Asiantuntijarekisteristä pätevät sisäilmatutkijat

– Erään taloyhtiön edustaja oli minuun hiljattain yhteydessä kertoen tilanteesta, jossa osakas oli tilannut asiantuntijan selvittämään kosteusvauriota. Kun tulos ei ollut tyydyttänyt tilaajaa, oli tämä kutsunut paikalle toisen henkilön. Uskoakseni asiantuntijarekisteri on avuksi tämänkaltaisissa tapauksissa. Valitessaan pätevyysvaatimukset omaavan asiantuntijan tilaaja voi luottaa saamaansa selvitykseen, neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola arvelee.

Uudessa toukokuussa voimaan tulleessa asumisterveysasetuksessa on määritelty rakennusten terveyshaittoja selvittävien asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset.
Pätevyysvaatimukset koskevat terveydensuojeluviranomaisten käyttämiä ulkopuolisia asiantuntijoita. Mutta yhtä kaikki pätevyysvaatimukset täyttävien asiantuntijoiden rekisteristä on hyötyä jokaiselle, joka haluaa selvittää esimerkiksi rakennuksen kosteus- tai homevauriota tai huoneiston sisäilmaongelmia.
Kosteusvaurioita ja sisäilmaongelmia selvittävien asiantuntijoiden joukko on Pekkolan havaintojen mukaan ollut kirjava, mikä on aiheuttanut ristiriitoja sekä hämminkiä ja hämmennystä.

– Jotkut asiantuntijat ampuvat reilusti yli ja jotkut vähättelevät, eivätkä löydä syitä sisäilmaongelmiin, hän kuvailee.

Osaamis- ja työkokemusvaatimuksia
Uuteen asumisterveysasetukseen on kirjattu ulkopuoliselta asiantuntijalta vaadittava osaaminen ja alaan liittyvä työkokemus. Pätevyysvaatimukset ovat nyt valtakunnallisesti yhtenäiset ja koulutusta pyritään saamaan jatkossa ympäri Suomen, joten myös alueellinen tasa-arvo toteutuu.
– Koulutuksen järjestäminen, osaamisen tunnistaminen sekä rekisterit pelisääntöineen ovat työn alla. Tavoitteena on, että koulunpenkiltä saisi pätevyyteen tähtäävää koulutusta, joten kaikkia ei tarvitse täydennyskouluttaa.
Jo alalla olevien asiantuntijoiden ei tarvitse käydä pätevyyden hankkimiseksi tarvittavaa koulutusta kokonaisuudessaan, vaan he voivat hyväksyttää aikaisemmin hankitun osaamisen osaksi pätevyyttä. Neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola korostaa tavoitteena olevan, että pätevyyden hankkiminen olisi mahdollisimman sujuvaa, kuitenkin niin, että osaamistasosta ei tingitä.
Hän arvioi, että pätevöityneillä asiantuntijoilla on tulevaisuudessa yhä enemmän kysyntää.  Pekkola laskee, että viranomaisten käyttöön tarvitaan ainakin parisataa pätevyysvaatimukset täyttävää asiantuntijaa.

– Tarvitsemme pätevät asiantuntijat, joihin viranomaiset voivat luottaa. He osaavat tutkia rakennukset siten, että terveyshaittaa aiheuttavat tekijät löytyvät – liioittelematta tai vähättelemättä.

Asiantuntijoiden pätevyysvaatimusten kanssa ei olla aivan uuden asian äärellä.  Niitä on niin sanotusti jumpattu ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoiden puitteissa. VTT:n sertifioimia rakennusterveysasiantuntijoita on tällä hetkellä rekisterissä yli sata.Rakennusterveysasiantuntijoiden lisäksi on määritelty pätevyysvaatimukset kuntotutkijoille ja sisäilma-asiantuntijalle.
Rakennusterveysasiantuntijoista ja sisäilma-asiantuntijoista rekisteriä ylläpitää VTT Expert Services Oy. Kosteusvaurion kuntotutkijoiden asiantuntijarekisteri löytyy FISE Oy:n sivuilta.
Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo henkilösertifioijien toimintaa ja toimii sertifiointijärjestelmässä viranomaisena. Henkilösertifioijat vastaavat sertifioinnista ja rekisterin ylläpitämisestä, hyväksyvät koulutuksen järjestäjät ja käsittelevät muun muassa valitukset.

Normiluonteisesta ohjeesta asetukseksi
Uutta asumisterveysasetusta valmisteltiin parin vuoden ajan.  Työn pohjana oli asumisterveysohje vuodelta 2003. Päivittämisen tarvetta ei luonut viime vuosina runsaasti esillä olleet kosteus- ja homevauriotapaukset, vaikka niin voisi ajatella. Uuden asetuksen laatimisen taustalla on perustuslaki, joka edellyttää ministeriötä tekemään normiluonteisen ohjeen sijaan asetuksen.

