Älä hurmaannu sokkona energiansäästölupauksista

Taloyhtiöiden ei pitäisi hullaantua yksisilmäisesti jonkin lämmitysjärjestelmän säästölupauksista. Sen sijaan taloyhtiön kannattaisi teetättää ammattitaitoisella suunnittelijalla lähtötilannekartoitus ja kustannusvertailu, joiden pohjalta voidaan päättää, mikä on meidän taloyhtiössämme järkevin ja taloudellisin ratkaisu.

”Meidän täytyy päästä eroon öljylämmityksestä, koska öljykattila laitteineen pitäisi uusia ja öljy on tolkuttoman kallista. Olen kuullut, että maalämpö on taloyhtiölle kaikkein edullisin ja eniten säästöä tuova lämmitysmuoto.”
Tuttua turinaa Suomen Lämmitysenergia Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Arto Hannulalle, mutta samalla myös siinä mielessä huolestuttavaa, että kaikkein olennaisin tiedonjyvänen turinasta puuttuu: – Ei voi esittää sellaista yleistystä, että maalämpö tai ilmavesilämpöpumppujärjestelmä tai aurinkojärjestelmät ovat aina hyviä ratkaisuja ja tuovat aina säästöjä. Se on aina tapauskohtaista ja vaatii asioiden tarkastelemista talokohtaisesti.
Hänen mielestään taloyhtiöt luopuvat valitettavan usein esimerkiksi öljylämmitysjärjestelmästä, vaikka se voitaisiin kohtuullisin kustannuksin uudistaa ja muodostaa myös lämpöpumpputekniikkaa hyödyntävä ns. hybridijärjestelmä.

– Korostaisin kriisivalmiutta ja sitä, ettei kannata silmät sokkona luopua olemassa olevista toimivista lämmitysjärjestelmistä. Jos taloyhtiöön asennetaan lämpöpumput ja niitä varten tarvitaan uusi sähkökattila, voi helposti käydä niin, että taloyhtiö maksaa uudesta järjestelmästä aivan liikaa, Hannula vielä korostaa.

Kustannusvertailua taustaksi
Kun  taloyhtiö lähtee miettimään lämmitysjärjestelmänsä uusimista, sen kannattaisi aina Hannulan mukaan miettiä kokonaisuus – teettää kustannusvertailu, jossa huomioidaan investointimielessä myös olemassa olevan järjestelmän merkitys ja mahdollisuudet.
– Kustannusvertailusta pitää käydä ilmi, mitä maksaa, jos öljykattilaan  vaihdetaan tiettyjä komponentteja tai muutetaan öljysäiliön tilavuus pienemmäksi.
Paljonko maksaa, kun otetaan öljykattilan rinnalle ilmavesilämpöpumput?
Mitä maksaa maalämpöjärjestelmä? Mikä on laskennallinen, odotettavissa oleva säästö ja miten se suhteutuu investointikustannuksiin?, Hannula opastaa asioita, joista kustannusvertailusta pitäisi saada irti.
Taloyhtiöiden kannattaisi hänen mielestään myös perusteellisemmin aina miettiä, mikä on oikeasti taloyhtiön kannalta kannattavaa – investoida 50 000 euroa hybridilämmitysjärjestelmään vai 150 000 euroa maalämpöön. Kannattaako yrittää aina sitä kovinta säästöä käyttökustannuksissa?

– Taloyhtiölle voi olla paljon järkevämpää maksaa investoinnista 50 000 euroa, asennuttaa sillä ilmavesilämpöpumppujärjestelmä, pitää öljykattila toimivana ja sillä varmistaa lämmönsaanti aina. Jos lämpöpumppuihin tulee häiriö, öljykattilan kanssa pärjätään – onhan sen kanssa pärjätty jo monia vuosikymmeniä.

