Parveketupakoinnin kieltäminen taloyhtiössä

Keskustelu parveketupakoinnista näyttää jälleen kiihtyvän, kun luonnos hallituksen esitykseksi uudeksi tupakkalaiksi on nähnyt päivänvalon. Asenteet näyttävät muodostuvan yhä enemmän sellaisiksi, että taloyhtiöistä halutaan kokonaan savuttomia. Näiden ”savuttomuusaktivistien” on syytä kuitenkin muistaa tupakoivien ihmisten vapaus lähtökohtaisesti itse päättää omasta tupakoinnistaan, ja myös kunnioittaa tätä oikeutta.

Kiinteistöpostin toimitukseen on tullut lukuisia yhteydenottoja ja tiedusteluja menettelysäännöistä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Tällä Lakipostia -palstalla nostetaan esiin lukijoiden esittämiä ongelmatilanteita, joihin vastaa asianajaja, varatuomari Pasi Orava Asianajotoimisto J. Rajamäki Oy:stä. Tällä kertaa pohdimme parveketupakointia taloyhtiöissä.

Asunto-osakeyhtiöllä on sinänsä nykyiselläänkin mahdollisuus rajoittaa tupakointia kiinteistön alueella esimerkiksi asunto-osakeyhtiölain mukaisilla järjestysmääräyksillä.
Yhtiöjärjestysmääräyksillä voidaan mennä jopa edemmäksikin, mutta on kuitenkin muistettava, että yhtiöissä tupakointikiellon yhtiöjärjestykseen ottamiseen vaaditaan käytännössä kaikkien osakkaiden suostumukset.
Yhtiöjärjestykseen otettava tupakointikielto voi ulottua siten myös osakashallinnassa oleviin sisätiloihin ja parvekkeeseen.

Yhtiöjärjestyksen tupakointikiellon rikkomisen ylilyönteihin voidaan puuttua perinteisin huoneiston hallintaan oton keinoin samalla tavoin kuin puututaan osakkaan häiritsevän elämän viettämiseen tai vastikkeenmaksuvelvoitteen laiminlyönteihin.
Jos siis joku rikkoo yhtiön asettamaa tupakointikieltoa, hallituksen tulee ensin antaa osakkaalle varoitus kiellon ja siten yhtiöjärjestysmääräyksen rikkomisesta. Jos kiellon rikkoja ei tämän jälkeen oikaise menettelyään, siirretään asian yhtiökokoukseen.
Yhtiökokous voi enemmistöpäätöksellä ottaa kieltoa jatkuvasti rikkovan ja varoituksista piittaamattoman osakkaan asunnon yhtiön hallintaan kolmeksi vuodeksi, mutta on korostettava, että hallintaan otto ei ole mahdollinen vähäisellä perusteella.

Parveketupakoinnin osalta oikeuskäytännössä on katsottu, että asunto-osakeyhtiön yhtiö-kokous ei voi yksinkertaisella äänten enemmistöllä kieltää tupakointia osakehuoneistojen parvekkeilla, ellei tupakoinnista ole odotettavissa kohtuutonta ympäristöhaittaa (KKO 2008:7).
Tästä on johdettavissa se, että asunto-osakeyhtiössä ei käytännössä voi kieltää tupakointia osakehuoneistoissakaan muutoin kuin edellä jo todetulla osakkaiden yksimielisellä päätöksellä.
Vuokrataloyhtiöissä ja vuokra-asunnoissa ratkaisevaa on, onko vuokrasopimuksessa sovittu tupakoinnin kieltämisestä.

Terveydensuojelulain mukaan jopa pakkokeinoja voidaan käyttää terveyshaittojen torjumiseen esimerkiksi juuri asuntojen sisäilman laadun turvaamiseksi. Terveyshaitalla voidaan tarkoittaa pitkäaikaista tai lyhytaikaista altistumista terveydelle vaaralliselle kemialliselle aineelle siinä määrin, että sairauden tai muun terveyshaitan syntyminen on mahdollista.
Käytännössä terveydensuojelulaissa tarkoitetun terveyshaitan osoittaminen viranomaistarkastuksin on ollut vaikeaa, vaikka tarkastuksissa on noudatettu Valviran ohjeistusta Parveke- ja ulkotupakoinnin aiheuttaman terveyshaitan arvioinnista.

