Pääkaupunkiseutulaisten taloyhtiöiden edustajien viime syksynä esittämä kehotus asunto-osakeyhtiöiden hallitusten puheenjohtajille ja hallituksille siitä, että aktivoitukaa huolehtimaan taloyhtiönne eduista ja päätäntävallasta käytännön arjen tilanteissa, mutta ennen kaikkea edunvalvontatasolla, on jälleen ajankohtainen.
Viime kerralla aktivoituneet puheenjohtajat kehottavat jälleen kollegoitaan, uusmaalaisten taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia, valmistautumaan ja osallistumaan huhtikuussa pidettävään Kiinteistöliitto Uusimaan vuosikokoukseen. Valmistautumisessa on tärkeintä huolehtia siitä, että taloyhtiöiden edustamiseen valmistaudutaan hallitusti ja noudattaen lain edellyttämiä menettelyjä.
Kiinteistöliitto Uusimaan vuosikokouksen tapahtumat nousivat julkisuuteen viime keväänä ja sen jälkeen kuohunta on jatkunut muun muassa julkisen sanan esille nostamana. Tapahtumilla viitataan siihen, miten kaikkiaan kahdeksan isännöitsijätoimistoa, Karakallion Huolto Oy niiden etunenässä, oli kahminut ison määrän valtakirjoja, joilla ne edustivat esimerkiksi hallituksen jäsenistä äänestettäessä 462 ääntä 647:stä äänestä.
Vuosikokous johti siihen, että hallitukseen tuli aikaisempaa vahvempi isännöitsijöiden ja isännöitsijätoimistoja lähellä olevien kiinteistöalan ammattilaisten edustus, taloyhtiöiden edustajien jäädessä vähemmistöön omassa yhdistyksessään.
Taloyhtiöitä edustaneet puheenjohtajat ovat kokeneet sen johdosta uhkana sen, miten oma edunvalvontajärjestö haluaa ja kykenee huolehtimaan taloyhtiöiden edunvalvontatyöstä, kun hallituksen enemmistönä istuvat isännöintipalveluita tarjoavien yritysten edustajat ja muut niitä lähellä olevat tahot.
”Lainvastaisesti toimittu”
Taloyhtiöiden edustajien kannalta myönteistä oli se, että esimerkiksi 11. helmikuuta Helsingin Sanomissa Suomen Kiinteistöliiton toimitusjohtaja Harri Hiltunen totesi vuosikokouksessa tapahtuneesta: ”lainvastaisesti toimittu.”
Tämän lausuman taustalla on siviilioikeuden professorin Heikki Halilan selvitystyö, jossa tarkasteltiin, kuka lain mukaan on sopiva edustamaan asunto-osakeyhtiötä yhdistyksen vuosikokouksessa ja kuka saa kirjoittaa edustuksesta valtakirjoja.
Halilan lausunnon perusteella edustaminen voidaan linjata seuraavasti: taloyhtiötä edustaa ensisijassa hallituksen puheenjohtaja tai muut hallituksen jäsenet sekä isännöitsijä, mutta taloyhtiön hallituksen luvalla. Isännöitsijä ei voi Halilan lausuman mukaan valtakirjalla valtuuttaa muita edustamaan itseään, eikä menettely ole suositeltavaa hallituksen jäsenillekään ilman hallituksen käsittelyä.
Kiinteistöliitto on tältä pohjalta antanut Kiinteistöliiton jäsenyhdistyksille suosituksen, millaisin säännöin edustamisen jäsenyhdistysten kokouksissa tulisi tapahtua. Tätä testataan käytännössä ensimmäisen kerran 6. huhtikuuta Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistyksen vuosikokouksessa.
Osallistumisaktiivisuutta toivotaan
– Tiedotusvälineet ovat tuoneet asian hyvin esille ja voisi sanoa, että tulevassa vuosikokouksessa on oman edunvalvontajärjestömme tulevaisuuden kannalta keskeiset hetket. Päätämmekö itse omassa järjestössämme asioista, vai saavatko taloyhtiöiden palkolliset päätäntävallan pysyvästi, Seppo Junttila, yksi aktiivisista taloyhtiöpuheenjohtajista toteaa.
Viimekertaisiin tapahtumiin viitaten hän pitää tärkeänä sitä, että taloyhtiöiden hallitusten puheenjohtajat ja erityisesti niiden taloyhtiöiden puheenjohtajat, jotka tietämättään joutuivat valtakirjatehtailun kohteiksi, olisivat nyt aktiivisia ja varmistautuisivat siitä, että heidän taloyhtiönsä olisi edustettuna vuosikokouksessa puheenjohtajan toimesta.