– Lisäksi kun asutaan ns. kriittisellä alueella, esimerkiksi itä-Suomessa, huonolaatuisen sähköverkon piirissä, niin siellä hybridijärjestelmään kuuluvalle öljykattilalle voidaan helposti järjestää varavoima. Siihen voidaan liittää dieseliä käyttävä aggregaatti, joka syöttää sähkön polttimelle ja kiertovesipumpulle sähkökatkoksen aikana. Silloin järjestelmä on täysin sähkökatkoistakin riippumaton, hän painottaa.
Järjestelmä voidaan jopa ajastaa yksinkertaisella automatiikalla esimerkiksi viivekellolla, joka käynnistää aggregaatin, kun sähköä ei ole tullut vaikkapa tuntiin.
– Meillä ei ajatella riittävästi kriisivalmiutta, vaikka jossakin määrin siihen on herätty aikaisempina vuosina sähkökatkosten vuoksi.

Käyttökustannukset suhteessa takaisinmaksuaikaan
Käyttökustannuksetkin kannattaisi Hannulan mielestä suhteuttaa.

– Vaikka maalämmöstä tiedetään, että sillä toteutetulla järjestelmällä saa paremman säästön, niin olisiko hybridijärjestelmä kuitenkin käyttökustannusten kannalta tarkasteltuna edullisempi.

– Jos verrataan näiden kahden järjestelmän välisiä käyttökustannuksia, niin säästö voi olla 400 – 500 euroa vuodessa. Maalämpöjärjestelmän ja hybridijärjestelmän välinen takaisinmaksuaika voi olla jopa yli 20 vuotta. Kumpi on siis taloyhtiölle kannattavampi valinta? Tällaisia pohdintoja kannattaisi aina käydä läpi, kun näitä investointeja mietitään, Hannula opastaa.

Sähköliittymäkustannus voi tulla yllätyksenä
Toinen kohta, missä taloyhtiö saattaa ymmärtämättömyyttään joutua maksumieheksi, liittyy varsinkin maalämpöjärjestelmän tarvitsemaan sähköenergian tarpeeseen.

– Jos taloyhtiössä on aikaisemmin ollut öljylämmitys, se joutuu maalämpöjärjestelmän vuoksi hankkimaan joko kokonaan uuden sähköliittymän tai saneeraamaan alajakokeskuksen. Kaikki energialaitokset eivät edes myönnä kahta liittymää samaan kiinteistöön, joten tämäkin on syytä ottaa huomioon.

Moni taloyhtiö onkin tehnyt Hannulan mukaan sen kömmähdyksen, että ovat valinneet halvimman urakoitsijan tarjouksen, jossa kuitenkin lukee pienellä, että sähkötyöt kuuluvat taloyhtiölle. Sen vuoksi taloyhtiö on joutunut maksamaan 20 000 – 30 000 euroa alajakokeskuksen muutoksesta eli täysin ylimääräistä rahaa ns. halvan hinnan päälle.

Suunnittelija avainasemassa kokonaisuuden hallinnassa
Lämmitysjärjestelmän saneeraamista ei kannata Arto Hannulan mielestä tehdä ilman ammattitaitoista suunnittelijaa. Suunnittelijan palkkio maksaa helposti itsensä takaisin, kun kunnollisen lähtökartoituksen ja oikein mitoitettujen suunnitelmien avulla saadaan hankittua vertailun läpikäynyt paras mahdollinen järjestelmä.
– Ammattitaitoinen suunnittelija käy läpi olemassa olevan lämmitysverkoston tilan ja selvittää vaihtoehtoiset saneeraustavat. Silloin suunnittelija kykenee myös esittämään, mitä taloyhtiössä oikeasti kannattaa tehdä. Suunnittelukustannus tulee pelkästään jo tällä takaisin, Hannula vakuuttaa.
Hän arvelee, että moni taloyhtiö saisi jo pelkästään lämmitysverkostonsa lämpötilatasoja säätämällä aikaan säästöä, eikä huoneistoja ylilämmitettäisi turhaan. Joka tapauksessa lähtötiedoilla on suuri merkitys suunnitelmille, joissa pyritään löytämään taloyhtiölle hyötysuhteeltaan paras ja energiatehokkain lämmitysratkaisu.

– Lisäksi kannattaa huomioida se, että jos taloyhtiön suunnitelmat on tehty tietylle lämpöpumppumerkille, mutta urakoitsija tarjoaa toista merkkiä, niin silloin suunnittelijan pystyy tarkistamaan, toimiiko tarjottu lämpöpumppumalli samalla periaatteella kuin se, minkä mukaan suunnitelmat on tehty. Lämpöpumpuissa on suuria toimintaperiaate- ja käyttöjärjestelmäeroja. Muuten voi käydä niin, että vaihtamalla merkki toiseen, täytyy suunnitelmakin pistää uusiksi, jotta laite toimii oikein, Hannula mainitsee.

