Isännöitsijöidenkin olisi syytä aika ajoin laatia skenaarioita tulevaisuudesta, sen megatrendeistä, trendeistä ja heikoista signaaleista sekä tarkastella, minkälaiset tulevaisuudet ovat toivottavia ja minkälaiset eivät. – Mielenkiintoisimmat tulevaisuudet ovat sellaisia, mitä me emme osaa olettaa, koska nekin voivat tapahtua. Taas ne tulevaisuudet, joita emme osaa odottaa ja joihin emme ole varautuneet, ne ovat niitä vaarallisimpia tulevaisuuksia. Siksi meidän pitää miettiä, mitä kaikkea voisi tapahtua.
Näin tulevaisuuden tutkija, futuristi Elina Hiltunen evästi noin 40:ää isännöitsijää, jotka rohkeasti ja ennakkoluulottomasti osallistuivat tulevaisuuden työpajaan ja miettivät, miten asuminen ja sitä kautta isännöinti tulee muuttumaan noin 15-20 vuoden perspektiivillä.
– Kun mietimme, minkälaista asuminen on vuonna 2030, futuristin näkökulma siihen on se, että meidän ei pidä ruveta ennustamaan tulevaisuutta. Sen sijaan meidän pitää miettiä, mitä kaikki erilaisia tulevaisuuksia meillä voi olla edessämme.
– Tai jos ne ovat epämieluisia tulevaisuuksia, niin miten me pystymme estämään sellaisten tulevaisuuksien tapahtumisen.
Tulevaisuuden satavuotiaat
Skenaarioiden rakentamisen palikoita ovat esimerkiksi megatrendit, joista varsin monet Elina Hiltusen esittelemät olivat meille tuttuja: väestön ikääntyminen, ihmisen odotetun eliniän piteneminen, kaupungistuminen, globaalin kulutuksen kasvu, ilmastonmuutos, kansainvälistyminen, teknologian kehittyminen.
– 1900-luvun alussa odotettu elinikä globaalisti oli 31 vuotta ja nyt se on 67,2 vuotta. Suomessa odotettu elinikä on vielä 10 vuotta enemmän. Ajatelkaa, mitä se tarkoittaa? Mitä teknologia tuo siihen? Onko meillä tulevaisuudessa esimerkiksi satavuotiaiden kommuuneja? Mitä satavuotiaat vaativat asumiselta?
– Tulevaisuuden satavuotiaat eivät ole niin kuin ennen, se on varmaa.
Skenaarioita rakennetaan myös trendien pohjalta, joista yksi mielenkiintoisimmista on erikoisesti robotiikka ja sen vaikutus asumiseen.
Naureskellaan, mutta ovat usein jo nyt totta
– Pienin taso tulevaisuuden skenaarioissa ovat heikot signaalit, joista olen erityisen innostunut. Ne ovat oudolta vaikuttavia asioita, joihin suhtaudutaan naureskellen ja ajatuksella, että tuosta ei kyllä koskaan mitään tule. Ja sitten jälkikäteen huomataankin, että kyllä sittenkin tuli jotakin.
Hyvin monet Elina Hiltusen esittelemistä heikoista signaaleista ovat nekin jo monilta osin totista totta, tutkimuksen kohteena tai käytössä.
– Tässä näette ”lisäkorvani”, joita käytän joskus. Puhuessani ”korvissa” oleva sensori lukee aivokäyrääni ja pulssiani ja liikuttaa korvia sen mukaan, minkälainen olotila minulla on. Tämä on esimerkki siitä, miten tietokone ja aivot kyetään yhdistämään.
– Tämä ei ole ainut sovellus, vaan niitä on jo kaupallisena sovelluksena. Pystymme ohjaamaan tietokonetta ajatuksen voimalla. On olemassa esimerkiksi sellainen kypärä, joka päässä pystyt liikuttamaan Avatar-pelihahmoa tietokoneen ruudulla. Tämä on nykypäivää – miten tulevaisuudessa?
Mitä ajattelet kysymyksestä, jos katuvalot korvataan esimerkiksi pimeässä hohtavilla puilla?
– Meillä on jo nyt – tosin ei puita – mutta pimeässä hohtavia kasveja, joihin on liitetty meribakteerin valaiseva geeni ja siten saatu kasvit loistamaan pimeässä. Tämä on yksi esimerkki synteettisen biologian hyödyntämisestä.
