Lähiöissä kaivataan ”asumistalkkareita” ja ”lähiöreinikaisia” – asumisneuvojia neuvomaan asumiseen liittyvissä ongelmissa ja – kortteli- tai lähiöpoliiseja turvallisuuden parantamiseksi. Muun muassa tällaisia toiveita asukkaat esittivät asunto- ja viestintäministeri Pia Viitaselle hänen syyspuolella tekemällään lähiökierroksella. Niistä keskusteluista ja tapaamisista on ammennettu paljon muitakin ideoita ja toimenpiteitä, joita nyt Lähiöviitosten merkeissä on tarkoitus lähteä toteuttamaan.
Oikeusministeriö on kerännyt käytännön kokemuksiin ja näkemyksiin perustuvaa tietoa siitä, miten asunto-osakeyhtiölaki on toiminut.Tavoitteena on löytää uusia keinoja asunto-osakeyhtiöiden, osakkaiden ja isännöitsijöiden välisiin ristiriitatilanteisiin.
Huolta kannetaan myös ikäihmisistä ja heidän oikeussuojastaan tilanteissa, joissa taloyhtiön ”valtaavat” toimeliaat osakkeenomistajat, eikä ikäihmisillä ole keinoja pitää huolta omista osakkeenomistajan eduistaan.
Ministeri Pia Viitasen Lähiöviitoseksi nimittämänsä ohjelman tulevien tehtävien listalla on mm. tavoite lisätä ”asumistalkkareiden” määrää lähiöissä.
– Olen puhunut ”asumistalkkareista”, jolla tarkoitan asukasneuvontatoimintaa. Se on lähiöissä yksi niistä toimintamuodoista, joita ympäristöministeriö voi edistää. Tällä hetkellä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA rahoittaa asukasneuvontatoimintaa. Budjetissa on ollut 600 000 euron avustus, jonka avulla on tänä vuonna palkattu 51 asumisneuvojaa 32 kuntaan, Pia Viitanen totesi esitellessään tulevia lähiöiden kehittämiseen liittyviä hankkeita.
– Toimintaa voisi mielestäni kehittää ja laajentaa niin, että alueellisuus näkyisi toiminnassa enemmän. Lisäksi toivon, että avustus, jonka ARA pystyy asukasneuvontatoimintaan tarjoamaan, olisi houkutteleva ja kiinnostava ja tähtäisi siihen, että asumisneuvonta vakiintuisi lähiöalueilla, hän jatkaa.
Oikeusministeriön huoli iäkkäiden osakkeenomistajien selviämisestä asumiseen ja asunto-osakeyhtiönkin toimintaan liittyvissä kysymyksissä on tullut esiin Pia Viitasen mukaan myös asukasneuvontatoiminnan tulevaisuutta mietittäessä.
– Asumisneuvontaa alueilla voisivat yhteistyössä ARAn kanssa rahoittaa esimerkiksi kunta, jokin järjestö tai kenties vuokrataloyhtiö. Olisi tärkeää, että asumisneuvontatoiminta laajenisi enemmän alueelliseksi palveluksi. Sitähän kautta myös alueella sijaitsevat asunto-osakeyhtiöt ja niiden asukkaat siitä hyötyisivät, vaikka ARAn tuet eivät suoranaisesti koskekaan asunto-osakeyhtiöitä, Pia Viitanen sanoo.
Toisaalta hän korostaa, että kaiken kaikkiaan asumisneuvonnan pitäisi keskittyä asumiseen liittyvien kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseen, eikä esimerkiksi muodostua jonkinlaiseksi yleiseksi ”talkkaritoiminnaksi” tai oikeudellisten kysymysten ratkaisijaksi.
Asumisneuvonta tukee osakkeenomistajiakin
Asunto-osakkaat murheineen ovat tuttuja asiakkaita asumisneuvojana työskentelevälle Tiia Sallasmaalle. Hän työskentelee asumisneuvojana Akseli Kiinteistöpalvelut Oy:ssä, jonka huollossa ja isännöinnissä on runsaasti kiinteistöjä Turun Varissuon ja Lausteen alueilla.
– Alueella on noin 1 300 omistusasuntoa ja noin 1 100 vuokra-asuntoa. Kyllä minä palvelen vuokralaisten lisäksi myös omistusasukkaita, koska huoltoyhtiö isännöi suurta määrää kohteita tällä alueella. Kun osakkaalla on ongelma, selvitän isännöitsijän kanssa, mitä voimme tehdä, Tiia Sallasmaa kuvaa arkista työtään.
Kaikkiaan Varissuolla asuu tänä päivänä noin 9 000 asukasta ja he edustavat yli 40:ää kansallisuutta.
Turussa asumisneuvontatoiminta alkoi vuonna 2002 projektimuotoisena. Sitä rahoittivat Turun kaupunki, Akseli Kiinteistöpalvelut ja ARA, kaupungin sosiaalitoimi ja kaupungin vuokrataloyhtiön eli TVT Asunnot Oy. Palvelu vakinaistettiin vuonna 2006 itäisen Turun alueella, mikä oli mahdollista EU-tuen ansiosta ja muiden rahoittajien tuplattua omat osuutensa.
