– Erityisesti rakenteisiin tahallisesti piilotetut rahat olivat usein kodinhaltialle annettuja uhrilahjoja. Kynnyksen alle kätketyn kirveenterän tai veitsen puolestaan uskottiin olevan tehokas ase sisälle pyrkivien pahantahtoisten olentojen ja voimien estämiseen. Uuniin muurattu hevosenkallo sen sijaan karkotti talosta syöpäläiset, kuten luteet ja russakat, Turun yliopistossa väittelevä Sonja Hukantaival kertoo.
Sonja Hukantaipaleen Turun yliopistossa tarkastettava väitöskirja paljastaa, että Suomessa kätkettiin talojen rakenteisiin vielä 1900-luvun alkupuolella esineitä, joiden tarkoituksena oli suojella rakennusta tulipaloja ja muita onnettomuuksia aiheuttavalta noituudelta. Noituuden vaaraa pidettiin menneisyydessä todellisena, sillä mikä tahansa epäonni tai ikävä sattuma tulkittiin helposti noituudella aiheutetuksi.
Uskomusten ajatellaan helposti liittyvän vain arkipäivästä eroavaan ”tuonpuoleiseen” maailmaan. Väitöstutkimus kuitenkin osoittaa, että rakennuskätköt liittyivät ihmisten jokapäiväisiin huoliin ja erityisesti yhteisöissä oleviin sosiaalisiin jännitteisiin.
– Kansanperinneaineistosta käy hyvin ilmi, että pelätty noita ei ollut mikään lastensadun fantasiaolento, vaan ihan tavallinen kateellinen naapuri. Negatiivisten tunteiden, kuten vihan ja kateuden, uskottiin jo sellaisinaan voivan aiheuttaa todellista vahinkoa.
Väitöskirjassa rakennuskätköjä on tarkasteltu Suomen historiallisella ajalla, eli keskiajalta eteenpäin. Muualla Euroopassa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että tapa kätkeä esineitä rakennuksiin on ollut tunnettu jo kivikaudelta lähtien.
– Kätkemisen merkitykset ovat silti voineet muuttua pitkän historiansa aikana moneen otteeseen. Sosiaalisesta paineesta johtuneen noituuden pelko on ollut vähemmän merkittävää yhteisöissä, joissa on ollut mahdollista muuttaa hankalaksi koetusta naapurista kauemmaksi. Väljemmin asutuilla alueilla kätkeminen on suuntautunut enemmän luonnonvoimien kanssa toi
Kiinteistöposti
25 vuotta taloyhtiön arjessa ja juhlassa