kun kiinteistön eri kohteet on käyty läpi, siirretään tiedot nettilomakkeelle ja lähetetään pelastuslaitokselle. Palotarkastaja käy raportin läpi ja lähettää sen pohjalta palotarkastuspöytäkirjan. Jos puutteita ilmenee, hän antaa korjausmääräykset.
Neuvontaa ja tukea omavalvonnan suorittamiseen tarjoavat helsinkiläiset sopimuspalokuntalaiset. Palvelu on maksutonta.
– Tätä on hyödynnetty yllättävänkin paljon niin lomakkeen täytössä kuin myös tapauksissa, joissa taloyhtiö on saanut korjausmääräyksen. Lisäksi talosuojelukoulutusta antavan Helpe ry:n kanssa on järjestetty asian tiimoilta asukasiltoja eri puolilla kaupunkia.
Lisätietoja ja neuvontaa antaa myös palotarkastaja Sebastian De Caro, joka on tavoitettavissa puhelimitse arkisin.
Taloyhtiöiden antamia tietoja valvotaan pistokokein.
– Varmentavia palotarkastuksia tehdään kymmenessä prosentissa tarkastuksen kohteena olevista kiinteistöistä. Kun meillä viime vuonna oli omavalvonnan piirissä 539 yhtiötä, joissa oli 595 taloa, käytiin paikan päällä tekemässä 55 palotarkastusta.
Omavalvontaa viestinnästä tekniikkaan
Asuinkiinteistön omavalvonta perustuu kolmeen osa-alueeseen.
– Ensimmäisenä ovat omatoiminen valvonta ja turvallisuusviestintä. Esimerkiksi onko pelastussuunnitelma kaikkien kiinteistössä toimivien saatavilla ja reagoidaanko asukkaiden ilmoittamiin turvallisuuspuutteisiin.
– Seuraavaksi siirrytään pelastussuunnitteluun ja käydään läpi siihen kuuluvia asioita. Kysymyksenä on muun muassa, onko riskejä, kuten luonnononnettomuuksien vaaraa huomioita ennaltaehkäisevästi. Pihassa saattaa olla laho puu, jonka kova myrsky voi kaataa talon päälle, De Caro mainitsee esimerkin.
– Kolmantena osa-alueena on rakenteellinen ja tekninen paloturvallisuus: onko rapuissa tavaraa, onko palo-osastointi kunnossa. Tekniikkaan liittyvät myös ilmanvaihtokanavat. Ja jos talossa on koneellinen tuloilma, osaavatko asukkaat tarvittaessa katkaista siitä virran.
Usein esillä oleva asia on pelastustie ja sen merkintä. Niitä ei saa mennä merkitsemään omin päin.
– Nykyisin väylä saatetaan merkitä pelastustieksi, koska halutaan estää pysäköintiä. On muistettava, että pelastustiellä pitää olla tietty kantavuus ja kaluston täytyy pystyä kääntymään sillä. Tulipalon sattuessa sammutustyö saattaa viivästyä, jos paloauto jää kiipeliin väärin merkitylle väylälle. Räikein esimerkki oli eräässä kohteessa, jossa vierekkäin olivat pelastustiekyltti ja painorajoitus 2 tonnia -kyltti. Paloautolla ei olisi ollut tälle pelastustielle asiaa, koska pelastustien kantavuusvaatimus on 32 tonnia.
Jäteastioiden sijoittelussa parannettavaa
Tähän mennessä kertyneiden tietojen perusteella on taloyhtiöissä eniten petrattavaa jäteastioiden sijoittelussa.
– Jos jäteastia on seinää vasten ja ikkunat ovat lähellä, on riski mahdollisen palon leviämiseen suuri. Tulipalon ei tarvitse olla tahallisesti sytytetty, vaan joku on tyhjentänyt tuhkakupin roskapussiinsa ja tuonut sen astiaan. Valitettavasti näitä tapauksia riittää.
Toinen seikka, johon ei tarpeeksi kiinnitetä huomiota, on taloyhtiössä liikettä tai yritystä pitävät toiminnanharjoittajat. – Heidät tulisi ottaa mukaan taloyhtiön pelastussuunnitelmaa laatimiseen ja pohtia, onko heidän toiminnassaan jotain, mikä aiheuttaa riskejä, kuten kemikaaleja.
Niin ikään sulkujen merkinnässä on yleisesti ottaen parantamisen varaa.
– Kaikki sulut, veden pääsulut, sähkökeskukset ja kaasujen pääsulut, tulee olla merkittynä ulkoa saakka aina viimeiselle ovelle asti. Tämä palvelee pelastuslaitoksen lisäksi huoltoyhtiön väkeä.
Pelastussuunnitelmista palotarkastaja Sebastian De Caro toteaa niiden olevan hyvällä tolalla. Taloyhtiöistä, joissa velvoittava omavalvonta on suoritettu, on 92 prosentilla pelastussuunnitelma.
Tosin siitä ei ole tietoa, kuinka hyvin ne on päivitetty: onko tehty muutakin kuin vaihdettu tarvittaessa yhteystiedot.
Sebastian De Caro opastaa taloyhtiöitä kiinnittämään huomiota myös väestönsuojaansa.
– Se kannattaa pitää kunnossa. Taloyhtiölle saattaa nimittäin koitua iso lasku, jos väestönsuoja ei toimi ja se pitää saattaa tämän päivän lainsäädännön mukaiseksi. Laitteita, esimerkiksi ilmanvaihtokoneita täytyy huoltaa säännöllisesti. Lattiassa olevaa padotusventtiiliä pitäisi käydä ruuvaamassa auki ja kiinni jumiutumisen välttämiseksi. Taloyhtiön kannattaisi edelleen nimetä väestönsuojalle hoitaja, vaikka tämä velvoite on poistunut, De Caro opastaa.
Teksti ja kuva: Irene Murtomäki
Artikkeli julkaistu tammikuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtrassa 1/2015.