Taloyhtiöissä on aina suuri kiusaus säästää suunnittelukustannuksissa: – Ajatellaan, että urakoitsijahan tekee suunnitelmat ilmaiseksi. Se on harhakäsitys.
Useimmiten urakoitsija kopioi suunnitelmaan maahantuojan kytkentäperiaatteen, mutta suunnitelmasta pitäisi kuitenkin löytyä myös laskelmat virtaamista, säätöventtiileiden laskennalliset ennakkosäätöarvot, putkikoot ja muut tällaiset tekniset asiat, Hannula painottaa.

Mitoittamisen ongelma
Yksi sudenkuoppa voi kohdata taloyhtiön siinä, ettei järjestelmän mitoittamiseksi ole kyetty antamaan oikeita lähtötietoja.

– On aika tyypillistä, että urakoitsijalle annetaan tai urakoitsija pyytää kulutuslukemia, mutta mitä lukemia sieltä taloyhtiöstä sitten saadaan. Jos isännöitsijä ei ole tehnyt normeerattua kulutusseurantaa, mikä oikeasti kertoo, mikä on kiinteistön energiankulutus, niin silloin saatetaan tarjota vaikkapa öljytankkausmääriä. Paljonko on vuositasolla öljysäiliötä tankattu? Yhtenä vuotena tankattu kaksi kertaa, toisena kolme kertaa. Ja sitten tämän mukaan mitoitetaan lämpöpumppuja…. Hannula harmittelee.

– Pumpputoimittajilla, maahantuojilla ja myyjillä on omat mitoitusohjelmansa, joilla voidaan tehdä kulutustietojen pohjalta mitoituslaskelmia. Tilaaja on kuitenkin aina vastuussa lähtötiedoista, Hannula korostaa.
– Tietenkin vastuulliset urakoitsijat tai suunnittelijat laskevat mitoituksen toistakin kautta eli ristiin niin, pitävätkö saadut luvut ollenkaan paikkansa. Minusta olisi hyvä ja oleellinen asia käyttää näissä lähtötiedoissakin suunnittelijaa, joka pystyy laskemaan kuutioista ja neliöistä vertailuarvon ja osoittamaan, missä tasossa kulutuksen suhteen mennään.
Mitoittamisen merkitys vaikuttaa koko järjestelmään, sillä tavoitteena on riittävän lämmintä huoneistoissa, riittävän lämmintä vettä käytettävissä, koneet ja laitteet toimivat hyötysuhteeltaan mahdollisimman hyvin ja energiatehokkaasti.

Toinen sudenkuoppa – säädöt tekemättä
Arto Hannulan käsityksen mukaan lämmitysjärjestelmien saneerausten jälkitoimi – olennaisista olennaisin – tuppaa unohtumaan.
– Nimittäin se, että kun lämmitysjärjestelmää uusitaan, asennetaan esimerkiksi lämpöpumppuja ja pidetään vaikkapa se öljylämmitysjärjestelmäkin siinä rinnalla mukana, niin aina, ehdottomasti, joka kerta se vaatii lämmitysverkoston tasapainottamisen ja säätämisen. Se pitää tehdä ensimmäisen kerran saneerauksen jälkeen, mutta järjestelmää on seurattava ja säädettävä myös sen jälkeen, Hannula painottaa.