– Asumisneuvonta juontaa juurensa siitä, että asukkaat saisivat mahdollisimman matalan kynnyksen takaa apua, on se sitten kriisitilanteissa tai muissa asumiseen liittyvissä ongelmissa. Kysymys voi olla vuokranmaksu- tai naapuriongelmista tai sitten elämänhallintaan liittyvistä asioista, joihin tarvitaan tukea. Olen palveluohjaaja eli ohjaan ihmisiä niiden palveluiden äärelle, joita he tarvitsevat. Tunnen alueen verkoston hyvin, voin ohjata ihmisiä niihin tai auttaa tukien hakemisessa, voin ohjata tarvittaessa kotisairaanhoitoon tai työvoimatoimistoon jne, Tiia Sallasmaa kertoo.
Asumisneuvontaa onkin sen monitahoisuutensa vuoksi usein nimitetty sosiaaliseksi isännöinniksi, työtä tekeviä sosiaaliasumisen neuvojiksi tai asukasneuvojiksi.
– Verkostoituminen näillä alueilla on tosi tärkeä asia. Yritän puuttua tarpeen mukaan asumisessa koettuihin ongelmiin tai tilanteisiin. Jos jossakin vuokratalossa elämä muuttuu rauhattomaksi, voimme koota pikakokouksen koolle ja ryhtyä toimenpiteisiin. Tietenkin tärkeintä olisi, että ongelmat eivät etenisi liian pitkälle, vaan pääsisimme niihin kiinni riittävän aikaisessa vaiheessa tai jopa ennaltaehkäisemään niitä, Tiia Sallasmaa sanoo.
Tämä edellyttää monien eri tahojen yhteistyötä, esimerkiksi hyviä yhteyksiä sosiaalitoimistoon, terveystoimeen, poliisiin, pakolaisavun projektihenkilöihin. – Tilanteesta riippuen haetaan aina uusia yhteistyömuotoja, hän vielä toteaa.
Turvallisuuden edistäminen tärkeä tavoite
– Yksi viesti lähiökierrokselta koski myös ”lähiöreinikaisia” – oman alueen turvallisuuteen liittyviä asioita. Ennen vanhaan oli korttelipoliiseja tai omia tuttuja poliiseja. Lähiöissä tarvitaan selvästi uutta lähiöreinikaishenkeä. Turvallisuus ei tietenkään ole pelkästään poliisiasia, vaan monesta asiasta kiinni, Pia Viitanen nosti esiin asukkaiden mainitsemana teemana.
Konkreettisesti kysymys voi olla vaikkapa metro- ja juna-asemilla koettu turvattomuuden tunne, jota voidaan parantaa valaistusolosuhteilla.
– Meillä on kunnissa käynnissä sisäisen turvallisuuden ohjelma. Virkamiestasolle on keskusteltu, josko sisäministeriö kävisi kuntien kanssa läpi näitä turvallisuussuunnitelmia ja kartoitettaisiin, olisiko niihin mahdollista liittää lähiöpoliisi-idea. En ole näistä asioista vastaava ministeri, enkä pysty siksi suoranaisesti idean toteutumista lupaamaan. Uskon kuitenkin siihen, että tämäntyyppistä keskustelua turvallisuuden parantamisesta kannattaa käydä.
Remonttiryhmältä uusia ideoita lähiökorjaamiseen
Lähiöviitostehtävälistalle kirjatuista toimenpiteistä lähiöiden peruskorjaamisen edistäminen ja lähiöiden kehittämishankkeiden tukeminen saivat sekä lisätalousarviossa tälle vuodelle, että ensi vuodelle myönteisen lopputuloksen – lisää avustuksia, 115 miljoonaa euroa perusparannuksiin tälle ja ensi vuodelle sekä 4 miljoonaa euroa tälle vuodelle.
– Lähiöissä tarvitaan peruskohennusta. Jotta siihen saadaan määrärahojen lisäksi suunnitelmallisuutta, päätin asettaa remonttiryhmän, jonka työ päättyy 15.2. 2014. Esittelemme työn tuloksia hiihtolomakauden jälkeen, Viitanen kertoo.
– Remonttiryhmän asiantuntijoilta saamme arvioita siitä, miten suunnitelmallisesti ja ennakoiden voimme perusparantaa ihmisten koteja, täydennysrakentaa lähiöitä ja kiinnittää huomiota rakentamisen laatuun.
– Sanotaan, että ihmiset tarvitsevat monenlaista ennakoitavuutta. Keksitäänkö remonttiryhmässä esimerkiksi uudenlaisia rahoitusmalleja tai muita toimia ennakoitavuudenkin edistämiseksi, tämäntyyppisiä asioita remonttiryhmä parhaillaan pohtii.
Myös täydennysrakentaminen liittyy hyvin tiiviisti remonttiryhmän työhön.
– He pohtivat esimerkiksi sitä, että jos jossakin alueella on saatu hyviä kokemuksia täydennysrakentamisesta ja saatu aikaan toimivia ratkaisuja, joihin asukkaat ovat tyytyväisiä ja osallistuneet itse, niin miksi sellaisia toimintamalleja ei monistettaisi, pyrittäisi edistämään ja annettaisi ideoita muidenkin käyttöön.
Artikkeli on julkaistu joulukuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 10/2013.