Synteettisellä biologialla ja geenimuuntelulla on Elina Hiltusen mukaan mahdollisuus suunnitella mitä tahansa uusia eliömuotoja. Esimerkiksi opiskelijat kehittivät sen avulla bakteerin, joka korjaa betonirakenteita.
Eräässä ruotsalaisessa toimistossa työntekijöiden ihon alle on laitettu nfc-siru, minkä ansiosta he kättä heiluttamalla voivat avata toimiston ovia tai tulostaa kopiokoneella. Siis jo tätä päivää. Miettikää 20 vuotta eteenpäin. Mitä se sitten tarkoittaa?
– Ajatelkaa tulevaisuuden asumisessa sellaista vaihetta, kun ihminen on täynnä erilaisia sensoreita, kännykkä välittää tietoa, talo ennakoi, minkälaisella fiiliksellä asukas on ja muuttaa esimerkiksi seinien väriä sen mukaan. Esimerkiksi – sensorit ”tiedostavat”, että olet surullisella mielelläx ja kohta pyrskähtämässä itkuun. Silloin asuntosi seinät muuttuvat violeteiksi ja rauhoitut. Tätäkin tapahtuu jo tänä päivänä, entäs 20 vuoden päästä?
– Miten voisit vaikuttaa tulevaisuuteen ja ympäristöön? Eräs amerikkalainen taiteilija teki testin, jonka mukaan ihmisen dna-jäämän perusteella voidaan arvioida, miltä ihminen näyttää. Vaikkapa niin, että poltat tupakan ja heität tumpin maahan. Joku poimii tupakantumppisi, analysoi dna:si ja tulee kohta luoksesi kasvokuvasi kanssa. ”Sinulta tippui tupakantumppi, pistäpä se sinne, minne se kuuluu – siis roskikseen”.
Näin on Elina Hiltusen mukaan toimittu jo Hong Kongissa, missä toteutetaan ”face on litter” -kampanjaa.
– Siellä analysoitiin roskanheittäjät ja tulostettiin kasvokuvia, jotka ovat nyt ulkomainoksissa muistuttamassa, että tuon näköinen tyyppi on heittänyt roskia maahan. Ehkä mekin vihdoin saamme tietää, kuka tyyppi siellä porraskäytävässä oikein tupakoi. Analysoidaan dna tupakantumpista. Siis tämäkin on jo tätä päivää.
Elina Hiltunen kertoi myös ystävästään, joka työskentelee suomalaisten ja kiinalaisten yhteistyössä kehittämässä Dibitassut- televisiosarjassa.
– He tekivät t-paidan, jonka hihaan kiinnitettiin QR-koodi. Kun lapsi osoittaa sitä koodia älypuhelimellaan, hänen hihaansa ilmestyy pieni Dibitassu-koira, joka opettaa hänelle englantia. Tällaisia t-paitoja on käytössä Kiinassa ja käsitykseni mukaan jo Suomessakin.
– Ajatelkaa lasta juttelemassa hihalleen ja siitä 20 vuotta eteenpäin. Mitä hän vaatii asumiseltaan?
Mitä mahdollisuuksia robotiikka tuo asumiseen ja ennen kaikkea parvirobotit, joita niitäkin on jo kehitetty erilaisiin käyttötarkoituksiin ja tehtäviin?
– Parvirobotit ovat pieniä yksikköjä, jotka osaavat liittyä yhteen, kun jonkin työn suorittaminen sitä vaatii. Esimerkiksi seinän maalaaminen – talon seinälle menee robottilauma, joista jokainen maalaa yksin, mutta kun huomataan, että tulee hankala kohta, ne muodostavat parven ja maalaavat yhdessä. Kun vaikea kohta on selvitetty, ne taas erkanevat parimuodostelmasta ja jatkavat maalaamista yksin.
Parvirobotiikka voi mahdollistaa Elina Hiltusen mukaan senkin, että käskystä pöytä muuttuu vaikkapa tuoliksi: Robotit tekevät laskelman ja muodostavat itsestään tuolin. Eikö ole aika hieno juttu?
Teksti: Riina Takala Kuva: Aimo Holtari
Artikkeli julkaistaan kesäkuussa ilmestyvässä Kiinteistöposti Tulevaisuuden Isännöinti -Extrassa 5/2015