Mitä kukin urakoitsija oikeasti tarjoaa?
Kun taloyhtiö on saanut 4-5 urakoitsijalta tarjoukset, joiden välinen hintaero on kymmeniä tuhansia euroja, on syytä selvittää tarkkaan, mistä suuret hintaerot johtuvat.
– Mitä urakkaan on sisällytetty ja mitä urakoitsijat ovat valmiita tekemään tarjouksessa annetulla hinnalla?, Hannula tokaisee, mutta korostaa, että vasta sitten tarjouksia pystyy vertailemaan, kun ne sisältävät erittelyt eri toimista: esimerkiksi mitä maksaa laitteisto, mikä hinta asennustyöstä, mitä maksavat sähkötyöt erillisenä urakkana tai ainakin selkeästi eriteltynä, sisältääkö tarjous jälkitoimien, kuten säätökäyntien hinnan vai maksetaanko niistä erikseen.
Erityisesti sähkökeskukseen liittyvät asiat pitäisi tarjouksesta löytyä selkeästi eroteltuna: minkälainen ja –kokoinen sähkökeskus asennetaan, mitä se maksaa, mitä sen asentaminen maksaa ja kuka asentamisesta vastaa.
– Lisäksi usein unohtuu, mitä jälkitoimia, takuuajan säätöjä, urakoitsija on valmis tarjoamallaan hinnalla valmis tekemään. Kun on vähänkin monimutkaisempi järjestelmä, niin kyllä urakoitsija joutuu käymään siellä jälkeen päin useamman kerran. Montako käyntiä he ovat valmiita siihen samaan urakkahintaan tekemään? Tai pitääkö tarjous edes sisällään jälkikäyntejä? Vai tuleeko taloyhtiölle aina lisälasku säätötöistä, koska urakoitsijalla ei ole kuin asennustyö?
– Järjestelmän säätötyötä ei voi jättää laitetoimittajan harteille, vaan se kuuluu urakoitsijalle. Ja jos urakoitsijalla ei ole itselleen tietotaitoa, niin sitten tarjouksessa pitäisi näkyä, että siellä on eri yritys, joka tekee loppusäädön, Hannula painottaa.
Säätäminen on järjestelmän toimivuuden kannalta kaikkein tärkein asia ja siksi sekin pitäisi näkyä selkeästi vertailtavana toimena urakkatarjouksissa.

– Tarjousten vertaileminen ei ole ihan helppo juttu. Eikä säätötyökään varsinkaan niissä kerrostalokohteissa, joissa on vaikkapa uima-allasosasto, ilmastointijärjestelmä, jaettu piirejä, joissa osa koskee patteriverkostoa, osa on lattialämmitystä. Miten säätötyö toteutetaan millekin laitteelle?

Siellähän järjestelmä pyörii, mutta…
Tilaajan pitäisi saada urakoitsijalta myös järjestelmän toiminnasta mittaustulokset, joita voidaan verrata suunnitelmiin.
– Pitää olla energiantuottomittari, josta nähdään, paljonko lämpöpumppu tuottaa lämpöä. Ja sitten kulutusmittari, että saadaan selville sähkönkulutus, Hannula painottaa.
Mittaroinnin pitää olla niin selkeää, että vaikka ei olisi ammattilainenkaan, pystyy toteamaan tuoton ja kulutuksen ja reagoimaan vaikkapa siihen, että kaikki ei ole kohdillaan, kun uusi kone käyttää kilowatin sähköä, mutta tuottaa vain kaksi kilowattia.
– Ammattitaitoinen suunnittelija voi verrata suunnitelmia ja mittaustuloksia ja nähdä heti, paljonko laitteelle on suunnitelmien mukaan ajateltu virtaamaksi ja paljonko virtaama todellisuudessa on. Ne eivät ole yleensä yksi yhteen. Lukemissa sallitaan 10-15 prosentin virhe. Se ei vielä haittaa mitään, koska kone antaa paljon anteeksi. Mutta pahimmillaan mittauspöytäkirja on täsmälleen sama kuin suunnitelmissa suunniteltu tulos ja se kertoo, miten on järjestelmä tehty….
Lisäksi Hannula korostaa koko lämmitysjärjestelmän tasapainottamisen ja säätämisen tärkeyttä.

– Vaikka lämmitysjärjestelmä olisi säädetty vuosi tai kaksi sitten, mutta sitä muokataan uusilla laitteilla, niin silloin virtaamat muuttuvat ja tasapainotus ja säätö on tehtävä uudelleen. Tämä työ pitää ehdottomasti aina sisällyttää lämpöpumppu-urakkaan, Hannula vielä painottaa.