Oikeuskäytännössä ei ole esimerkiksi hyväksytty aistinvaraista arviota tupakansavun ilmenemisestä, minkä vuoksi tupakoinnin kieltämiseen asunnon parvekkeella ei katsottu olleen oikeudellisia edellytyksiä (KHO 29.2.2012 T 431 ja T 432).
Valvonnan tekee ongelmalliseksi se, että tarkastuksessa havaitun tupakansavun on kussakin yksittäistapauksessa vaikea osoittaa aiheuttavan terveyshaittaa. Toisaalta taas viranomaisten tekemät kieltopäätökset on muutoksenhaussa kumottu silloinkin, kun haitta on pystytty osoittamaan.
Korkein hallinto-oikeus ei ole pitänyt terveyshaitan toteen näyttämistä riittävänä, vaikka haitta on osoitettu niin hyvin kuin se on viranomaisten käytettävissä olevilla keinoilla mahdollista.

Nykyisen tupakkalain nojalla ei voida puuttua tupakointiin omassa asunnossa tai parvekkeella siinäkään tapauksessa, että siitä aiheutuisi haittaa naapureille.
Tupakointikieltojen laajentamisen yhteydessä vuonna 2009 todettiin, että parveketupakointia ei rajoiteta, sillä asunto-osakeyhtiöillä ja terveysviranomaisilla on mahdollisuus puuttua tilanteeseen omilla päätöksillään. Tuolloin katsottiin, että asuinyhteisön ja terveysviranomaisten tupakointia rajoittavat päätökset voidaan aina valmistella kyseisen rakennuksen ominaisuuksien ja myös ongelmana olevan tupakansavualtistuksen erityispiirteiden mukaisesti.
Tupakkalaissa säädetyt tupakointikiellot koskevat vain tupakkatuotteen käyttämistä nautintoaineena, eivätkä siis sovellu sähkösavukkeiden käyttöön. Sähkösavukkeita saa siis käyttää esimerkiksi ravintoloissa ja liikennevälineissä, ellei tilan haltija ole kieltänyt tuotteen käyttöä.
Työpaikoilla sähkösavukkeen käytön kieltämiseen tai rajoittamiseen voi olla työsuojelullisia perusteita. Sähkösavukkeen käyttö on lähtökohtaisesti rajoittamatonta.

Mitä muutoksia uusi tupakkalaki toisi tullessaan?
Asumiseen liittyvistä tupakointikielloista säädettäisiin ensinnäkin kootusti omassa pykälässään.
Nykyiset yhtiön yhteisiä ja yleisiä tiloja koskevat tupakointikiellot samoin kuin yhtiön oikeus kieltää tupakointi tietyissä ulkotiloissaan säilyisivät ennallaan.
Nykyistä tupakkalakia vastaavasti säädettäisiin, että tupakoida ei saisi asunto-osakeyhtiön tai muun asuinyhteisön yhteisissä ja yleisissä sisätiloissa, eikä perhepäivähoidon sisätiloissa perhepäivähoidon aikana sekä nykyistä lakia vastaavasti säädettäisiin, että asunto-osakeyhtiö tai muu asuinyhteisö saisi päätöksellään kieltää tupakoinnin hallitsemissaan yhteisissä ulkotiloissa rakennuksen ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten leikkialueella ja yhteisillä parvekkeilla.

Uutena säännöksenä ehdotetaan asunto-osakeyhtiölle ja muulle asuinyhteisölle oikeutta erikseen säädetyin edellytyksin kieltää tupakointi myös asukkaan hallinnassa olevissa tiloissa.
Tupakointikielto voisi koskea huoneistoon kuuluvaa parveketta, huoneiston käytössä olevaa ulkotilaa tai huoneiston sisätilaa, jos kunnan terveydensuojeluviranomainen toteaa, että kyseisestä tilasta voi sen rakenteiden ja muiden olosuhteiden vuoksi muutoin kuin poikkeuksellisesti kulkeutua tupakansavua toiselle parvekkeelle, toiseen huoneistoon kuuluvan ulkotilan oleskelualueelle tai toisen huoneiston sisätiloihin.
Tällaista kieltoa ei siis saisi yhtiössä päättää ilman, että viranomainen on todennut päätöksenteon edellytysten täyttyvän.