– Asumisterveysohje oli edelleen toimiva, eikä siinä ollut ainakaan suuria epäkohtia. Näin ollen paljon asioita tuotiin ohjeesta suoraan asetukseen. Toki päivitystä tarvittiin, koska vuosien varrella on ilmaantunut myös uusia juttuja, kuten mineraalikuitupöly.  Lisäksi esimerkiksi mikrobipykälään tehtiin tarkennuksia, muun muassa tutkimusmenetelmiin.

Ohjeen ja asetuksen erosta Vesa Pekkola toteaa, että asetuksen soveltaminen oikeudessa on yksinkertaisempaa. Tosin asumisterveysohjekin täytti tämän tehtävän aikaisemmin viranomaisasiakirjana, johon oikeudessa nojattiin.

Asetus määrittää asunnon terveydelliset olosuhteet
Terveydensuojelulain mukainen asumisterveysasetus määrittelee terveydelliset olosuhteet asunnoissa ja oleskelutiloissa.
– Asunnossa ei saa olla olosuhdetekijää, joka aiheuttaa terveyshaittaa. Fysikaalisiin tekijöihin lukeutuvat huoneilman kosteus, lämpötila, vesijohtoveden lämpötila, ilmanvaihto ja melu. Kemiallisiin tekijöihin kuuluvat esimerkiksi formaldehydit, pienhiukkaset, asbesti, mineraalikuitupöly ja tupakansavu. Biologisia tekijöitä ovat homeet ja mikrobit.
Asetuksessa on säädetty terveyshaitan arviointiperusteet mittauksineen ja sisäilmaolosuhteiden toimenpiderajat.

– Toimenpiderajan ylittäminen tarkoittaa sitä, että silloin on ryhdyttävä selvittämään haittaa ja tarvittaessa poistamaan sitä. Asumisterveysasetuksessa on kuitenkin niin kutsuttu maalaisjärkipykälä, jonka mukaan toimenpiderajoista voidaan tarvittaessa ja perustellusti joustaa, jos se on terveydensuojelun näkökulmasta tarpeen, Pekkola alleviivaa.

Hän toteaa, että asiassa tarvitaan päteviä ja ammattitaitoisia asiantuntijoita.
Monet toimenpiderajat pysyivät aikaisempaan asumisterveysohjeeseen verrattuna lähes ennallaan, kuten asuntojen lämpötiloihin liittyvät asiat. Yhtenä uutena toimenpiderajana Pekkola mainitsee kesäajan maksimilämpötilan, joka on 32 astetta.  Tosin tänä kesänä ei ole ollut vaaraa, että rajaa hätyyteltäisiin.
Melun toimenpiderajat ovat niin ikään suurin piirtein samat kuin ennen. Pykälää laadittaessa ja toimenpidearvoja pohdittaessa on otettu huomioon myös tuulivoiman aiheuttama melu.

Parveketupakointi murheenkryyninä
Asumisterveysasetuksessa on oma pykälä tupakansavulle. Sen mukaan sisäilmassa ei saa toistuvasti esiintyä aistinvaraisesti tunnistettavaa tupakansavua, joka on kulkeutunut asuntoon tai muuhun oleskelutilaan ulkoa tai muualta rakennuksesta.
Neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola toivoo, että tällä parannetaan tupakansavun terveyshaitan arviointia. Tähän mennessä sen todentaminen on ollut vaikeaa.

– Viranomaisvalvonta tässä asiassa on ylipäätään ongelmallista. Kun asukas ilmoittaa, että nyt hänen huoneistossaan on savua, niin ehtiikö viranomainen juuri silloin paikalle ja jos ehtiikin, niin onko savu jo haihtunut. Kaiken kaikkiaan viranomaisilla ei ole ollut tähän saakka kunnon keinoa puuttua tupakansavuun. Toivottavasti uusi pykälä tuo tilanteeseen parannusta.

Tupakansavun mittaamiseen on Pekkolan mielestä paras ratkaisu merkkiainetutkimus. Sen avulla voidaan tutkia savun pääseminen asuntoon. Savua voidaan mitata myös passiivikeräimin, mutta tämän ongelmana on valvomaton mittaustapa.
Tupakansavua koskeva uusi pykälä testattaneen aikanaan oikeudessa. Paras ratkaisu Vesa Pekkolan mielestä kuitenkin olisi, jos ns. parveketupakointia koskeva säädös saataisiin tupakkalain puolelle. Silloin valvottaisiin tupakkalainmukaisuutta, eikä savusta koituvaa terveyshaittaa tarvitsisi osoittaa.
Tupakansavu on vaikea asia viranomaisille ja erityisesti ihmisille, jotka siitä kärsivät.

Teksti ja kuva: Irene Murtomäki
Artikkeli on julkaistu elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 6/2015.