Huoltoyhtiö mukaan hankintaan
Arto Hannula myöntää, että kiinteistönhuoltoyritysten ja huoltomiesten ammattitaito käyttää ja huoltaa nykytekniikan mukaisia lämpöpumppujärjestelmiä arveluttaa.
– Tietävätkö he laitteista ja järjestelmistä riittävästi? Kuka vastaa niiden toiminnasta, kun vanha lämmitysjärjestelmä on saneerattu? Tämä on merkittävä asia, Hannula mainitsee.
Yläkerran mummo valittaa kylmästä ja huoltomies käy säätämässä lämpökäyrää suuremmalle. Lämpöpumpputekniikalla, öljylämmitysjärjestelmällä ja automatiikalla yläkerran mummolle ei saadakaan ihan yhtä yksinkertaisin keinoin aikaan lämpimämpää.
– Pitäisi tietää, mistä lämpöpumpputekniikkaan perustuvaa järjestelmää säädetään. Käytetäänkö kiinteistöautomatiikkaa? Jos käytetään, missä kohdissa? Sekin pitäisi jo suunnittelun kautta miettiä, mitä asioita ohjataan kiinteistöautomaation kautta ja mitä lämpöpumppujärjestelmä säätää omalla automatiikallaan.
Hannula selittää taustaksi:
– Jokaisella lämpöpumppuvalmistajalla ja merkillä on erilainen automatiikka ja logiikka, miten se laskee ja säätää lämpötilaa. Se olisi helppoa näissäkin järjestelmissä, jos lämpötila määräytyisi ulkolämpötilan mukaan ja siitä vaikuttaisi suoraan lämpökäyrään ja menoveden lämpöasteisiin. Laskentalogiikka voi perustua asteminuuttilaskuriin tai integraalilaskuriin, minkä perusteella järjestelmä säätää lämpökäyrää ja menoveden lämpöasteita.
– Lisäksi muutokset tapahtuvat aina viiveellä, jotta laitteille ei tule pätkäkäyntiä ja kompressorit saadaan käymään pidempiä jaksoja, sitä kautta saadaan tasaisempaa lämmöntuottoa ja pienempää energiankulutusta, Hannula selittää.
– Nämä laskentalogiikat eivät ole ollenkaan samanlaisia kuin mitä kiinteistöautomaatiossa käytetään. Tämä tosiasia kuitenkin usein käytännössä unohtuu, Hannula jatkaa.

– Jos eläisimme ideaalimaailmassa, niin silloin samalla alueella sijaitsevat taloyhtiöt, jotka käyttävät samaa huoltoyhtiötä, edellyttäisivät myös huoltoyhtiön kouluttautuvan erikseen lämpöpumpputekniikkaan perustuviin järjestelmiin, Hannula tuumailee.

– Talotekniikassa mennään koko ajan vaativampiin ratkaisuihin ja vaikeampiin hallittavuuksiin. Se ei ole mitään tähtitiedettä, eikä hirveän vaikeaakaan, mutta pitäisi sisäistää ja tiedostaa, minkälaisia nykyiset laitteet ja järjestelmät ovat ja miten niitä hoidetaan?
Lisäksi taloyhtiöiden pitäisi ehkä tarkemmin tehdä työnjakoa, mitä toimia huoltoyhtiö saa lämmitysjärjestelmään tehdä? Minkälaisia säätöjä? Jääkö järjestelmä hankinnan jälkeen etävalvontaan laitetoimittajalle tai urakoitsijalle vai kuinka järjestelmän hoito ja kunnossapito käytännössä hoidetaan?
– Nämä kaikki toimethan näkyvät järjestelmän käyttökustannuksissa. Jos huoltoyhtiö käy vääntämässä ”käyrät kaakkoon”, niin siitä ei helpostikaan enää tule sitä säästöä, mitä järjestelmän on ajateltu tuottavan. Taloyhtiöiden kannattaisi varmistua, että huolehditaan myös huoltoyhtiön jälkikoulutuksesta ja siitä, että hekin tuntevat ja tietävät, minkälainen laitteisto ja järjestelmäkokonaisuus taloyhtiöön tulee, Hannula vielä korostaa.

Artikkeli on julkaistu huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 3/2015.

Lue myös Ota suunnittelija avuksi
Lue myös Saako asentaa julkisivuun? Kestääkö katto tuulikuormaa?