Kuinka moni edustamiseen ”oikeutettu” puheenjohtaja kutsun kokoukseen lopulta saa, ei ole aktiivien tiedossa.
– Kutsu asiapapereineen tulee todennäköisesti perinteisenä kirjeenä, mutta se, kenelle kirje menee, vaihtelee ilmeisesti kovasti. Isännöitsijälle kutsukirje tulee joka tapauksessa, mutta tavoittaako se myös puheenjohtajan, riippuu siitä, onko isännöitsijä antanut puheenjohtajan yhteystiedot yhdistyksen käyttöön. Näin ei välttämättä ole tehty, eivätkä puheenjohtajat tai hallituksen jäsenet välttämättä edes tiedä, ovatko he Kiinteistöliiton jäseniä vai ei. Tällaisia puheenjohtajia ja hallituksia on vaikka kuinka paljon, Seppo Junttila ja Pentti Vähäkuopus toteavat lähtötilanteesta.
Taloyhtiöiden olisi Junttilan mukaan valveuduttava. Hän näkee taloyhtiöiden kannalta vakavia uhkakuvia asioiden hoitamisen ja vaikuttamisen kannalta, jos esimerkiksi Kiinteistöliitto tai sen alueellinen yhdistys ajautuvat pysyvästi ”väärään plakkariin”.
– Jos taloyhtiöiden edunvalvonta alkaa toimia taloyhtiön kannalta väärän ohjauksen alla, siitä aiheutuu taloyhtiöille ja niiden omien asioiden hoitamiselle pelkästään hallaa. Miten käy esimerkiksi taloyhtiön maksuille suhteessa isännöitsijätoimistoille, paljonko isännöinnistä maksetaan, mistä kaikesta rahastetaan, kuinka paljon työtä isännöitsijätoimisto tekee asiakastaloyhtiöiden eteen, jos edunvalvontajärjestöä ja sen työtä ohjaavat samat tahot, jotka ovat työ- tai toimeksiantosuhteessa taloyhtiöön, siis muut tahot kuin taloyhtiöt?
Nyt on aika ajaa taloyhtiöiden etua
Vuosikokoukseen osallistumista ja sitä kautta osallistumista taloyhtiöiden edunvalvontatyöhön miehet pitävät erityisen tärkeänä siksi, että varsin monet isännöitsijätoimistot ovat asunto-osakeyhtiölakiin ja sen tuomiin lisätöihin ja -vastuisiin vedoten ilmoittaneet korottavansa palkkioitaan.
– ”Kiinteäpalkkio” / ”erillispalkkio” -jaottelu on mielestäni täysin perusteeton ja aikansa elänyt. Isännöitsijän tehtäviin kuuluvat isännöintityöt, joita ei voi kahlita, eikä jaotella tällä tavalla. Isännöitsijä toimii kokonaispalkalla ja erillispalkkio-määrittelyllä varustetut tehtävät ovat täysin isännöitsijärutiineihin kuuluvia tehtäviä, jotka sovitaan taloyhtiö-isännöitsijäkohtaisesti isännöitsijää palkatessa. Erillinen luettelo vie hakoteille, Junttila sanoo.
– Tällaisen puuhastelun sijaan tulisi laatia taloyhtiöille sellainen isännöintisopimusmalli, jonka avulla hallitukset osaisivat kiinnittää tarjous- ja sopimusvaiheessa huomiota oikeisiin asioihin ja ylipäänsä siihen, millaisia tehtäviä isännöitsijällä tulee olla. Samalla tulisi ehkä paremmin huomioiduksi sekin, että isännöintipalveluiden pitäisi olla taloyhtiö- ja asiakaskohtaisia, koska vuosisadan alussa rakennetun kantakaupungin talon tarpeet ovat varmasti erilaiset kuin esimerkiksi lähiöön 80-luvulla tai sen jälkeen rakennetun kerrostalon tai rivitalon. Taloyhtiöille isännöitsijöitä kilpailutettaessa olisi kovasti avuksi tietynlainen ”vertaistuki”, isännöitsijärekisteri, josta voitaisiin saada selville kokemuksia asianomaisen isännöitsijän toiminnasta, Junttila vielä ehdottaa.