Lisäedellytyksenä edellä mainitulle kiellolle olisi tarkoitus asettaa se, että tupakointi saataisiin kieltää asuinhuoneiston sisätiloissa vain, jos savun kulkeutumista ei voida rakenteiden korjaamisella tai muuttamisella kohtuudella ehkäistä ja huoneiston haltijalle on ennen kieltoa varattu mahdollisuus ehkäistä savun kulkeutuminen omilla toimenpiteillään.
Asuinhuoneiston sisätilaa koskeva tupakointikielto ei koskisi sähkösavukkeen käyttämistä.

Etenkin asuinhuoneiston sisätilassa ja jossain määrin myös huoneistoparvekkeella tupakointia koskeva sääntely puuttuu tupakoivien asukkaiden nykyisiin oikeuksiin.
Ehdotuksen lähtökohtana on, että asuinyhteisöissä jokaisella on oikeus tupakoida omassa asunnossaan, parvekkeellaan ja ulkoalueellaan, jos se ei aiheuta haittaa muille asukkaille.
Tästä seuraa, että yleistä tupakointikieltoa kaikilla Suomen parvekkeilla ei voida säätää. Jos tupakointi esimerkiksi ylimmän kerroksen avoparvekkeella ei haittaa ketään, tupakointikieltoon ei ole tarvetta.

Uudella lainsäädännöllä ei myöskään ole tarkoitettu edelleenkään puuttua tilapäiseen ja vähämerkityksiseen tupakansavun aiheuttamaan haittaan. Tupakointikieltoja ei ole syytä säätää esimerkiksi asumistilanteisiin, joissa rappukäytävään pääsee hajua oven aukaisulla tai naapurin tupakansavun haistaa parvekkeella juuri ja juuri, jos tuulee tietystä suunnasta.
Toisaalta naapuruston oikeus puhtaaseen hengitysilmaan nousisi tietyssä pisteessä tupakoivan henkilön oikeuksien ohi. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta estää naapuria käyttämästä parvekettaan esimerkiksi lapsen nukuttamiseen taikka pitämästä parvekkeen tai makuuhuoneen ikkunaa auki kesäyönä.
Tästä seuraa, että joissakin tilanteissa tupakointikielto olisi tarpeen. Ehdotettu järjestelyä on perusteltu sillä, että se perustuisi omistajan oikeuteen päättää omistamiensa tilojen käytöstä.

Mielestäni perustelu on ontuva, koska eikö tällöin unohdeta tupakoijan samainen ja yhtäläinen oikeus? Asuinyhteisön päättämät tupakointikiellot eivät kuitenkaan voisi perustua vapaaseen harkintaan, vaan päätöksen edellytyksenä olisivat viranomaisen vahvistamat objektiiviset tosiseikat.
Jos asuinyhteisö ei päättäisi tupakointikiellosta, vaikka viranomaisen lausunto sitä puoltaisi, tupakansavusta kärsivien asukkaiden käytettävänä olisi terveydensuojelulain mukainen menettely.
Tällöin asuinyhteisö voisi joutua korjaamaan talon rakenteita tai tupakointikielto voitaisiin mahdollisesti perusteellisempien tutkimusten jälkeen määrätä viranomaispäätöksellä. Mutta kuten edellä on jo todettu, on kyseisen lain mukaisen terveyshaitan toteamisessa ollut käytännön ongelmia.

Lain on tarkoitettu tulemaan voimaan viimeistään 20. päivänä toukokuuta 2016, jolloin tupakkatuotedirektiivin on oltava pantuna jäsenmaassa täytäntöön.

Varatuomari, asianajaja Pasi Oravan Lakipostia-palsta elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 6/2015

1 Comment

  1. Kirjoittaja on ilmiselvästi itsekin tupakoija. Jokaisella on oikeus savuttomaan ilmaan. Mielestäni tupakoijat ovat todella itsekkäitä, kun kuvittelevat, ettei parveketupakoinnista olisi terveyshaittoja savuttomalle naapurille. Ehdotan, että te tupakoijat perustatte oman kolhoosin ja talonyhtiön, joissa voitte sauhutella itsellene sen keuhkosyövän ( = terve kehkokudos korvautuu sairaalla syöpäkudoksella = pitkä ja hidas tukehtumiskuolema takuuvarmasti). Ps. ei kannata säästää eläkepäiviä varten, koska niitä tupakoitsija tuskin tulee näkemään.

Kommentointi on suljettu.